keskiviikko 24. elokuuta 2016

Seitsemän kuvaa

Nyt meni laskut kesäkuvahaasteen suhteen sekaisin. Viime viikkoon sain sinniteltyä ja sitten sotkeuduin. Pitää tehdä pientä laskutoimitusta ensi tilassa.
Mutta yhtä kaikki: viime viikon lopun ja tämän viikon alun kuvat. En ehtinyt tehdä miittiostoksista kokonaista juttua kun tavarat hajaantuivat käyttöön, mutta ainakin tässä postauksessa niitä vilahtelee.


Dede omenapuussa.

Maretti vaaleanpunaisissa. Mekko kuuluu Yukin päässä nähdyn preeriatyylisen hatun kanssa yhteen. Tämä on miittiostoksia.

Blogger käyttäytyy muuten taas hyvin oudosti. Katsotaan mikä on lopputulos?

SD-kokoiset Ressusukat miitistä. Hurjan suloiset. Näiden kanssa pitäisi löytää tyttömäisempi mekkokin.

Magdalena vaihtoi taas pitkästä aikaa ilmettä. Tämä nukke on mysteeri sillä se on aina ihan itsensä näköinen eikä peruukin, silmien tai minkään muuttaminen vaikuta yleiseen nyrpeyteen.
Paita on miitistä Nicolaa ajatellen hankittu, mutta eipä tuo ehtinyt paitaansa edes nähdä.... Peruukki ja silmät ovat ihan toista nukkehahmoa ajatellen olemassa, mutta jos Magdalena ne tahtoo niin mikäpä siinä. Nuo glitteriset hyrräsilmät ovat aika creepyt mutta Magdalenalla on näköjään kyky lannistaa agressiivisemmatkin värit.

Magdalenan arkisilmät ja Nicolan alkuperäisen peruukin taas ryösti eräs yhä kehoton henkilö. Olen ihan tuskissani Solinan kroppaongelman suhteen. Tahtoisin sen niin kovin kokoon, mutta vaihtoehdot joita on tarjolla eivät houkuttele : /
Mutta se mikä on jännittävää on Solinan väri. Se on muuttunut harmaasta violetiksi. Olen neljä päivää yrittänyt kuvata sen todellista ihonsävyä siinä onnistumatta. Tämä ulkona puolivarjossa otettu kuva ei ole lähelläkään totuutta. En käsitä onko pään väri muka purkkinsa pimeydessä voinut muuttua, vai onko kyseessä vain valon tuoma harha?

Viikonloppuna oli Autotalon perinteinen Rompetori. Tsukiha kokeili Sweet Neatin neulomaa uutta mekkoaan joka istui kuin valettu.
Keli muuttui yllättäen taas aurinkoiseksi ja lämpimäksi. Mukavaa ettei kesä vielä ollutkaan kokonaan ohitse!

Hednaria harmittaa että vaikka kesäkeli palasi, vedet jäivät kylmiksi. Ei enää uimaan tänä kesänä.


sunnuntai 21. elokuuta 2016

Leeken kimppatilaus

Viime viikolla saapui kotiin asti Leeken sesonkitilausjaksoon tehty kimppa. Leeke ei ole yleensä näiden tilausjaksojensa postittamisessa mikään raketti, joten tilauksen nopeus yllätti täysin.

Kaksi peruukkia ja silmät. Leeke ei myy pienimpiä kokojaan ihan kaikissa malleissa joten tilasin kaksi minua miellyttänyttä väriä Yutaa ajatellen ja ajattelin parturoida itse miehisemmän mallin.

Vaan kuinkas kävi... Sopiva tuumamitoitus on todellisuudessa vähintään kaksi tai kolme kokoa liian suuri. Minulla on nyt sitten kaksi hurjan kaunista peruukkia vailla käyttäjää ja Yuta jatkaa kulkuaan pulipäänä.

Yuta: "Apua, auttakaa! Ottakaa tämä tukahduttava meduusa pois naamaltani!"

Yukille tuli tilauksessa uudet silmät. Tilasin nämä siniset siinä uskossa että Yuki käyttäisi sinisiä peruukkeja. Tilauksen jälkeen hankittujen ruskeiden silmien myötä alkanut pinkki kausi yllätti minut täysin, joten voi olla ettei näillekään kauheasti käyttöä tule. Mutta eihän sitä tiedä jos Yuki talven tullen palaisi siniseen lookiinsa?

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Viime viikon kuvat

Nukkemiitin tieltä jääneet viime viikon kuvahaasteen kuvat, olkaa hyvä.

Bean kanssa yritimme vielä väkisin jatkaa lämpimiä päiviä. Turhaan.

Ei tästä tule mitään. Mennään pukemaan villapaita päälle.

Sitten alkoi sataa. Eikä se sittemmin ole juuri loppunutkaan.

Dede on herännyt kun kesä näyttää menneen mailleen. Jostakin syystä siitä tulee otettua aina syksyisiä tai sateisia kuvia. Johtuu varmaan väreistä?

Yutan kanssa mustikkametsällä. Ei ollut hääppöinen saalis.

Minun piti viime viikolla kuvata Maddieta Instagramin EAH-haasteeseen, mutta niin vain jäi tekemättä. Kaikki unohtuu mitä ei kirjoita ylös :(

Ohikulkumatkalla Kärkkäiseltä löytyi huokea Make to Move-Barbie. Olen etsiskellyt tuota nukkea vaihtokehoksi Ever After High-nukeille ja nyt tuli kohdalle sopivan huokea yksilö.
Olen kyllä hiukan pettynyt. Ei tuo mikään liikerataihme ole ja kaipaan eteenkin kääntyvää vyötäröä joka tältä puuttuu. Lisäksi tajusin vasta kotona että tältä edullisimmalta versiolta puuttuvat kengätkin.

Riimi ratsailla. Pesua odottava Stylishponi on salamakuvassa todella pesua kaipaavan näköinen!

Mikäili olen oikeassa olisi nyt kiritty kasaan kuvahaaste tähän viikkoon asti. Olisipa mukavaa päästä taas aikatauluun kiinni.

tiistai 16. elokuuta 2016

Nukkeviikonloppu Pieksämäellä

Pullip Suomen senioreiden perinteinen nukkeviikonloppu on muodostunut yhdeksi kesän odotetuimmista tapahtumista. Tänä vuonna valtasimme Aloemixin mökin Pieksämäeltä. Eli minulle matka oli mukavan lyhyt.
Kuvia on jälleen PALJON ja laatu on heikonlainen. Mutta näillä mennään.

Porukkaa oli paikalla paljon, joten nukkejakin oli melkoinen joukkio. Sääli että keli oli koko lauantain sateisin mahdollinen ja ulkokuvia ei saatu otettua. Olisimme halunneet toistaa viime vuoden mahtavan ryhmäkuvan portaille aseteltuna, mutta menee tämä näinkin.

Nuket alkoivat välittömästi hakemaan kontaktia toisiinsa.

Kuka paremmalla kuka heikommalla menestyksellä. Tällä kertaa miitissä oli erityisen inspiroivaa nähdä niin paljon eri merkkisiä ja eri koulukuntia edustavia nukkeja yhdessä.

Lapsenvahti.

Azonet ja niiden lähisuku eli Ruruko ja Mamachapput.

Kissabussit ovat niin eilispäivää. Todella cool porukka matkaa silakalla kun kerran savossa ollaan.

Iso osa miittiä on shoppailu. Yuki päätti hankkia itselleen uudisraivaajamyssyn. Hattu on alunpitäen Blythe Prairie Posien stockista ja tullut kuuluisaksi siitä, ettei se sovi yhtään kenenkään päähän. Hah, taas nähtiin että jokaiselle hatulle löytyy se oikea kantaja. Tämä kuuluu myös niihin ostoksiin joita en kuvitellut ikinä tekeväni. Joudun ehkä väsäämään Yukille myös sen uudisraivaajamekon röyhelöheloineen?

Loput ostokset esitttelen omana postauksenaan, niitä kertyi yllättävän runsaasti.

Viihdezombie. Esimerkki alkoholin vaaroista :D

Huokaus. Tuo L-säärinen ja L-povinen pureneemokroppa on ihana. Tahdon niin sellaisella varustetun Azonen.

Yuki ja Saksasta tuliaiseksi saamani yksisarvinen. Kiitos Spica! <3

Fabio! Tuo Pieksämäen ABC.n lahja nukkeilevalle maailmalle. Letkeälanteisin miesmuotinukke joka kuunaan on nähty. Kasarifledainen valloittaja ja kaikkien naisten kauhu.

"Neiti, reitenne näyttäisivät suuremmoisilta ympärilläni..."

"Yäääh!" Napakka potku ja tuskainen äännähdys.

"Reippaasti toimittu muru!"

Onneksi Fabiolla riitti muutakin seuraa ja sopivammankokoisia naisia.
Sekä ajoittain myös miehiä. Tällä kertaa miittinukkejen joukossa oli yllättävänkin paljon miespuolisia osallistujia lajirajat ylittävällä tavalla.

Sunnuntaiaamun keli oli suurenmoinen. Aamun varhaisina hetkinä saattoi nähdä vaikka seireenin rantakivillä laulamassa.

Froggy oli reissussa vaihteeksi vihreällä päällä.

Tsukiha ja puolukat.

Yuki yksisarvisineen ja preeriamyssyineen tyynellä järvellä.

Tsukiha porukan urheimpana uskaltautui jääkylmään veteen asti. Ranta oli hienoin mahdollinen hiekkaranta ja kuin luotu nukkekuvailuun.

Kiitos vielä kerran emännälle ja kaikille miittiin osallistuneille. Oli mukavaa taas nähdä kasvokkain. Seuraavaa kertaa odotellessa!

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Vermon poninäyttelyssä

Vermon poninäyttely on lajissaan Suomen suurin ja tunnetuin. Se on myös ainoa Suomessa vuosittain järjestettävä kaikkien ponirotujen kansallinen näyttely. Olimme minishettikseni Candyn kanssa esiintymässä viime sunnuntaina.

Huomasin kuvia käsitellessäni että jälleen oli käynyt vanhanaikaisesti. Kun minulla oli sekä poni että kamera, ei omasta ponista tai minusta itsestäni ollut yhtä ainuttakaan kuvaa. Harmi että tällaiset jutut huomaa aina vasta jälkikäteen. Candy oli luokassaan toinen hienolla arvostelulla ja se olisi ollut ikuistamisen arvoinen suoritus.
Riimistäkään ei kovin montaa kuvaa tullut otettua joten tällä kertaa joudutte katselemaan turistikuvia poneista.

Niitä riitti. Sekä isoja että pieniä. Myös esittäjiä oli sekä isoja että pieniä. Poniharrastus ei näidenkään ponien kohdalla ole mikään lasten juttu jos se ei ole sitä My Little Ponyjenkään kanssa.

Pienimpiä saattaa kertyä yhdelle pitelijälle parviksi asti.

Parvitolkulla Vermossa oli myös hanhia. Saimme nähdä myös soman meriharakkapesueen, mutta sen ikuistamiseen ei zoomini riittänyt. Hanhet eivät sen sijaan kuvaajista tai poneista häiriintyneet. Eivätkä ponitkaan ihme kyllä saaneet mitään slaagia hanhien joukkolaskeutumiskuvioista. Itse hätkähdin aika tavalla, kun vaakkuva ja kahiseva parvi ensimmäistä kertaa lensi matalalta ylitse.

Juniori tungeksii...

Lopputuloksena hässäkkä. Varsan pitäisi juosta joko emän edellä tai perässä, mutta harvaa pienokaista ehditään asiaan treenaamaan. Yleensä vain improvisoidaan. Kuvassa newforestinponeja.

Ystäväni hieroi kauppoja tästä nimenomaisesta russiyksilöstä ja poikkeuksellisesti russeja tulikin seurattua enemmän kuin yleensä. Niiden taso on kehittynyt kovasti aika lyhyessä ajassa. Olen pohjimmiltani brittiponityttö, mutta russit ovat mukavan kokoisia ja pidän niiden maatiaismaisuudesta.

Tässä erityisen hieno russiori täydellisessä rentoutumisen tilassa. Hyvähermoiset ponit eivät näyttelyistä stressaa.

Arabianhevoset olivat tänä vuonna kutsuvierasrotuna näyttelyssä. Kaipaan kovasti vuosikaudet sitten jo edesmennyttä arabiani, mutta se oli venäläissukuinen käyttöarabi ja hyvin erilaista tyyppiä kuin nämä showhevoset. Ei siinä, voisin minä tuollaisestakin tykätä jos saisin samalla yhtä virheettömän moitteettoman luonteen kuin edellisellä arabillani oli. Valitettavasti juuri tuuliviirimäinen luonne on asia jota täysiverisissä inhoan ja joka kuitenkin on niiden leimallisin piirre.

Huh. Hevosten keräily on paljon kalliimpaa kuin nukkejen joten yritän pitää itseni hallinnassa ja tyytyä niihin joita minulla jo on. Mutta on kivaa välillä näyttäytyä kodin ulkopuolella ja samanhenkisten ihmisten seurassa. Se lisää kummasti harrastusmotivaatiota.

lauantai 6. elokuuta 2016

Viiden päivän kuvat

Taas on kertynyt kuvia. Josko ensi viikolla pääsisi kuva per päivä tahtiin takaisin?
Mutta aloitetaan: Alkuviikosta oli todella kaunista.

Nono jälleen auringonlaskun tienoilla.

Tiistaina tuli iiiiso paketti. Sääli kyllä siinä ei tullut nukkea vaan autoni uudet renkaat. Olen kyllä niistäkin todella iloinen. Edelliset olivat kauniisti sanottuna kelvottomat ja loppuun ajetut.

Puolen viikon maissa alkoi ukkostaa. Rajusti ja monta kertaa päivässä. Vettä satoi hurjana. En uskaltanut kytkeä tietokonetta seinään ollenkaan.

Yksi ukkoskuuro toi sormenpään kokoisia rakeita! Maa oli hetken aivan valkoinen.

Ei näitä oikein usko kuin omin silmin nähtynä. Puutarhassa jopa kaiken sietävät suopayrtit antautuivat ja lakosivat.

Lopuksi Riimi kerrankin itseään miellyttävässä seurassa.