lauantai 30. kesäkuuta 2012

Miljoonia sirpaleita

Romukuvasarjani saa jatkoa! Rattijuopon vihapäissään nyrkillä murjoma tuulilasi on kaunis! Auto oli hylätty tienoheen tuossa kunnossaan ja se saapui meille elintenluovuttajaksi. Oli luultavasti yksi vaarallisimpia paikkoja missä olen kuvannut. Sirpaleet olivat todella teräviä ja ne tarttuivat ihoon ja vaatteisiin. Tarkka katsoja saattaa parin kuvan taustalta bongata tissikuva-ilmanraikastimen joka roikkuu peruutuspeilistä kuten tämäntyyppisille autoilijoille kuuluu.





Käypäisen tavaran tuhoamisessa on jotakin niin surullista ja tarpeetonta. Mutta saimme siitä todella kauniin ja uniikin taustan. Pitää kaiketi siis olla kiitollinen jonkun tuntemattoman törpön raivokohtaukselle.

torstai 28. kesäkuuta 2012

Jolie kotimaanmatkailee

Nämä kuvat on otettu jossakin toukokuun loppupuolella, mutta ei ole muka ollut aikaa laittaa niitä mihinkään esiin. Nyt on niin sateinen ja ankea päivä että on mukavaa plärätä kuvia päivältä milloin taisi edellisen kerran olla kunnollinen helle.

Nämä kuvat on otettu Kalajoen hiekkasärkiltä. Ei voi uskoa että ollaan Suomessa. Raidalliset pukukopit ja maisema ikäänkuin antavat odottaa, että Jacues Tatin Monsieur Hulot astuu jostakin esiin. Riemuloma Rivieralla on suosikkielokuviani.


Jolien ranta-look.



Rakastan turistikohteita turistikauden ulkopuolella. Väkijoukot, eteenkin perheet lomalla ovat todella ahdistavia. Tyhjä hiekkaranta on suuremmoinen näky.

Auringonpalvoja kuumalla hietikolla. Kuvista ei näy mutta oikeasti tuolla oli aika kylmä tuuli.



Keski-Suomen pohjoisinta kolkkaa. Pihtiputaalla Kolim-järven rannalla. Järvien vesi on nyt korkeammalla kuin vuosikymmeniin.

Illan tyynnyttämä järvimaisema.

Nämä kuvat on otettu niinkin eksoottisessa paikassa kuin Pihtiputaan ABC-aseman takapihalla. Suosittelen lämpimästi sitä taukopaikaksi. Harvboin tapaa näin kauniita jaloittelupaikkoja.

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Rakukurssin satoa

Raku on vanha japanilainen koristekeramiikantekotapa jossa keramiikan pintaan saadaan kuvioita paitsi lasittamalla, myös sytyttämällä uunista otetun, kuuman keramiikkaesineen ympärillä lastuja tai olkea tuleen ja tukahduttamalla liekit jolloin työ savustuu. Rakulle tyypillisiä ovat hehkuvat värit, säröille "räjähtänyt" pintalasite ja musta savustettu pinta kontrastina kirkkaille väreille.
Rakussa lopputulos on varsin pitkälle yllätys. Samasta savesta tehdyt, samassa uunillisessa kuumennetut esineet voivat silti olla keskenään erilaisia. Japanilaiset rakastavat rakua ja kokevat että nämä jännittävät epätäydellisyydet juuri tekevät rakuesineistä niin täydellisiä.
Pidän kovasti rakutekniikasta, mutta aina välillä käy mielessä että vähän vähempikin jännitystä riittäisi. Nyt yllätyksiä tuotti käyttämäni punaruskea savi joka päätti itsekseen ettei toista sinisiä sävyjä lainkaan. Sain siis reilusti erilaisia ruskeita asioita. No välillä näin.
Rakumetso on oikeastaan vitsi. Juttu on siis niin, että kaikki käsityöläiset tahtovat olla hienoja taiteilijoita eikä kukaan kehtaa tehdä tavaraa turisteille. Turistit taas tahtoisivat kovasti ostaa niitä turisteille tarkoitettuja matkamuistoja.
Tässä kaupungissa valoi eräs savenvalaja vuosikymmeniä Keski-Suomen maakuntalintu metsoa ja nyt hän on kaikkien pettymykseksi lopettanut. Meitä oli parikin paikallisen Taito-Shopin entistä myyjää kurssilla ja kurillamme ideoimme uutta turistihittiä. Epäilen kyllä että näin pillastunutta korpimetsoa ei kukaan tahtoisi tuliaiseksi mistään...
Metson punaisissa osissa on peruspunainen lasite ja loppu metso on savustettu mustaksi.

No niin. Kettuterriereitä on tullut tehtyä. Tämä taitaa olla kymmenes eri materiaaleilla toteutettuna. Tämä onnistui ihan hämmästyttävän hyvin vaikka häntä onkin liian paksu kokonaisuuteen nähden. Asento on kuitenkin minusta onnistunut.

Teepurkki on lasittamaton ja savustamaton. Siihen on sulatettu hevosen jouhia purkin ollessa suoraan uunista tullut ja tulikuuma. Jouhi hiilestyy pintaan koskiessaan ja syntyy salamaa muistuttavia kuvioita.
Purkin kannella nukkuu kissa jonka pinnassa on vaalea, säröillyt lasite. Kansi on muualta savustettu mustaksi.

Pullip-kokoinen meditaatiolammikko päätti vastustaa kolmeakin siihen siveltyä sinistä värikerrosta. Vati on lähinnä limaisen ruskea.

Petoeläin on lasitettu oranssilla lasitteella ja sen selässä on kerros valkoista särölasitetta. Tässä työssä lasite vetäytyi jännästi kokoon paljastaen aika isojakin mustia alueita. Säröjä en kuitenkaan saanut siinä mittakaavassa kuin olisin ehkä halunnut.

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Puutarhaunelmia

Uhhuh, taas uhkaa työ haitata harrastamista, rentoa kuvien siirtelyä ja netissä luuhaamista. Inhottavaa että maanviljelijän oletetaan olevan aktiivisin silloin, kun luontokin on runsaimmillaan.
En tiedä olenko kuvaillut puutarhaani vielä aiemmin? Se on aika aktiivinen elementti nukkekuvissani. Kun muutimme tähän puutarhaa ei oikeastaan ollut. Pari ruipeloista omenapuuta, elämänlankaan kuristuva juhannusruusu ja yksi kituva akileija. Köyhää ja karua.
Tämä on hiekkamaa, joten kaikki väittivät ettei täällä kasvaisi mikään. Katinkontit! Lannoitettahan 6 koiraa ja sama määrä hevosia tuottavat niin paljon kuin kehtaa mättää kasvien käyttöön. Jätin myös alkuvaiheessa kaikki lehdet, haravointijätteet ja muun kasvualustan käyttöön. Yläpihan kapeaan kukkapenkkiin käytettiin 4 tonnia "omatekemää" kasvualustaa.
Rakastan englantilaista villiä puutarhakulttuuria jossa kaikki kasvaa villisti sikin sokin, pursuillen toistensa lomassa. Sellaisesta oloen aina itselleni haaveillut vaikka ihailenkin säntillisiä muotopuutarhoja. No minä en ole säntillinen joten se siitä. Alkuun siis ravitsin, rakastin ja ohjailin muuttoliikennettä. Vaalin jokaista taimea ja yritin elvyttää kaikki olemassaolevat kasvia. Ja kuinka ne kiittävätkään! Akileija on vallannut jo isoja läänejä kukkapenkistä, juhannusruusu uhkaa peittää talon kuten Prisessa Ruususelle kävi ja omenapuutakaan ei ole voinut vuosiin sanoa muuksi kuin rotevaksi.
Nyt kun ei enää tarvitse satsata elämän vaalimiseen, voi jo vähän karsia ja kontrolloida. Ja pitääkin jos aikoo mahtua sekaan. Yritän aina välillä istuttaa jotakin uutta, mutta pääosa kasveistani on ikivanhoja perrinnelajeja.

 Arovuokko on uusia kokeiluitani tältä keväältä. Se kukkii jo nyt, istutusvuonnaan ihanasti mutta ensi kesä vasta näyttää onko tämä ihastus vain päiväperho ja yhden kesän hupi. Bara ja kukka hehkuvat kilpaa.

Ihana Panda! Sinua tulee kuvattua ihan liian harvoin. Pandaa kuvatessani omenan kukinta oli kuumimmillaan.







Näitä kuvia ottaessani sain taas kouriintuntuvan muistutuksen siitä, minkä tähden rakastuin Barasuishouhun alunpitäen. Ne ovat nuo silmät...


Keskikesän juhla ja juhannusruusut! Oi rakkautta. Koko kansan ryyppyjuhlien aikaan pysyn mieluiten kotosalla, mutta se on juhlan paikka kun ensimmäiset ruusut aukeavat. Tänä vuonna se oli juhannusaaton aatto.
Minulla on juhannusruusuun viha-rakkaussuhde. Se piikikäs perkele raapii minua naarmuille ja leviää kuin rutto mutta kukkiessaan se saa kaiken anteeksi.
Tuossa heti ruusujen takana on korkea lauta-aita ja sen takana nelikaistaisena ysitie. Oli hauskaa kuvailla Jupia tuolla tuoksuvassa viidakossa ja kuunnella samalla kun vuoden vilkkain liikennepäivä suhaa hihi päässä ohitse. Häh häh hää, eräätpä asuvat kesämökillään.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Hylätty kampus

Jyväskylä on surullisen kuuluisa arkkitehtuuristaan. Kaupunki kärsii yhä siitä että Alvar Aalto teki täältä käsin suuren osan työuraansa. Kaupunki ja lähiseudut ovat täynnä arkkitehtigurun "mestariteoksia". Taloja joissa on krooninen kosteusvaurio koska katto on harja alaspäin, asuintaloja joiden eksoottisten kulmien vuoksi ikkunat eivät aukea ja niin edespäin. Jyväskylän kaupunginteatterin ison näyttämön katsomossa on muutaman penkin kokoinen kohta johon ääni ei näyttämöltä vain tule, pidettiin siellä kuinka kova meteli hyvänsä. Emmekä edes puhu näyttelijöiden pukuhuoneiden sisätilaongelmista. Muutoksiahan ei saa tehdä kun kyseessä on Suuren Suomalaisen Arkkitehdin kädenjälki.
Alvar Aallon vaikutus näkyy erityisesti Jyväskylän Yliopiston alueella. Se on valittu maailman kauneimmaksi kampukseksi. Se onkin kaunis mutta moni rakennus on aika kröhöm, vaivainen. Paikkakuntalaiset tietävät alueen elättävän huomattavaa joukkoa katonkorjaajia ja saneeraajia. Myös uudempi rakennuskanta on saanut vaikutteita Aallon kädenjäljestä joka on jalostunut suorakulmaiseksi kaupunkifunkikseksi. Rumaa mutta tarkoituksenmukaista ja yleensä hyvin huokeata.
Tämä alustus selvittää, miten on mahdollista että ahtaassa kaupungissa ja täyteen sullotussa yliopistossa on kokonainen kortteli rakennuksia tyhjillään. Mattilanniemen kampuksen rakennukset ovat seisseet noin vuoden tyhjillään akuuttien sisäilmaongelmien vuoksi. Rakennukset ovat melko tuoreita, 1980-luvun alussa valmistuneita ja ne on suunnitellut Arto Sipinen. Alue on itsessään hyvin kaunis rantamaisemineen ja isoine nurmikenttineen. Mattilanniemen laitoksissa opiskelivat muun muassa yhteiskuntatieteilijät ja taloustieteilijät. Siellä oli hyvin kaunis sisäpihan suihkulähde ja ehkä kaupungin hienoimmat kuunliljaistutukset. Nyt koko rakennuskompleksi on tyhjä ja hylätty.
Tuntuu pelottavalta seistä tyhjien, suurten rakennusten välissä ja kuunnella kiireisiä askelia joita ei kuitenkaan kuulu.

 No nukkea siellä saattoi kuvata rauhassa. Vaikka nurmialueilla oli päivää paistattelevia ihmisiä, ei rakennusten välissä liikkunut kuin tuuli.

No samalla tuli todistettua että spagettijalkaisiksi syytetyt Resinsoulin nuket seisovat kyllä välillä vaivatta omine jalkoineen.



Jyväskylän julkisen hallinnon puolella eivät istutukset ole ihan top kolmessa tärkeyslistassa, mutta täällä on hyvin kauniita varjopaikkojen itstutusryhmiä.

Mitä Mattilanniemen kampukselle sitten tapahtuu? Sitä ei taida vielä kukaan tietää. Kaupunki tahtoo purkaa sen ja rakentaa tilalle pukumiesten lasikerrostaloja. Yliopisto inttää että tilat ja tontti on heidän ja he tarvitsevat uudet tilat. Museovirasto on ärähtänyt että alue on oman aikansa lapsi eikä sitä saisi purkaa vaan se pitäisi kunnostaa. Miten sitten sokkeliton tasakattorakennus muutetaan sisäilmaltaan terveeksi, sitä ei kukaan tiedä.
Jos tahdotte nähdä harvinaisen hylätyn yliopistoalueen, se on helppoa. Mattilanniemi on Jyväskylän ohittavan motarin vieressä, siinä kiinni. Pohjois-eteläsuunnassa liikkuva ja Jyväskylää ohittava löytää siitä kauniin taukopaikan. Liittymä on turvallinen, siellä on uimaranta ja kauniit maisemat.

Ihan lähinnä rantaa sijaitsee valkoinen hotelli Alba jonka takaa lähtee monista Jyväskylä-kuvista tuttu silta. Taustan valkoinen rakennusrykelmä on Yliopiston tuoreempaa rakennuskantaa ja nykyarkkitehtuurin ystävälle näkemisen arvoinen sekin. Rantaa pitkin kulkee Rantaraitti-niminen kävelytie jolta aukeaa monta kaunista maisemakohtaa itse kaupunkiin. Jyväskylä on kaunis kaupunki sellaisen silmään joka löytää viehätystä vähän rujommastakin kauneudesta.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Bara siellä ja täällä

Bara on cool mimmi joka ei säikähdä elämän krouvimpiakaan asioita ja viihtyy hyvin myös miehisten asioiden parissa. Häntä on kyllä poikkeuksellisen mukavaa kuvata. En tiedä mitä taikaa siinä on, mutta kamerat rakastavat kaikkia Pullippeja.

Serkkupoikani vanha ja hyvinsäilynyt Mese. Kateelliset katkovat aina johtotähdet keulasta.


Puolisoni keräilyesineet ovat vähän suurempaa mittakaavaa. Mutta niitä ei tarvitse suojata valolta tai jemmata vitriineihin.

Minun Kangooni taustalasissa, kuten useimmissa muissakin autoissamme on mainos. OD-tiepalvelu on nettifoorumi Overdriven toisilleen tarjoama avustuspalvelu.
Bara näyttää ikkunan takaa kuvattuna ihan kummitukselta.

Minun autoni takakontista löytyy usein vähän epätavallisia asioita. Ette tahdo tietää mistä tuo alaleuka on peräisin....

Se on ruostetta kuten laulussa sanotaan. Tuo on kauan ulkona maannut työpöytä, ei onneksi yksikään ajoneuvoista. Bara näyttää kuvassa ihan Ronja Ryövärintyttäreltä.

Tyhjää hihittelyä. Kiitos katsomisesta!

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Harmaita asioita

Harmaa nukke harmaana päivänä penkomassa harmaita asioita.
Keräysmetallia, olkaa hyvät:






Luontoon jäädessään metalliromu voi vahingoittaa viattomia kulkijoita. Sen sijaan kotipihaan kerättynä se muodostaa jännittäviä abstrakteja taideteoksia ja eksoottisia taustoja. Romuraudalla on myös varsin miellyttävä kilohinta. Jos siitä siis raaskii luopua...

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Batgirlin hanami

Hanami se on hanami pienemmälläkin kukkamäärällä. Emme ehkä pysty kilpailemaan Kioton puistojen kanssa kahden kirsikkapuun voimin, muuta ehkä paria hassua kukkaa tulee tarkasteltua sitäkin tarkemmin.
Myös muita kevään kukkijoita otettiin mukaan kuvasarjaan.


Meillä ei ole ihan hirveän montaa kukkaa. Olemme kirsikkapuiden levinneisyysalueen ylärajoilla.


Neljästäkymmenestä tulppaaninsipulista toiselle vuodelle kiri kolme tai neljä. Yksi ainoa näyttää aikovan kukkia. Mutta se onkin papukaijatulppaani!





Särkynyt sydän on suosikkiperennani. Olen haaveillut niistä vuosia mutta vasta tänä keväänä hankin niitä muutaman pikkutaimen. Niiden kanssa on kuvattu nukkea jos toistakin, mutta harva on niin kaunis kuin Bättis.

Supersankaritkin tarvitsevat paikan johon vetäytyä olemaan rauhassa. Akileija on toinen perennarakkauteni.

Kiitos katsomisesta. Uutta seuraa nopeammin kuin uskallatte edes uneksia.