Sain jännittävän kysymyshaasteen Sa-Chanilta Be Yourself-blogista. Kiitos kovasti siitä!
Minusta on ihanaa paitsi lukea ihmisten vastauksia, myös saada tällaisia haasteita. Vaihteeksi blogin täytteeksi muutakin kuin nukkekuvia ; )
Sitten kysymyksiin. Eli idea on kertoa ensin vapaaehtoisesti 10 asiaa itsestään, sitten vastata kymmeneen haastajan kysymykseen ja seuraavaksi keksiä 10 lisäkysymystä edelleen haastettaville.
Katsotaas nyt: 10 tosiasiaa minusta
1. Minulla on 5 koiraa ja olen kasvattanut sileäkarvaisia kettuterriereitä. Koirani ovat jo suurin osa aika vanhoja ja menetin 11-vuotiaan chihuahuani sydänongelmiin ihan hiljan. (siitä syystä edellinen synkän sorttinen kuvapostaus...) Toivon saavani vielä tämän vuoden puolella taloon chihuahuan narttupennun.
2. En ole Facebookissa ja pidän koko sosiaalisen median tirkistelykulttuuria ahdistavana.
3. Minulla ei ole kunnollista ammattia. Mutta yritän silti olla yhtä aikaa yrittäjä, maanviljelijä ja tallinpitäjä ja poden alemmuuskompleksia kaikista.
4. Minulla on tosi pienet jalat ja joudun ostamaan kenkäni lasten osastolta.
5. Olen keräillyt My Little Ponyja jo vuodesta 1983 ja minulla on käytännössä kaikki lapsuuden ponini tallessa. En tykkää näistä uusista FIM-poneista yhtään.
6. Minulla on paha nivelrikko ja näin syksyisin olen kipeä ja ärtyisä.
7. Olen maailman huonoin siivooja. Saatan vieraiden tullessa leikata koirilta kynnet mutta unohtaa imuroida.
8. Tahtoisin runsaana kukkivan englantilaistyylisen puutarhan. Tällä hetkellä minulla on ylilannoitettu pöheikkö. Olen kerran kadottanut 4 hevosta puutarhaani joka sentään on aika pieni.
9. Kasvatin ennen suomenhevosia ja englannintäysiverisiä mutta nyt kasvatustyö on ohitse. Talon kaikki nuoret hevoset ovat lisääntymiskyvyttömiä ruunia.
10. Liikun tosi vähän kotoa mihinkään ja aina silloin tällöin tunnen mökkihöperyyden oireita.
Sitten Sa-Chanin keksimät 10 kysymystä minulle
1. Lempi väri?
Heti alkuun paha. Rakastan kaikkia värejä mutta eteenkin keltaista, oranssia ja pinkkiä. Myös ruskea on minulle rakas väri.
2. Lempi eläin?
Koira varmaan. Pidän kovasti myös hevosista, lokeista, hylkeistä ja norsuista.
3. Lempi herkku?
Tippaleivät ovat ehkä maailman parasta.
4. Suosikki lapsesi?
(=nukke) ;)
Paha kysymys. Yleensä se jonka kanssa touhuan on sillä hetkellä rakkain. Ensimmäinen Pullippini Jupi on tosi tärkeä. Samoin Blytheni Linnet ja ensimmäinen SD-kokoinen hartsinukkeni, paloista kasattu Lydia joka on jotenkin tosi pitkälle oma luomukseni.
5. Paras lukemasi kirja?
Austenin Ylpeys ja Ennakkoluulo ja Christien Kolmetoista ovat kärkikaksikko.
6. Paras katsomasi elokuva?
En tiedä onko paras, mutta Abba-musikaali Mamma Mia on elokuva johon en ikinä kyllästy.
7.
Mukavin tapa viettää vapaapäivä?
Ihan sama. Minulla ei ole ollut vapaata päivää sen jälkeen, kun hankin ensimmäisen hevoseni. Siitä on yli 10 vuotta. Jo pelkkä vapaa päivä olisi mahtava.
8. Nettisivu jossa käyt eniten?
hevostalli.net.
9.
Julkkis jonka haluaisit nähdä livenä?
Kaikkien aikojen voitokkain chihuahua Bramerita Naughty But Nice.
Sitten: 10 kysymystä joihin tahdon kuulla vastaukset
1. Polttavin nukkehaaveesi tällä hetkellä.
2. Selviytymisvinkkisi joulusta.
3. Mitä tv-sarjaa tai animea suosittelisit allekirjoittaneelle?
4. Muutatko pukeutumisvärejäsi syksyllä?
5. Suosikkinapostelusi.
6. Käytätkö heijastimia?
7. Ajattelitko lähteä Desucon Frostbiteen?
8. Paljasta matkasuunnitelmasi?
9. Millaisesta nukkekuvasta haaveilet tai mihin etsit sopivaa paikkaa/valoa tai jotain muuta?
10. Päivän fiilikset. Miltä juuri nyt tuntuu?
Tahdon haastaa seuraavat 2 bloggaajaa:
Kotoko blogista http://kotoko-kirakirahikaru.blogspot.fi/
ja
Spica blogista http://spicasmago.blogspot.fi/
Teidät on nyt haastettu, odotamme vastauksia!
sunnuntai 29. syyskuuta 2013
lauantai 21. syyskuuta 2013
Hetki lyö
Hetki lyö...
Meille hetki lyö...
Kukaan aikaa lahjomaan ei käydä voi, milloinkaan.
En vain päivää seuraavaa mä tiedä, milloin kohdataan?
Kellon seisahtuvan tahdon, hiljentyvän lyöntien.
Enää aikaa mulla on vain kyyneliin katkeriin.
Mukaan tulla et sä voi nyt lausun sulle näkemiin.
Kukaan aikaa lahjomaan ei käydä voi, milloinkaan.
Meille hetki lyö...
Kukaan aikaa lahjomaan ei käydä voi, milloinkaan.
En vain päivää seuraavaa mä tiedä, milloin kohdataan?
Kellon seisahtuvan tahdon, hiljentyvän lyöntien.
Enää aikaa mulla on vain kyyneliin katkeriin.
Mukaan tulla et sä voi nyt lausun sulle näkemiin.
Kukaan aikaa lahjomaan ei käydä voi, milloinkaan.
lauantai 14. syyskuuta 2013
Uuden nuken uusi look
Niin kaunis kuin uuden Mingini punapäinen look olikin, minua vähän häiritsi käyttää nukella samaa lookia kuin edellinen omistaja. Alkuperäinen suunnitelmani kyseiselle nukelle olisi hiukan tällainen.
Eli vähän pastellisemmalla teemalla katsotaan. Mintunvihreät silmät ja peruukkitoimivat aika hyvin ruskeateemaisella meikillä. Koska mikään ei vielä ole päätetty en vielä kiinnittänyt ripsiä enkä vaihtanut kynsilakkoja.
Vähän täytyy vielä miettiä. Nyt kun silmä tottui siihen kuparinväriseen peruukkiin, on tämä pastelli ehkä vähän vaisu? Täytyy pitää silmät auki jos jostain tulisi vastaan Leeken edellisen eventin tummemman vihreitä peruukkeja MSD-kokoisena.
Olen miettinyt että hänen nimensä on näillänäkymin Myrtti.
Vaikka tuo kroppa pystyy mihin hyvänsä nykyisessä löysyydessään, on sen pakko saada pikipäin uudet narut. Koen pienen kuoleman joka kerran kun nukke katkaisee itsensä keskeltä taaksepäin vyötäröstä heittäytyen.
Näiden tunnelmallisten auringonlasku usvaisella järvellä-kuvien piti olla Myrtin nimeämiskuvat. Mutta mitä tapahtui? Myöhästyimme viidellä minuutilla ja aurinko muljahti taivaanrannan taakse silmiemme edessä. Sitten ei ollutkaan enää valoa.
Kamerani ei riittänyt taltioimaan illan värejä ja kauneutta.
Päijänne oli rasvatyyni ja usva alkoi pikkuhiljaa kohota. Oli aivan äänetöntä.
Siinä se sitten oli.
Eli vähän pastellisemmalla teemalla katsotaan. Mintunvihreät silmät ja peruukkitoimivat aika hyvin ruskeateemaisella meikillä. Koska mikään ei vielä ole päätetty en vielä kiinnittänyt ripsiä enkä vaihtanut kynsilakkoja.
Vähän täytyy vielä miettiä. Nyt kun silmä tottui siihen kuparinväriseen peruukkiin, on tämä pastelli ehkä vähän vaisu? Täytyy pitää silmät auki jos jostain tulisi vastaan Leeken edellisen eventin tummemman vihreitä peruukkeja MSD-kokoisena.
Olen miettinyt että hänen nimensä on näillänäkymin Myrtti.
Vaikka tuo kroppa pystyy mihin hyvänsä nykyisessä löysyydessään, on sen pakko saada pikipäin uudet narut. Koen pienen kuoleman joka kerran kun nukke katkaisee itsensä keskeltä taaksepäin vyötäröstä heittäytyen.
Näiden tunnelmallisten auringonlasku usvaisella järvellä-kuvien piti olla Myrtin nimeämiskuvat. Mutta mitä tapahtui? Myöhästyimme viidellä minuutilla ja aurinko muljahti taivaanrannan taakse silmiemme edessä. Sitten ei ollutkaan enää valoa.
Kamerani ei riittänyt taltioimaan illan värejä ja kauneutta.
Päijänne oli rasvatyyni ja usva alkoi pikkuhiljaa kohota. Oli aivan äänetöntä.
Siinä se sitten oli.
tiistai 10. syyskuuta 2013
Uusi nukke!
Olen potenut nukkekuumetta jo pidemmän aikaa mutta rahapula on estänyt kaikki hankinnat. Sitten kaivoin kaapin perältä jo aikaa sitten sinne hylätyn, kunnostustarpeessa kiivaasti olevan Resinsoulin Mei-kropan joka on valkoinen, pikkuruinen, siro ja siroudessaan vaikea posettaa. Tykkään kuitenkin kroan estetiikasta kovasti.
Ja kuin tarkoitettuna Hartsilasten foorumille tuli myyntiin valkoinen Resinsoulin Ming-pää jonka onnistuin ostamaan järkevällä hinnalla. Joskus asiat vain napsahtavat kohdalleen.
Tällainen sieltä sitten saapui! Värimätsi on todella hyvä vaikka kroppa on jonkin vuoden vanhempi kuin pää.
Ming on Resinsoulin kentauri ja olen aina ajatellut hankkivani sen itselleni tummana tannina. Voi olle että hankinkin, tai sitten yritän metsästää tälle kombolle valkeat sorkat.
Mingin piirteet ovat tosi kauniit ja päällä valmiiksi ollut Sharan (Fyrd8th) tekemä meikki on herkkä ja kaunis. Muistuttaa aika tavalla firman omaa faceuppia.
Pään mukana saapunut lyhyt punainen peruukki ja meripihkan väriset lasisilmät ovat todella pukevat. Saa nähdä mitä nukke sanoo kun sille tarkoittamani peruukki saapuu ja yritän tuputtaa sille tyylinvaihdosta...
Tästä kuvasta selviää miksi ihan jokainen peruukki ei sovi tälle päälle. Korvissa löytyy. Nämä ovat vielä suuremmat kuin Resinsoul Rongini, Hiiren korvat.
Koska korvat sojottavat taaksepäin, nukke ei myöskään pysty nojaamaan poseeratessaan ihan normaalisti.
Mei-vartalo on niin pieni ja siro, että pää tuntuu välillä jopa hiukan suurelta. Mutta tuo kroppa on ihmeellinen posettaja. Siinä ei ole mitään mikä rajoittaisi liikkeitä vaikka nivelissä ei ole edes tuplajointteja.
Se on niin kaunis <3. Tuntuu jännittävältä kuvata valkoista nukkea pitkästä aikaa.
Peruukin leikkaus on tyylikäs, mutta minun omia silmiäni alkaa kutittaa jollei molemmat silmät ole näkyvissä. Tässä kuvassa näkyy hieman meikin herkkiä pisamia.
Huolestunut poseeraus. Mitä lienee murehtinut? Ehkä nimettömyyttään?
Yksi iso asia mitä tuossa kropassa rakastan on se helppous millä noilla nivelillä yletetään kasvoihin ja pään eri puolille. Läheskään kaikki hartsinuket eivät pysty koskettamaan kasvojaan, saati että saisivat raavittua korvantakusiaan.
Änf, kynsien lakkaus on tosi kulunut. Mutten viitsi laittaa nukelle ripsiä enkä siistiä kroppaa ennenkuin tiedän vähän, mihin värimaailmaan nukke asettuu.
Kädet ylttävät kauniisti pitkin kasvoja, jalat saa vaivatta ristiin ja vyötäröllä on luontevaa sivuliikettä. Siksi poseeraus on elävämpää kuin ryhdikkäämmillä nukeilla. Niin vaikea kuin tuo kroppa muutoin on, antaa huikea liikkuvuus paljon muuta anteeksi.
Tässä vaiheessa alan toistaa poseerauksia. Mutta kun se vain on tietyissä asennoissa niin nätti. Tykkään tosi paljon Resinsoulin kasvotaiteesta. Herkkää mutta voimakaspiirteistä. Hahmo voi olla oikeastaan minkä ikäinen hyvänsä.
Ja taas suitaan tukkaa. Jos tuo peruukki jää, pitää hankkia joko pinni tai parturoida hiukkasen otsista.
Vitsit, miten ilmeikäs Mingin pää onkaan! Välillä haikea, välillä rehellisesti hymyilevä ja välillä murjottava kuten tässä.
Tässä herkkä meikki tulee ehkä parhaiten esiin. Taiteilijan kädenjälki on tosi kevyt ja pehmeä. Olen mielissäni että sain juuri hänen maalaamansa pään. Ihan miltä kantilta hyvänsä mietittynä tämä valkoinen Ming tuntuu loisto-ostokselta! Alan ehkä pikkuhiljaa päästä yli kammostani valkoiseen hartsiin.
Kiitos katsomisesta jotka tänne asti jaksoivat. Ehkä nukella on seuraavaan kuvaukseen mennessä jo nimikin valmiina?
Ja kuin tarkoitettuna Hartsilasten foorumille tuli myyntiin valkoinen Resinsoulin Ming-pää jonka onnistuin ostamaan järkevällä hinnalla. Joskus asiat vain napsahtavat kohdalleen.
Tällainen sieltä sitten saapui! Värimätsi on todella hyvä vaikka kroppa on jonkin vuoden vanhempi kuin pää.
Ming on Resinsoulin kentauri ja olen aina ajatellut hankkivani sen itselleni tummana tannina. Voi olle että hankinkin, tai sitten yritän metsästää tälle kombolle valkeat sorkat.
Mingin piirteet ovat tosi kauniit ja päällä valmiiksi ollut Sharan (Fyrd8th) tekemä meikki on herkkä ja kaunis. Muistuttaa aika tavalla firman omaa faceuppia.
Pään mukana saapunut lyhyt punainen peruukki ja meripihkan väriset lasisilmät ovat todella pukevat. Saa nähdä mitä nukke sanoo kun sille tarkoittamani peruukki saapuu ja yritän tuputtaa sille tyylinvaihdosta...
Tästä kuvasta selviää miksi ihan jokainen peruukki ei sovi tälle päälle. Korvissa löytyy. Nämä ovat vielä suuremmat kuin Resinsoul Rongini, Hiiren korvat.
Koska korvat sojottavat taaksepäin, nukke ei myöskään pysty nojaamaan poseeratessaan ihan normaalisti.
Mei-vartalo on niin pieni ja siro, että pää tuntuu välillä jopa hiukan suurelta. Mutta tuo kroppa on ihmeellinen posettaja. Siinä ei ole mitään mikä rajoittaisi liikkeitä vaikka nivelissä ei ole edes tuplajointteja.
Se on niin kaunis <3. Tuntuu jännittävältä kuvata valkoista nukkea pitkästä aikaa.
Peruukin leikkaus on tyylikäs, mutta minun omia silmiäni alkaa kutittaa jollei molemmat silmät ole näkyvissä. Tässä kuvassa näkyy hieman meikin herkkiä pisamia.
Huolestunut poseeraus. Mitä lienee murehtinut? Ehkä nimettömyyttään?
Yksi iso asia mitä tuossa kropassa rakastan on se helppous millä noilla nivelillä yletetään kasvoihin ja pään eri puolille. Läheskään kaikki hartsinuket eivät pysty koskettamaan kasvojaan, saati että saisivat raavittua korvantakusiaan.
Änf, kynsien lakkaus on tosi kulunut. Mutten viitsi laittaa nukelle ripsiä enkä siistiä kroppaa ennenkuin tiedän vähän, mihin värimaailmaan nukke asettuu.
Kädet ylttävät kauniisti pitkin kasvoja, jalat saa vaivatta ristiin ja vyötäröllä on luontevaa sivuliikettä. Siksi poseeraus on elävämpää kuin ryhdikkäämmillä nukeilla. Niin vaikea kuin tuo kroppa muutoin on, antaa huikea liikkuvuus paljon muuta anteeksi.
Tässä vaiheessa alan toistaa poseerauksia. Mutta kun se vain on tietyissä asennoissa niin nätti. Tykkään tosi paljon Resinsoulin kasvotaiteesta. Herkkää mutta voimakaspiirteistä. Hahmo voi olla oikeastaan minkä ikäinen hyvänsä.
Ja taas suitaan tukkaa. Jos tuo peruukki jää, pitää hankkia joko pinni tai parturoida hiukkasen otsista.
Vitsit, miten ilmeikäs Mingin pää onkaan! Välillä haikea, välillä rehellisesti hymyilevä ja välillä murjottava kuten tässä.
Tässä herkkä meikki tulee ehkä parhaiten esiin. Taiteilijan kädenjälki on tosi kevyt ja pehmeä. Olen mielissäni että sain juuri hänen maalaamansa pään. Ihan miltä kantilta hyvänsä mietittynä tämä valkoinen Ming tuntuu loisto-ostokselta! Alan ehkä pikkuhiljaa päästä yli kammostani valkoiseen hartsiin.
Kiitos katsomisesta jotka tänne asti jaksoivat. Ehkä nukella on seuraavaan kuvaukseen mennessä jo nimikin valmiina?
perjantai 6. syyskuuta 2013
Varikkotyttö Froggy
Edellisessä postauksessa hehkuttelinkin jo kirpparilta löytämääni Pullip-kokoista ajopukua. Nyt päästään hengailemaan moottoriurheilupiireihin oikean näköisenä.
Tässä syy siihen miksi Froggyn silmiä näkee harvoin keskelle kohdistettuina. Silmämeikki saa Froggyn näyttämään karsastavalta kuin siamilaiskissan.
tiistai 3. syyskuuta 2013
Kirpparilöytöjä
Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna oli joku mystinen teemapäivä siivota nurkat ja pitää pihakirppiksiä pitkin maata. Olin taas ihan pihalla asiasta, mutta onneksi tien varteen oli laitettu mainos!
Hilpetööri-korujen ja pikkuasioiden tekijä möi töitään talonsa pihalla. Olin iloinen että sain ostettua häneltä nämä hiirikorvikset suoraan, ilman välikäsiä. Hänen töitään löytyy netistä osoitteesta:
www.taitomaa.fi/shop/Iiamaia
Pienillä tytöillä oli jalkakäytävällä karkki- ja lelumyyntikoju. Kehuin heille että harvoin olen löytänyt yhtä hyvää tavaraa yhdeltä ja samalta kirpparimyyjältä! Littlespetshop-hahmot 50 senttiä kipale oli vallan kohtuullista. Sain himoitsemani lumikon ja muutaman koiran lisää. Jolie ja Maretti esittelevät hankintoja.
Linnet ja tuikkivasilmäiset otukset. Törkeän söpöjä! Osa oli vielä niin vanhoja että niissä oli magneetit jalkapohjissa. Ne ovat hauska näky kiipeillessään ompelukoneessani.
Mutta parasta oli löytää nukeille uutta, järkevää vaatetta. Tämä mekko käy sekä Pullipin että Blythen kropalle. (Kuvittelenko vai onko Linnet kesän aikana lihonut?)
Tämä oli kuitenkin se kaikkein parhain saalis: moottoripyöräilypuku! Tikkaukset, vuoret, resorit, vetskarit ja kaikki. Vitsit että olin innoissani.Ihan inasen lyhyet lahkeet Pullipille mutta siitä huolimatta kuvailin innoissani varikkotyttö Froggyä uusissa releissään varmaan puolen tunnin ajan.
Nukeille tarjotaan niin paljon kaikkea epäkäytännöllistä ja fantastista, että ilahdun ihan kauheasti arkivaatteita kohdatessani.
Hilpetööri-korujen ja pikkuasioiden tekijä möi töitään talonsa pihalla. Olin iloinen että sain ostettua häneltä nämä hiirikorvikset suoraan, ilman välikäsiä. Hänen töitään löytyy netistä osoitteesta:
www.taitomaa.fi/shop/Iiamaia
Pienillä tytöillä oli jalkakäytävällä karkki- ja lelumyyntikoju. Kehuin heille että harvoin olen löytänyt yhtä hyvää tavaraa yhdeltä ja samalta kirpparimyyjältä! Littlespetshop-hahmot 50 senttiä kipale oli vallan kohtuullista. Sain himoitsemani lumikon ja muutaman koiran lisää. Jolie ja Maretti esittelevät hankintoja.
Linnet ja tuikkivasilmäiset otukset. Törkeän söpöjä! Osa oli vielä niin vanhoja että niissä oli magneetit jalkapohjissa. Ne ovat hauska näky kiipeillessään ompelukoneessani.
Mutta parasta oli löytää nukeille uutta, järkevää vaatetta. Tämä mekko käy sekä Pullipin että Blythen kropalle. (Kuvittelenko vai onko Linnet kesän aikana lihonut?)
Tämä oli kuitenkin se kaikkein parhain saalis: moottoripyöräilypuku! Tikkaukset, vuoret, resorit, vetskarit ja kaikki. Vitsit että olin innoissani.Ihan inasen lyhyet lahkeet Pullipille mutta siitä huolimatta kuvailin innoissani varikkotyttö Froggyä uusissa releissään varmaan puolen tunnin ajan.
Nukeille tarjotaan niin paljon kaikkea epäkäytännöllistä ja fantastista, että ilahdun ihan kauheasti arkivaatteita kohdatessani.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)