Pulpettinaapurit 2

Tänään oli kirjojen päivä. Ensin löysin kirjakaupasta aarteita (jotka unohdin valokuvata, ehkä huomenna sitten?) ja ruokakaupassa odotti riemukas yllätys kun Pulpettinaapurit 2 oli ilmestynyt.

Kakkososan myötä tämä sarja on noussut tällä hetkellä julkaistavien suomimangojen suosikikseni. Ok, Valkoinen Noita on yhä kesken mutta sitä ei nyt lasketa.

Kun kuulin sarjasta ensimmäistä kertaa, en ajatellut sen kiinnostavan itseäni vaikka ajattelinkin miten kivaa on, että tällaisesta hienovaraisemmastakin huumorista tehdään sarjakuvaa. Mutta toisin kävi.

Sarja on hyvin simppeli. Täysin vuorosanoja vailla oleva poika puuhailee omiaan luokassa oppituntien aikana ja hänen vieressään istuva hikipinkotyttö reagoi tekemiseen. Tai yrittää parhaansa mukaan olla reagoimatta. Kaikki huumori syntyy tästä ja se toimii joka kerta. En käsitä miten mutta niin vain tapahtuu. Rakastan tätä.

Päähenkilötyttö Rumi Yokoi on omasta mielestään fiksu ja kaiken pelleilyn yläpuolella, mutta hänellä on valtaisa mielikuvitus joka saa hänet näkemään Seki-pojan puuhasteluissa elämää suurempaa draamaa jota Seki itse tuskin on tarkoittanutkaan.

Kakkososassa nämä kaksi alkavat muutenkin kommunikoida enemmän ja Yokoi päätyy välillä hyvinkin aktiivisesti puuttumaan tarinoiden kulkuun. Sarja jatkuu käsittääkseni Japanissa yhä ja odotan suuresti, kehittyykö näiden kahden suhde ikinä siihen pisteeseen, että muuten kyllä hyvin ilmeikäs Seki puhuisi?

Kakkososassa muutamat muut luokkatoverit alkavat reagoida myös siihen, mitä luokan perällä tapahtuu. Tosin täysin väärin johtopäätöksin.

Yokoin tilanteessa on jotakin niin helposti myötäelettävää. Meillä kaikilla on ympärillämme ärsyttäviä ihmisiä joiden toimiin puuttumisesta seuraa vain stressaavia sekaannuksia. Pitäisi myös itse olla vetämättä hätäisiä johtopäätöksiä mistään. Mutta minkäpä ihmisluonteelle mahtaa.

Kustantaja pelotteli, että sarjaa julkaistaisiin vain kolme ensimmäistä osaa. Toivon hartaasti että lukijat löytävät Pulpettinaapurit jotta suomeksi saadaan koko sarja. Pelkään kyllä kuitenkin että sarjan huumori on liian hienovaraista jotta se saisi kylliksi huomiota. Minusta tuntuu aina että kustantajat suosivat kohtuuttomasti sitä lukijakuntaa, joka tahtoo toimintamättöä tai zombieapokalypseja. Kun kerrankin julkaistaan jotakin muuta niin toivoisin sen jatkuvan.