Bättis pakkaslumessa

Puolitoista viikkoa olen odottanut auringon pilkahtamista. Ei se tänäänkään korkealle kohonnut, mutta näyttäytyipä kumminkin! Bättis pääsi taas hankeen poseeraamaan kun oli parahultaisesti valmiiksi talvivaatteissa.

Kamerani ja minä alamme pikkuhiljaa ymmärtää toisiamme mitä tulee vastavaloon kuvaamiseen.

Bättis on ihana. Mutta joka kerta kun kuvaan jotakuta nukeistani totean saman. Se on ihana ja voisin pärjätä hyvin vaikka se olisi ainokaiseni.

Lunta on jo todella paljon. Emme olleet koiratarhaa kauempana ja oli kuin olisi rämpinyt kauemmaskin kuin kolmen metrin päähän ulko-ovesta...

Aurngon säde se on kelmeämmänkin auringon. Pitkän poissaolon jälkeen niin odotettu!