Joulun kiireessä jäi julkaisematta yhtä ja toista. Nämä kuvat ovat peräisin Paratiisikartanon joulukorttivaihtoon ottamastani kuvasarjasta.
Ryhmä jouluisia G3-poneja miltei häviää hämyiseen hankeen. Crystal Clown, Triple Treat II ja Lullabelle II.
North Star ja ft-baby North Star
North Star-perhe vahvistettuna Medleyllä ja Sea Shellillä.
keskiviikko 26. joulukuuta 2012
tiistai 25. joulukuuta 2012
Toteutuvia unelmia
Edelliseen joululahjapostaukseen en vielä tohtinut kirjoittaa mitään siitä isoimmasta jutusta, mutta nyt asiasta tohtii jo puhua.
Tässä on Volksin Nono. Winter Smile-versio kuuluisasta päästä. Yksi minun graalin maljoistani. Kun aloitin nukkeilun, pidin äärimmäisen realistisista nukeista. Hyvin nopeasti kuitenkin totesin että makuuni olivat kuitenkin enemmän fantasiahahmot ja nukkemaisemmat hartsinuket. Muutaman nuken jo hankittuani mieleni alkoi tehdä hyvin tyttömäistä hahmoa jolla olisi sopivan animet piirteet. Iiiisot silmät, niukka nenänselkä, terävä nenänpää ja sopiva söpö ilme. Sellaista joka suostuisi pitämään söpöjä mekkoja joita muut nukkeni karsastavat.
Löysin Nonon. Ja nimenomaan Winter Smile-Nonon. Olin murtunut kun tajusin, että nukke oli SD-kokoinen ja lisäksi kalleimman mahdollisen firman tuote jota oli myyty vain lyhyt, kauan sitten loppuunmyyty erä. No, ajattelin että se siitä. Fanitan vain kuvia enkä ajattele asiaa enempää. Pidin siihen aikaan SD-kokoisia nukkeja itselleni liian suurina ja raskaina enkä edes ajatellut että voisin hankkia sellaisen itselleni. En edes tahtonut.
Sitten tuli tarjolle halpa pää, ja Lydia muuttui ajan kanssa blankosta päästä kokonaiseksi SD-nukeksi. Lydia on Ai-dollin Laura joka käyttää Dollmoren vartaloa. Lyhyt SD ja juuri niin huonosti posettava, painava ja pökkelömäinen kuin olin tiennytkin Sd-nukkejen olevan. Ja kaikessa jäykkyydessään liikuttava, kiehtova ja lumoava. Puhumattakaan siitä, miten paljon enemmän asuja sen kokoisille nukeille on tarjolla. Lydia shoppaili lyhyessä ajassa niin paljon vaatteita että ajattelin niillä vaatettavan helposti toisenkin SD-nuken.
Paitsi etten halunnut toista. Lydia riitti minulle ihan hyvin. Sitäpaitsi ostoslistalla oli hartsisten sijaan ensimmäinen Sashani ja vaikeasti hankittava Blythe Ayanami Rei. Rein suhteen olin juuri kohdannut ikävän takaiskun kun se normaalimyynnin sijaan tulikin lotteryn kautta myytäväksi. Inhoan japanilaisten rakastamia "arvotaan osto-oikeus" myyntejä. Eteenkin jos niihin vaaditaan henkilökohtaista visiittiä myymälään... Rehellinen raha tilille ja nukke pakettiin ja matkalle-metodi on paljon selkeämpi.
Rei oli hädin tuskin livahtanut ulottuviltani kun sain Hartsilapset-foorumin kautta kuuman vihjeen myytävästä Nonon Winter Smile-päästä. Tämä oli tämän pään kohdalle sattuva ensimmäinen ihme. En nimittäin ollut edes etsinyt Nonoa itselleni. Olin katsellut muutamaa myynnissä ollutta ja todennut että ne olivat kaukana minun budjettini ulottumattomissa. Sattumalta olin erään toisen hartsilaisen haaveiluketjuun Volks-haaveistaan kirjoitettuaan vain maininnut, että minä vastaavasti uneksin Nonosta. Ja hän löysi minulle pään joka oli paitsi virheetön, myös kipurajan sisällä olevan hintainen.
Seuraa toinen ihme. Kun pari päivää kämmenet hiessä pohdittuani kirjoitin myyjälle Usaan, hän tiedusteli että emmekö me olekin tavanneet? Ja niin me olimme! Kesällä 2010 hartsinukkemiitissä Jyväskylässä Cyngneuksen puiston nurmikolla. Hän oli vierailulla suomalaisen ystävänsä luona ja he olivat syystä tai toisesta innostuneet matkustamaan Helsingistä Jyväskylään. Muistelen heidän pyrkineen Lappiin, mutta kyllästyneen puolimatkassa ja päätyneen siksi paikalliseen miittiin.
Millainen nimimuisti tuolla ihmisellä onkaan! Toki minäkin muistan hänet ja hänen mukana olleen nukkensa, mutta en olisi ikinä muistanut sitä nimimerkkiä jolla hän netissä kirjoittelee, vaikka meidät esiteltiin. Olen ihan silmät pyöreinä hämmästyksestä, sillä ei tämä nyt NIIN pieni harrastajayhteisö ole.
Minä siis kirjoitan hyvin huonoa englantia ja pelkään jatkuvasti että teen ratkaisevia virheitä. Kolmas ihme on, että myyjän suomalainen ystävä on hänen luonaan käymässä ja olemme voineet hoitaa osan kaupankäynnin yksityiskohdista suomeksi. Ja paras yksityiskohta vielä loppuun. Hän palaa kotiin tammikuun lopussa ja saan pään nyrkkipostina Suomeen, vain suomalaisilla postikuluilla! Jos puhutaan onnekkaista nukkekaupoista niin tämä todella on ollut sitä!
Siitäkin huolimatta että Den of Anglesin yksityisviestijärjestelmä on kaikkea muuta kuin luotettava. Vannoin aikoinaan etten osta sitä kautta ikinä mitään ja nyt minulla on sieltä kroppa, kokonainen nukke ja vielä pääkin. Kohta on pakko varmaan kasata palauteketjukin. Tälläkin kertaa yksityisviestit tekivät parhaansa torpatakseen kaupat, mutta onneksi sain juonikkaasti kierrettyä lähtemättömien viestien ongelman.
Nyt siis tulossa on pää josta en tiedä vielä edes mittoja. En myöskään värimätsiä muihin firmoihin. Volksin oma, maturempi kroppa on kallis enkä pidä sitä erityisemmin viehättävänä. Vaikka se tietysti olisi paras ratkaisu, voi olla että tulen etsimään jokin toisen firman vartalon. Kunhan nyt nähdään, onko tuleva kieriväinen greipin vai klementiinin kokoinen?
Sd-kokoiset nuket osaavat olla todella kalliita. Minulla oli Lydian suhteen onnea ja sain sen osat metsästettyä varsin edullisesti. Nonon pää jo yksin maksoi kokonaisen MSD-nuken hinnan. Ja oli vielä edullinen löytö sillä pää ei ole mikään erityisen suosittu. Kipuraja siirtyy jokaisen kalliimman ostoksen myötä ja pelkäänkin, että pian olen tilanteessa jossa nuken hinta ei riitäkään skippaamaan sitä ostohaavelistalta. Pelottava ajatus mutta valitettavasti niin se menee kaikessa harrastamisessa.
Minusta tuntuu kuitenkin kuin näkisin unta. Tuijotan noita kuvia ja hihittelen itsekseni. Saa nähdä miten suu pannaan sitten, kun täällä on kaksi pitkää tyttöä jotka eivät mahdu vitriiniin?
Molemmat kuvat on ottanut Nononi myyjä ja ryöstin ne tunnottomasti myynti-ilmoituksesta.
Tässä on Volksin Nono. Winter Smile-versio kuuluisasta päästä. Yksi minun graalin maljoistani. Kun aloitin nukkeilun, pidin äärimmäisen realistisista nukeista. Hyvin nopeasti kuitenkin totesin että makuuni olivat kuitenkin enemmän fantasiahahmot ja nukkemaisemmat hartsinuket. Muutaman nuken jo hankittuani mieleni alkoi tehdä hyvin tyttömäistä hahmoa jolla olisi sopivan animet piirteet. Iiiisot silmät, niukka nenänselkä, terävä nenänpää ja sopiva söpö ilme. Sellaista joka suostuisi pitämään söpöjä mekkoja joita muut nukkeni karsastavat.
Löysin Nonon. Ja nimenomaan Winter Smile-Nonon. Olin murtunut kun tajusin, että nukke oli SD-kokoinen ja lisäksi kalleimman mahdollisen firman tuote jota oli myyty vain lyhyt, kauan sitten loppuunmyyty erä. No, ajattelin että se siitä. Fanitan vain kuvia enkä ajattele asiaa enempää. Pidin siihen aikaan SD-kokoisia nukkeja itselleni liian suurina ja raskaina enkä edes ajatellut että voisin hankkia sellaisen itselleni. En edes tahtonut.
Sitten tuli tarjolle halpa pää, ja Lydia muuttui ajan kanssa blankosta päästä kokonaiseksi SD-nukeksi. Lydia on Ai-dollin Laura joka käyttää Dollmoren vartaloa. Lyhyt SD ja juuri niin huonosti posettava, painava ja pökkelömäinen kuin olin tiennytkin Sd-nukkejen olevan. Ja kaikessa jäykkyydessään liikuttava, kiehtova ja lumoava. Puhumattakaan siitä, miten paljon enemmän asuja sen kokoisille nukeille on tarjolla. Lydia shoppaili lyhyessä ajassa niin paljon vaatteita että ajattelin niillä vaatettavan helposti toisenkin SD-nuken.
Paitsi etten halunnut toista. Lydia riitti minulle ihan hyvin. Sitäpaitsi ostoslistalla oli hartsisten sijaan ensimmäinen Sashani ja vaikeasti hankittava Blythe Ayanami Rei. Rein suhteen olin juuri kohdannut ikävän takaiskun kun se normaalimyynnin sijaan tulikin lotteryn kautta myytäväksi. Inhoan japanilaisten rakastamia "arvotaan osto-oikeus" myyntejä. Eteenkin jos niihin vaaditaan henkilökohtaista visiittiä myymälään... Rehellinen raha tilille ja nukke pakettiin ja matkalle-metodi on paljon selkeämpi.
Rei oli hädin tuskin livahtanut ulottuviltani kun sain Hartsilapset-foorumin kautta kuuman vihjeen myytävästä Nonon Winter Smile-päästä. Tämä oli tämän pään kohdalle sattuva ensimmäinen ihme. En nimittäin ollut edes etsinyt Nonoa itselleni. Olin katsellut muutamaa myynnissä ollutta ja todennut että ne olivat kaukana minun budjettini ulottumattomissa. Sattumalta olin erään toisen hartsilaisen haaveiluketjuun Volks-haaveistaan kirjoitettuaan vain maininnut, että minä vastaavasti uneksin Nonosta. Ja hän löysi minulle pään joka oli paitsi virheetön, myös kipurajan sisällä olevan hintainen.
Seuraa toinen ihme. Kun pari päivää kämmenet hiessä pohdittuani kirjoitin myyjälle Usaan, hän tiedusteli että emmekö me olekin tavanneet? Ja niin me olimme! Kesällä 2010 hartsinukkemiitissä Jyväskylässä Cyngneuksen puiston nurmikolla. Hän oli vierailulla suomalaisen ystävänsä luona ja he olivat syystä tai toisesta innostuneet matkustamaan Helsingistä Jyväskylään. Muistelen heidän pyrkineen Lappiin, mutta kyllästyneen puolimatkassa ja päätyneen siksi paikalliseen miittiin.
Millainen nimimuisti tuolla ihmisellä onkaan! Toki minäkin muistan hänet ja hänen mukana olleen nukkensa, mutta en olisi ikinä muistanut sitä nimimerkkiä jolla hän netissä kirjoittelee, vaikka meidät esiteltiin. Olen ihan silmät pyöreinä hämmästyksestä, sillä ei tämä nyt NIIN pieni harrastajayhteisö ole.
Minä siis kirjoitan hyvin huonoa englantia ja pelkään jatkuvasti että teen ratkaisevia virheitä. Kolmas ihme on, että myyjän suomalainen ystävä on hänen luonaan käymässä ja olemme voineet hoitaa osan kaupankäynnin yksityiskohdista suomeksi. Ja paras yksityiskohta vielä loppuun. Hän palaa kotiin tammikuun lopussa ja saan pään nyrkkipostina Suomeen, vain suomalaisilla postikuluilla! Jos puhutaan onnekkaista nukkekaupoista niin tämä todella on ollut sitä!
Siitäkin huolimatta että Den of Anglesin yksityisviestijärjestelmä on kaikkea muuta kuin luotettava. Vannoin aikoinaan etten osta sitä kautta ikinä mitään ja nyt minulla on sieltä kroppa, kokonainen nukke ja vielä pääkin. Kohta on pakko varmaan kasata palauteketjukin. Tälläkin kertaa yksityisviestit tekivät parhaansa torpatakseen kaupat, mutta onneksi sain juonikkaasti kierrettyä lähtemättömien viestien ongelman.
Nyt siis tulossa on pää josta en tiedä vielä edes mittoja. En myöskään värimätsiä muihin firmoihin. Volksin oma, maturempi kroppa on kallis enkä pidä sitä erityisemmin viehättävänä. Vaikka se tietysti olisi paras ratkaisu, voi olla että tulen etsimään jokin toisen firman vartalon. Kunhan nyt nähdään, onko tuleva kieriväinen greipin vai klementiinin kokoinen?
Sd-kokoiset nuket osaavat olla todella kalliita. Minulla oli Lydian suhteen onnea ja sain sen osat metsästettyä varsin edullisesti. Nonon pää jo yksin maksoi kokonaisen MSD-nuken hinnan. Ja oli vielä edullinen löytö sillä pää ei ole mikään erityisen suosittu. Kipuraja siirtyy jokaisen kalliimman ostoksen myötä ja pelkäänkin, että pian olen tilanteessa jossa nuken hinta ei riitäkään skippaamaan sitä ostohaavelistalta. Pelottava ajatus mutta valitettavasti niin se menee kaikessa harrastamisessa.
Minusta tuntuu kuitenkin kuin näkisin unta. Tuijotan noita kuvia ja hihittelen itsekseni. Saa nähdä miten suu pannaan sitten, kun täällä on kaksi pitkää tyttöä jotka eivät mahdu vitriiniin?
Molemmat kuvat on ottanut Nononi myyjä ja ryöstin ne tunnottomasti myynti-ilmoituksesta.
lauantai 22. joulukuuta 2012
Jouluennakko
Minä sain omat joululahjani jo 20.12. Silloin saapui kaksi eräänä alkuviikon yönä tekemääni heräteostosta. Posti todella ylitti itsensä toimittamalla molemmat perille jouluruuhkasta huolimatta minimiajassa. Niinpä viime yönä, jouluvalmistelujen hiljennyttyä pitiottaa muutama valokuva.
Ostin siis vampyyritytölleni Izabellalle uuden Dollzonen kropan. Kroppa ei ollut kallis mutta ei se kyllä ollut ihan white skinkään. Myyjä varoitti sen olevan hiukan kellastunut mutta ajattelin että niin on liki 4 vuotta vanha pääkin. Mutta on tuo kroppa aika hurjan keltainen. Kun Iza menee pitkään odottamaansa uusintameikkiin, täytyy yrittää kehoakin vaalentaa.
No, hintaansa nähden kroppa on jämäkkä, nätti ja tarkoituksenmukainen joten en ole pettynyt. En ole ikinä taistellut niin ankarasti päätä kiinnittäessäni! S-koukkuun kulkee kaksi järeätä kumpparilenkkiä joten ei ihme että keho posettaa kuin sotilas.
Koska Izan edellinen kroppa harrasti vain eroottisia lojumisasentoja, on kivaa vaihtelua että nukke paitsi seisoo, myös kannattelee itse käsiään.
Kimono on toinen joulun pikaostoksista.
Myönnämme suoraan. Se kohta japanilaisesta käsityökulttuurista on tullut huonosti opiskeltua missä kerrottiin, miten kimono ääliömäisine hihoineen sidotaan.Lopputulos ei ole mikään elegantti.
Hempeä sakurannuppujen värinen kimono ei ehkä muutenkaan ole mikään punapään vaate, mutta sopivasti vaatteeton kroppa oli parahultaisesti tarjolla.
Jos tahtoisin lahjoittaa sinulle planeetan, ottaisitko sen vastaan?
Joskus tuntuu että tämä lasikuula esiintyy kuvissa useammin kuin yksikään nukkeni... Mutta kun se on niin kaunis.
Joululahjaksi kerron teille yhden kuvaussalaisuuden! Läheskään aina hartsinuket eivät oikeasti pysy siinä asennossa kuin ne näyttävät olevan. Tämä hienostunut polvistuminen on toteutettu niin, että nukke istuu kameran säilytyspussin ja appelsiinin päällä.
Ja jumalatar loi heinäsirkan... öh ei kun hevosen. Ponin irvikuva.
Tämä kuva taas on toteutettu ilman mitään trikkiä. On äärimmäisen vaikea temppu saada nukke seisomaan itse, tukea vailla ja kannattelemaan esinettä ojennetuilla käsillään. Mutta tälle kropalle vaikein temppu oli saada heinäsirkka pysymään neljällä jalalla.
Madame Butterfly-poseeraus. Kaunista ja puhdaslinjaista joulua kaikille lukijoilleni!
Ostin siis vampyyritytölleni Izabellalle uuden Dollzonen kropan. Kroppa ei ollut kallis mutta ei se kyllä ollut ihan white skinkään. Myyjä varoitti sen olevan hiukan kellastunut mutta ajattelin että niin on liki 4 vuotta vanha pääkin. Mutta on tuo kroppa aika hurjan keltainen. Kun Iza menee pitkään odottamaansa uusintameikkiin, täytyy yrittää kehoakin vaalentaa.
No, hintaansa nähden kroppa on jämäkkä, nätti ja tarkoituksenmukainen joten en ole pettynyt. En ole ikinä taistellut niin ankarasti päätä kiinnittäessäni! S-koukkuun kulkee kaksi järeätä kumpparilenkkiä joten ei ihme että keho posettaa kuin sotilas.
Koska Izan edellinen kroppa harrasti vain eroottisia lojumisasentoja, on kivaa vaihtelua että nukke paitsi seisoo, myös kannattelee itse käsiään.
Kimono on toinen joulun pikaostoksista.
Myönnämme suoraan. Se kohta japanilaisesta käsityökulttuurista on tullut huonosti opiskeltua missä kerrottiin, miten kimono ääliömäisine hihoineen sidotaan.Lopputulos ei ole mikään elegantti.
Hempeä sakurannuppujen värinen kimono ei ehkä muutenkaan ole mikään punapään vaate, mutta sopivasti vaatteeton kroppa oli parahultaisesti tarjolla.
Jos tahtoisin lahjoittaa sinulle planeetan, ottaisitko sen vastaan?
Joskus tuntuu että tämä lasikuula esiintyy kuvissa useammin kuin yksikään nukkeni... Mutta kun se on niin kaunis.
Joululahjaksi kerron teille yhden kuvaussalaisuuden! Läheskään aina hartsinuket eivät oikeasti pysy siinä asennossa kuin ne näyttävät olevan. Tämä hienostunut polvistuminen on toteutettu niin, että nukke istuu kameran säilytyspussin ja appelsiinin päällä.
Ja jumalatar loi heinäsirkan... öh ei kun hevosen. Ponin irvikuva.
Tämä kuva taas on toteutettu ilman mitään trikkiä. On äärimmäisen vaikea temppu saada nukke seisomaan itse, tukea vailla ja kannattelemaan esinettä ojennetuilla käsillään. Mutta tälle kropalle vaikein temppu oli saada heinäsirkka pysymään neljällä jalalla.
Madame Butterfly-poseeraus. Kaunista ja puhdaslinjaista joulua kaikille lukijoilleni!
keskiviikko 19. joulukuuta 2012
Bättis pakkaslumessa
Puolitoista viikkoa olen odottanut auringon pilkahtamista. Ei se tänäänkään korkealle kohonnut, mutta näyttäytyipä kumminkin! Bättis pääsi taas hankeen poseeraamaan kun oli parahultaisesti valmiiksi talvivaatteissa.
Kamerani ja minä alamme pikkuhiljaa ymmärtää toisiamme mitä tulee vastavaloon kuvaamiseen.
Bättis on ihana. Mutta joka kerta kun kuvaan jotakuta nukeistani totean saman. Se on ihana ja voisin pärjätä hyvin vaikka se olisi ainokaiseni.
Lunta on jo todella paljon. Emme olleet koiratarhaa kauempana ja oli kuin olisi rämpinyt kauemmaskin kuin kolmen metrin päähän ulko-ovesta...
Aurngon säde se on kelmeämmänkin auringon. Pitkän poissaolon jälkeen niin odotettu!
Kamerani ja minä alamme pikkuhiljaa ymmärtää toisiamme mitä tulee vastavaloon kuvaamiseen.
Bättis on ihana. Mutta joka kerta kun kuvaan jotakuta nukeistani totean saman. Se on ihana ja voisin pärjätä hyvin vaikka se olisi ainokaiseni.
Lunta on jo todella paljon. Emme olleet koiratarhaa kauempana ja oli kuin olisi rämpinyt kauemmaskin kuin kolmen metrin päähän ulko-ovesta...
Aurngon säde se on kelmeämmänkin auringon. Pitkän poissaolon jälkeen niin odotettu!
lauantai 15. joulukuuta 2012
Jouluevankeliumi
Hartsilapset-foorumille tarkoitettu joulutervehdys.
Bea: Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maa oli verolle pantava...
Vilperi: Kuka on tämä Augustus?
Magdalena: Rooman imperiumin keisari Jeesuksen syntymän aikoihin. Hallitsi koko Välimeren seutua.
Bea: Voisinko saada jatkaa? Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana....
Vilperi: Entäs kuka oli Kyrenius?
Magdalena: Paikallinen iso kiho. Kova jannu juonittelemaan. Muun muassa Kleopatran kukistumisen takana.
Vilperi: Ja kuka oli Kleopatra?
Bea: Vilperi kiltti. Tämä on vanha tarina. Et tunne ketään hahmoista. Voisiko nyt saada jatkaa? Jouluevankeliumi kuuluu yleissivistykseen.
Ja kaikki lähtivät verolle pantaviksi. Kukin omaan kaupunkiinsa. Niin lähti Joosefkin Galileasta, Nasaretin kaupungista ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin jonka nimi oli Betlehem...
Myöhemmin.
Vilperi: Kuule Magdalena, selitäs minulle mitä ne ihmiset oikein ajattelivat? Mikä kiire niillä oli lähteä juuri silloin, kun ei ollut hotellivarausta ja laskettu päiväkin käsillä?
Magdalena: Höööö.... Jos verollepanossa oli määräpäivä? En minä tiedä. Mitäs jos keskityttäisiin näiden koristeiden ripustamiseen?
Evankeliumi kirjoitettu ulkomuistista. En vastaa mahdollisista virheistä. En ole kuullut sitä aika moneen vuoteen.
Bea: Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maa oli verolle pantava...
Vilperi: Kuka on tämä Augustus?
Magdalena: Rooman imperiumin keisari Jeesuksen syntymän aikoihin. Hallitsi koko Välimeren seutua.
Bea: Voisinko saada jatkaa? Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana....
Vilperi: Entäs kuka oli Kyrenius?
Magdalena: Paikallinen iso kiho. Kova jannu juonittelemaan. Muun muassa Kleopatran kukistumisen takana.
Vilperi: Ja kuka oli Kleopatra?
Bea: Vilperi kiltti. Tämä on vanha tarina. Et tunne ketään hahmoista. Voisiko nyt saada jatkaa? Jouluevankeliumi kuuluu yleissivistykseen.
Ja kaikki lähtivät verolle pantaviksi. Kukin omaan kaupunkiinsa. Niin lähti Joosefkin Galileasta, Nasaretin kaupungista ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin jonka nimi oli Betlehem...
Myöhemmin.
Vilperi: Kuule Magdalena, selitäs minulle mitä ne ihmiset oikein ajattelivat? Mikä kiire niillä oli lähteä juuri silloin, kun ei ollut hotellivarausta ja laskettu päiväkin käsillä?
Magdalena: Höööö.... Jos verollepanossa oli määräpäivä? En minä tiedä. Mitäs jos keskityttäisiin näiden koristeiden ripustamiseen?
Evankeliumi kirjoitettu ulkomuistista. En vastaa mahdollisista virheistä. En ole kuullut sitä aika moneen vuoteen.
perjantai 14. joulukuuta 2012
Sammakko suussani
Päivän aiheena on sammakko joka päästää suustaan sammakon. Anteeksi huono sanaleikki...
Eli Froggy tutustumassa Messukeskuksen koiranäyttelystä viikonloppuna ostettuun chihuahuan nukkumapesään.
Kuaks!
Hei vain! Froggy ei ole vähääkään huolissaan vaikka sammakkoeläimillä on välillä taipumuksia kannibalismiin.
Tuplasilmäilyä. Sääli että salamavalo söi pedin vihreän sävyn kovin kalpeaksi.
Mittasuhdekuva. Tuo on oikeasti tosi pienten koirien tai kissojen pesä.
Pari joulukuvaakin ettei mene ihan pelleilyksi. Joulukuvia voisi oikeastaan ottaa paljon enemmänkin. Olen ollut laiska.
Kiitos katselusta!
Eli Froggy tutustumassa Messukeskuksen koiranäyttelystä viikonloppuna ostettuun chihuahuan nukkumapesään.
Kuaks!
Hei vain! Froggy ei ole vähääkään huolissaan vaikka sammakkoeläimillä on välillä taipumuksia kannibalismiin.
Tuplasilmäilyä. Sääli että salamavalo söi pedin vihreän sävyn kovin kalpeaksi.
Mittasuhdekuva. Tuo on oikeasti tosi pienten koirien tai kissojen pesä.
Pari joulukuvaakin ettei mene ihan pelleilyksi. Joulukuvia voisi oikeastaan ottaa paljon enemmänkin. Olen ollut laiska.
Kiitos katselusta!
torstai 13. joulukuuta 2012
Kirje Joulupukille
Rakas Joulupukki!
Tiedän hyvin, että nyt alkaa olla myöhäistä tilata joulua varten yhtään mitään. Tiedän myös että toivon vaikeasti hankittavia ja hyvin kalliita asioita. Ajattelin kuitenkin kasata pientä toivomuslistaa, ihan vain kaiken varalta. Voin osallistua hankintoihin itsekin, kunhan joulun taioillasi lupaat varmistaa että muilta mailta vierahilta saapuvat paketit pääsevät turvallisesti perille. Vaikka sitten aikapäivät joulun jälkeen!
Kaikki alkoi tästä kirjasta. Olen kitsastellut enkä ole saanut sitä tilattua vaikka kirjan julkaisemisesta alkaa olla vuosi. Nyt kun sitä lähdin itselleni tilaamaan, oli se, ylläripylläri lopussa Plasticpopilta. Pääsi ruma sana kun kävi ilmi sen olevan vähissä muualtakin. Ebayssä myytiin paria. Toinen oli järkihintainen tähitieteellisillä postikuluilla, toinen törkeän kallis ilman postikuluja.
Mutta olihan se Junie Moonilla. Ja minun on pitkään tehnyt mieli tilata siitä kaupasta jotakin. Eikä ollut edes kallis, joskaan en katsonut vielä potikuluja.
(Sivuhuomautuksena jos joku ei vielä tiedä, niin Junie Moon on Blythe-nukkejen myyntiin erikoistunut myymälä Tokiossa. Kuuluisa lajissaan ja Blythe-harrastajille himoittu käymiskohde)
Mutta mutta. Kun Junie Moonilta kerran tilaisi, saisi tilattua Blythenkin samaan syssyyn. Minähän en ole vielä ikinä ostanut uutta Blytheä vaan molemmat tyttöni ovat käytettyjä. Ja NYT seuraa Kriisin paikka. Ison kriisin vieläpä. Ison ja kalliin kriisin.
Olivat meinaan julkaisseet tämän:
Ayanami Rei Blythenä.
Sinitukkaiset nuket ovat olleet heikkouteni jo aikoja ja polkkatukka on minusta Blythellä pukevin. Erikoisväriset silmät ja kaikki... Katselin vuosia Pullip-Reitä sillä silmällä mutta lopulta koin sen liian huulettomaksi ja kalpeaksi omaan makuuni. Tämä on vielä hienompi.
Siis en ole ikinä nähnyt jaksoakaan enkä lukenut kirjaakaan Neon Genesis Evangelionista, en tiedä hahmoista mitään eikä sarja sinällään merkitse minulle mitään. Mutta Rein hahmo valkeine pukuineen ja hiuksineen on upea.
Limitedinä erikoismallina Blythe-Rei on tietenkin ruokottoman kallis. Puolet muita Junie Moonilla myytäviä Blythejä arvokkaampi. Enkä edes tiedä tahdonko nukkea jolla on tuollainen hahmo jo olemassa? Mutta on tuo upea!
Eli tästä tuli isompi dilemma kuin kirjaa etsiessä osasin arvatakaan.
Alunperin ajattelin tilaavani vähän erilaisen nuken itselleni joululahjaksi.
Sashojen jänishahmoinen nunna on ihastuttanut minua ilmestymisestään lähtien. Pidän kovasti uskontoteemaisista nukeista ja Sashojen kasvojen maalaus ja vaatteet ovat todella taidokkaan näköiset. Nunna sopisi joulunukeksi oikein hyvin.
Sasha-parat saavat aina väistää ostoslistaltani jokun akuutimman tieltä. Pelkään että niin käy nytkin. En ole vielä päättänyt onko näidenkin nukkejen kohdalla niin, että tykkään mieluummin katsella kuin omistaa?
Tatalle pitäisi tehdä vaatetilausta. Iza ja Bea olisivat kiireimmän kaupalla uusien vaatteiden tarpeessa, mutta pelkään tilata koska epäilen firman vaatteiden olevan slim mineille liian väljiä. Ainakin firman esimerkkeinä käyttämät msd-nuket ovat niitä rotevampia.
Joka tapauksessa Bea tarvitsisi joko kokonaisen koulupuvun tai siistin kauluspaidan ja neuleliivin.
Izalle riittäisi mikä hyvänsä sen paljaan pinnan piiloon saava, mutta motskaritakki voisi olla aika asenteellinen...
Eikä siinä vielä kaikki. Pelkään että Pullip Harley Quinn muuttuu jonakin päivänä pakkohankinnaksi... Sillä on juuri sellainen hymy mikä sitä tietää!
Mikähän siinä on ettei ostoslista lyhene koskaan vaikka mitä tekee?
Eli tällaista tällä kertaa Joulupukki. Ymmärrän hyvin tuskastuneen ilmeesi. Olivatko muidenkin nukkeharrastajien toivomuslistat yhtä pitkiä?
Tiedän hyvin, että nyt alkaa olla myöhäistä tilata joulua varten yhtään mitään. Tiedän myös että toivon vaikeasti hankittavia ja hyvin kalliita asioita. Ajattelin kuitenkin kasata pientä toivomuslistaa, ihan vain kaiken varalta. Voin osallistua hankintoihin itsekin, kunhan joulun taioillasi lupaat varmistaa että muilta mailta vierahilta saapuvat paketit pääsevät turvallisesti perille. Vaikka sitten aikapäivät joulun jälkeen!
Kaikki alkoi tästä kirjasta. Olen kitsastellut enkä ole saanut sitä tilattua vaikka kirjan julkaisemisesta alkaa olla vuosi. Nyt kun sitä lähdin itselleni tilaamaan, oli se, ylläripylläri lopussa Plasticpopilta. Pääsi ruma sana kun kävi ilmi sen olevan vähissä muualtakin. Ebayssä myytiin paria. Toinen oli järkihintainen tähitieteellisillä postikuluilla, toinen törkeän kallis ilman postikuluja.
Mutta olihan se Junie Moonilla. Ja minun on pitkään tehnyt mieli tilata siitä kaupasta jotakin. Eikä ollut edes kallis, joskaan en katsonut vielä potikuluja.
(Sivuhuomautuksena jos joku ei vielä tiedä, niin Junie Moon on Blythe-nukkejen myyntiin erikoistunut myymälä Tokiossa. Kuuluisa lajissaan ja Blythe-harrastajille himoittu käymiskohde)
Mutta mutta. Kun Junie Moonilta kerran tilaisi, saisi tilattua Blythenkin samaan syssyyn. Minähän en ole vielä ikinä ostanut uutta Blytheä vaan molemmat tyttöni ovat käytettyjä. Ja NYT seuraa Kriisin paikka. Ison kriisin vieläpä. Ison ja kalliin kriisin.
Olivat meinaan julkaisseet tämän:
Ayanami Rei Blythenä.
Sinitukkaiset nuket ovat olleet heikkouteni jo aikoja ja polkkatukka on minusta Blythellä pukevin. Erikoisväriset silmät ja kaikki... Katselin vuosia Pullip-Reitä sillä silmällä mutta lopulta koin sen liian huulettomaksi ja kalpeaksi omaan makuuni. Tämä on vielä hienompi.
Siis en ole ikinä nähnyt jaksoakaan enkä lukenut kirjaakaan Neon Genesis Evangelionista, en tiedä hahmoista mitään eikä sarja sinällään merkitse minulle mitään. Mutta Rein hahmo valkeine pukuineen ja hiuksineen on upea.
Limitedinä erikoismallina Blythe-Rei on tietenkin ruokottoman kallis. Puolet muita Junie Moonilla myytäviä Blythejä arvokkaampi. Enkä edes tiedä tahdonko nukkea jolla on tuollainen hahmo jo olemassa? Mutta on tuo upea!
Eli tästä tuli isompi dilemma kuin kirjaa etsiessä osasin arvatakaan.
Alunperin ajattelin tilaavani vähän erilaisen nuken itselleni joululahjaksi.
Sashojen jänishahmoinen nunna on ihastuttanut minua ilmestymisestään lähtien. Pidän kovasti uskontoteemaisista nukeista ja Sashojen kasvojen maalaus ja vaatteet ovat todella taidokkaan näköiset. Nunna sopisi joulunukeksi oikein hyvin.
Sasha-parat saavat aina väistää ostoslistaltani jokun akuutimman tieltä. Pelkään että niin käy nytkin. En ole vielä päättänyt onko näidenkin nukkejen kohdalla niin, että tykkään mieluummin katsella kuin omistaa?
Tatalle pitäisi tehdä vaatetilausta. Iza ja Bea olisivat kiireimmän kaupalla uusien vaatteiden tarpeessa, mutta pelkään tilata koska epäilen firman vaatteiden olevan slim mineille liian väljiä. Ainakin firman esimerkkeinä käyttämät msd-nuket ovat niitä rotevampia.
Joka tapauksessa Bea tarvitsisi joko kokonaisen koulupuvun tai siistin kauluspaidan ja neuleliivin.
Izalle riittäisi mikä hyvänsä sen paljaan pinnan piiloon saava, mutta motskaritakki voisi olla aika asenteellinen...
Eikä siinä vielä kaikki. Pelkään että Pullip Harley Quinn muuttuu jonakin päivänä pakkohankinnaksi... Sillä on juuri sellainen hymy mikä sitä tietää!
Mikähän siinä on ettei ostoslista lyhene koskaan vaikka mitä tekee?
Eli tällaista tällä kertaa Joulupukki. Ymmärrän hyvin tuskastuneen ilmeesi. Olivatko muidenkin nukkeharrastajien toivomuslistat yhtä pitkiä?
tiistai 4. joulukuuta 2012
Gootti ikuisen lumen maassa
Mamikohimen esimerkin innoittamana yritän kuvailla joulukuussa vähän harvemmin blogissani nähtyjä nukkeja. Blythet ovat olleet törkeän aliedustettuna koko ajan. Asiaan on tulossa muutos ja sen kunniaksi Edie sai päälleen vähän räväkämpää vaatetta. Edien tyyliin ei kuulu välttämättä näin antelias dekolleteen esittely, mutta joskus sitä on uhrauduttava ja laitettava sisäinen goottinsa peliin.
Menin ihan sekaisin kun kerrankin oli kylliksi ihanaa pakkaslunta ja vielä harvoin nähty aurinkokin. Pakkasta oli parahultaiset -24 minkä vuoksi kuvia ei tullut ihan niin montaa kuin olisi voinut tulla.
Edie näyttää tässä kuvassa ei niinkään gootilta vaan kreikkalaiselta isoäidiltä.
Ja tässä ihan varikselta. Mustaa on vaikea kantaa ilman hassuja mielleyhtymiä.
Tästä kuvasta tykkään itse kovasti. Edien nenä jättää poskelle hassun varjon.
Sama lähempää. Nyt talventörröttäjät näkyvät paremmin.
Harmaat silmät sopivat mekkoon upeasti. Niillä voi luoda synkkiä mulkoiluja.
Aurinko laskee jo. Kiitos katsomisesta!
Menin ihan sekaisin kun kerrankin oli kylliksi ihanaa pakkaslunta ja vielä harvoin nähty aurinkokin. Pakkasta oli parahultaiset -24 minkä vuoksi kuvia ei tullut ihan niin montaa kuin olisi voinut tulla.
Edie näyttää tässä kuvassa ei niinkään gootilta vaan kreikkalaiselta isoäidiltä.
Ja tässä ihan varikselta. Mustaa on vaikea kantaa ilman hassuja mielleyhtymiä.
Tästä kuvasta tykkään itse kovasti. Edien nenä jättää poskelle hassun varjon.
Sama lähempää. Nyt talventörröttäjät näkyvät paremmin.
Harmaat silmät sopivat mekkoon upeasti. Niillä voi luoda synkkiä mulkoiluja.
Aurinko laskee jo. Kiitos katsomisesta!
sunnuntai 2. joulukuuta 2012
Jolie tanssii balettia.
Jolie loikkasi lavasteisiin jotka olin kasannut ihan toista nukkea varten. Siispä seurauksena pikkuinen kuvatarina johon innoittajana toimivat kirpparilta löytämäni nukkekokoiset balettitossut.
Konservatiivinen baletti sopii jäykkänutturaiselle Jolielle harrastukseksi oikein hyvin. Kuvat on otettu jo jokin tovi sitten, mutta julkaiseminen jäi muiden kiireiden jalkoihin.
Jolie leikkii kaikessa rauhassa kun äkkiä radion tusinasävelten joukosta jokin sävelkulku tavoittaa hänen korvansa.
Hyvänen aika! Nehän soittavat Tsaikovskia! Nyt tuli kiire...
Tadaaa! Ja lähtee seuraavaan askeleeseen.... Valmiina!
Da dad daa, da dum... Heilautus, jousto, ojennus ja takaisin. Tra la la la, da daaa. Nilkka suorana ja napakkana, hartialinja rentona.
Liikettä mukaan. La la laa, ta daa, tra la laa, da daa. Eleganssi, nilkat, ranteet ja hartiat.
Pyörähdys, toisto, ojennus ja nosto. Tra la laa, la laa. Da daa, da dum...
Katse seuraa linjaa, käsien työ yhtä matkaa jalan kanssa. Keveys, eleganssi ja tekniikka. Da daa, da daa.
Oi herra kumikana, taidatteko tekin varvastanssin salat? Saanko luvan viedä teidät tähän sooloon?
Teitä on niin kevyt viedä. Tanssitte jumalaisesti ollaksenne kuminen kana.
Ta DAAAAA! Grande finale....
Oi kiitos, kiitos kiitos. Olitte suurenmoinen yleisö!
Ihan vielä jälkikommenttina etten tiedä baletista mitään. Toivottavasti tänne ei satu lukijoiksi oikeasti lajia tuntevia jotka pahastuisivat.
Bonuskuvana Jolie Littlest Petshoppeineen ja varvastossuineen.
Konservatiivinen baletti sopii jäykkänutturaiselle Jolielle harrastukseksi oikein hyvin. Kuvat on otettu jo jokin tovi sitten, mutta julkaiseminen jäi muiden kiireiden jalkoihin.
Jolie leikkii kaikessa rauhassa kun äkkiä radion tusinasävelten joukosta jokin sävelkulku tavoittaa hänen korvansa.
Hyvänen aika! Nehän soittavat Tsaikovskia! Nyt tuli kiire...
Tadaaa! Ja lähtee seuraavaan askeleeseen.... Valmiina!
Da dad daa, da dum... Heilautus, jousto, ojennus ja takaisin. Tra la la la, da daaa. Nilkka suorana ja napakkana, hartialinja rentona.
Liikettä mukaan. La la laa, ta daa, tra la laa, da daa. Eleganssi, nilkat, ranteet ja hartiat.
Pyörähdys, toisto, ojennus ja nosto. Tra la laa, la laa. Da daa, da dum...
Katse seuraa linjaa, käsien työ yhtä matkaa jalan kanssa. Keveys, eleganssi ja tekniikka. Da daa, da daa.
Oi herra kumikana, taidatteko tekin varvastanssin salat? Saanko luvan viedä teidät tähän sooloon?
Teitä on niin kevyt viedä. Tanssitte jumalaisesti ollaksenne kuminen kana.
Ta DAAAAA! Grande finale....
Oi kiitos, kiitos kiitos. Olitte suurenmoinen yleisö!
Ihan vielä jälkikommenttina etten tiedä baletista mitään. Toivottavasti tänne ei satu lukijoiksi oikeasti lajia tuntevia jotka pahastuisivat.
Bonuskuvana Jolie Littlest Petshoppeineen ja varvastossuineen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)