keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Tsumugi Nendoroid

Tämä kuvasarja on kovin kiireiseltä viime viikolta. Silloin oli sentään yksi kauniskin päivä...

Olen tainnut täällä blogissakin mainita, että tahtoisin K-Onin tytöt jossakin muodossa figuurihyllyyni. Ongelma on vain siinä että harvassa sarjassa kaikki ovat onnistuneita. Azoneissa Azusa on söötti ja muut, no niin... Sama monessa muussa sarjassa. Yksi tai kaksi sievää ja loput kömpelöitä.
Nendoissa en ollut edes miettinyt bändin hankkimista, sillä tiesin sarjan loppuunmyydyksi jo aikapäivät sitten. Mutta sattui onnekas sattuma ja suomalaisella foorumiystävällä oli myynnissä Mugi, Nendoporukasta suosikkini!

Hologrammit ja kaikki. Tämä on siis aito, toisin kuin Mikuni.

Heh, kiireisenä päivänä saapunut paketti oli pakko avata hätäiseen hevosten ruokkimisreissulla ja ottaa muutama kuva kun toinen on niin nätti ja olin niin iloinen siitä että satuin tämän tutulla myyjällä myynnissä huomaamaan.

Se oli harvinaisen lämmin päivä ja varjot ovat kuvissa jyrkkiä. Mutta olen iloinen että nipistin aikaa näille kuville. Sen päivän jälkeen ei olekaan montaa aurinkoista päivää nähty. Kesä, jos luet tätä foorumia niin nyt alkaisi olla viimeiset tilaisuudet skarpata!

Pensaikossa hiippailee joitakin isoja elukoita!

Metsämansikoita!

Niittykukkia! Mikä ihastuttava tuoksu!

Iiiiiiiihhhh!

Ukonhattu ja muut mummolan perennat alkavat kukkia. Nekin ovat kaivanneet aurinkoa.

Tämä Mugin ihastunut naama on niin söpö etten tahdo hennoa vaihtaa sitä noihin muihin. Eikä tullut otettua kuvia proppienkaan kanssa. Mukana tuli kosketinsoitin, teetarjotin käsineen ja käsi millä vaihtaa kulmakarvoja.


Bonuskuva: Tiedättekö sen tunteen kun kohottaudutte makrokuvauksen maailmasta ja näette, kun lähimmäisenne nauravat teille selkänne takana?


sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Yllätys rompetorilla (Eli taas uusi nukketulokas!)

 Heh, viime viikko oli blogin sisältöä ajatellen niin kiireinen, että olen parahultaisen viikon jäljessä tapahtumissa. Onneksi on luvattu sateista ja tapahtumaköyhää alkavaa viikkoa, joten jos hyvin käy ehdin palauttaa blogin ajan tasalle sen aikana.

Mutta eikös ole loogista jatkaa ei kronologisesti vaan tuoreimpaan hypäten? Mutta olen eilisesti vielä ihan fiiliksissä ja tahdon jakaa kanssanne löytöni.

Kävimme Alisan kanssa rompetorilla Saarijärven Ahvenlammella.

Moni paikan päällä käynyt hämmästyy sen nykytilan nähdessään. Vuosi sitten rajut syöksyvirtaukset tuhosivat Ahvenlammen leirintäalueen juuri rompetorin aikaan. Ihmishenkiä ei ihme kyllä menetetty mutta kaikki puusto lakosi ja aineelliset vahingot olivat suuret.
Paikan hämmentävät pinnanmuodot tulevat nyt paremmin esiin ja urheat rompekauppiaatkin uskaltautuvat takaisin.
Ahvenlampi muodostuu erikoisista teräväharjaisista hiekkaharjanteista joiden lokosissa on kirkasvetisiä pikkujärviä ja lomamökkejä. Polkuja polveilee siellä ja täällä. Tuolla olisi huimat mahdollisuudet treenata juoksua, maastopyöräilyä tai hevosta. Tahtoisin joskus yöpyä tuolla.

Ahvenlampi on keräilijöiden rompetori jossa on kohta enemmän muumimukien ja Arabian kahvikuppien kerääjiä kuin autonosien myyjiä. Hyvin harvoin rompetoreille enää tuodaan autotallisiivouksien lopputulemaa tai muuta erittelemätöntä todellista rompetta ja hinnat ovat sen mukaiset.
Mutta koska keräilijä on toiveikas, hän kiertää sadat antiikkiliikkeiden hintaiset pöydät aarteen toivossa. Ja tällaisten aarteiden vuoksi se kannattaa!
Saanko esitellä: Lumimies.
Hän on virheetön, hiukan leikitty yksilö josta maksoin 3 euroa. Lumimies on myyty vuorikiipeilijä Veikka Gustafsonin nimikkonuken Veikka Vuorikiipeilijän mukana ja olen haikaillut tämän turjakkeen perään ties miten pitkään.

"Päästäkää mut pois täältä!"

Rompeporukka ei piitannut vähääkään siitä, että kannoin koko loppureissun Lumimiestä sylissäni ja pysähdyin milloin mihinkin leikkimään sillä. Tosin kerran eräs isä esitteli sen lapselleen epäarvokkaasti kissana...

Kirkas päivä ja vitivalkoinen Lumimies oli huono yhdistelmä. Suurin osa kuvista on aika palaneita. Mutta pari maisemakuvaa sentään jäi muistoksi Ahvenlammen parturoidusta nykytilasta.

Jostakin syystä Lumimies näyttää kauhean kiusaantuneelta kaikissa kuvissa.

Sydänyöllä otetussa kaverikuvassa Alisan kanssa. Jostakin syystä kohtaamiskuva paikan päällä jäi ottamatta mikä nyt jälkikäteen harmittaa.

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Veijo Rönkkösen patsaspuistossa

Miittikuvien laitto viime viikon nukkeviikonlopulta jäi hävyttämästi kesken vaikka niin lupasin loput kuvat pikipäin. Nöyrä kumarrus ja anteeksipyyntö! On ollut kiirettä...(Seli seli.)
Mutta asiaa: Harvoin olen käynyt niin vaikuttavassa paikassa kuin kansantaiteilija Veijo Rönkkösen kotipihalla. Versaillesin puutarha jätti paljon haaleamman muistijäljen.

Veijo Rönkkönen (1944-2010) valmisti betonista 50 vuotta kestäneen taiteilijauransa aikana yli 500 erilaista hahmoa, pääasiassa ihmisiä ja sijoitteli ne pihalleen. Parikkalassa, valtatien ja rautatien väliin puristettu kapea piha-alue villeine istutuksineen ja luonnollisen kokoisine patsaineen on yksi Suomen tärkeimpiä ITE-taiteen nähtävyyksiä. Olen jo kauan halunnut nähdä patsaspuiston ja nyt se toteutui! Kävimme nukkeviikonlopun osallisttujien kanssa puistossa kun kerran satuimme ihan lähistöllä jo valmiiksi olemaan.

En pidä termistä outsider art, mutta Veijo Rönkköstä termi kuvaa. Hän oli varsin ulkopuolinen. Vanhapoika joka harrasti kestävyysurheilua pyöräillen lähikaupunkien uimahalleihin kelissä kuin kelissä. Hän myös joogasi aikana jolloin se ei vielä ollut jokaisen hipsterin hobby ja josta tavalliset tehdastyöläiset eivät olleet kuulleetkaan. Hän oli sivistynyt ja lukenut mies mutta hyvin syrjäänvetäytyvä eikä juuri tuonut mielipiteitään julki.

Yli 200 joogaajasta koostuva joogapuisto-ryhmä on puiston vaikuttavimpia. Rönkkösen sanotaan pystyneen suorittamaan kaikki asanat joita hän on kuvannut.

Osa hahmoista on kuvattu niin, että ne yhdessä muodostavat liikkeiden eri vaiheet.
Minua häikäisee teosten tasapaino. En tiedä onko niitä kiinnitetty maahan mitenkään ja monissa kiinnityspiste, jos sitä edes on, on hyvin pieni. Teosten tasapaino on suurenmoinen.

Patsaspuisto oli aikoinaan ja on yhä puutarha. Luonto osallistuu pikkuhiljaa teoksiin ja eteenkin näihin vanhimpiin veistoksiin on sammal antanut vahvan karvoituksen. Makaavat hahmot alkavat peittyä kokonaan.

Varhaisimpia teoksia ei ole maalattu eikä koristeltu joten omavaltaisesti paikkansa valinnut sammal antaa inhimillistä lisää joogaajille.

 Taiteilijan omakuva. Luulen että moni muukin patsaissa esiintyvä riutuneen näköinen, jäntevä mieshahmo on omakuvia. Joko tarkoituksella tai alitajuisesti.

Hednaria pelottaa. Mahtaako tuo rouva purra?

Taistelija. Varhaiset työt ovat paljaampia ja koristelemattomia mutta niissä on voimaa joka viehättää minua kovasti.

Toki viiteenkymmeneen työvuoteen mahtuu erilaisia kausia. Töissä on monikulttuurista rikkautta joka korostuu, kun muistaa ettei Rönkkönen juuri kotiseutunsa ulkopuolella liikkunut.

Taiteilija eli elämänsä naimattomana ja me nukkeväen kanssa kävimme puistossa kiehtovaa ajatusten vaihtoa teosten naiskuvasta ja siitä, mitä tekijä oli mahtanut niitä luodessaan ajatella. Moni naishahmo on kuvattu sangen hurjana, osa suorastaan agressiivisena hahmona.

Hednar alkaa rentoutua. Nämä naiset vain näyttävät hurjilta mutta eivän näytä aikovan hyökätä.

Riettaan punaisia mekkoja alastomina pesevistä pyykkäreistä olisi voinut saada hekumallisen teoksen, mutta Rönkkösen käsissä näistäkin naisista on muotoutunut sangen kuivakoita. Toki tässä voisi nähdä muotokuvat pulavuosien yli eläneistä taiteilijan äidistä ja isoäidistäkin? Ikävästi jää kuitenkin olo että joku tässä nauraa tekijälle. Kaikissa Rönkkösestä kertovissa teksteissä mainitaankin heti alkuunsa taiteen tekeminen traumojen käsittelyn välineenä.

Emme etene blogissa kronologisesti, joten voin näyttää Rönkkösen onnistuneen. Viimeisinä aikoinaan hän veisti kirkkain värein ja kimaltavin kivin koristettuja, nauravia ja tanssivia lapsia joita ei selvästikään mikään trauma enää paina. Riehakkaan atleettista sirkusmeininkiä katsoessa tulee hyvä olo taiteilijan puolesta. Riutuneet ja terävähmpaiset olennot ovat jääneet taakse.

Hampaista puheenollen. Teosten voimakkaat hampaat ovat osin aidoista hampaista valmistettuja tekohampaita jotka taiteilija upotti betoniin. Rakastan tuota vaikutelmaa. Mistä Rönkkönen mahtoi hankkia kaikki nuo proteesit?

Tämä kuva nenään muuttavine kotiloineen kuvaa mielestäni hienosti puutarhan ja kaikkien sen asukkien vahvaa roolia patsaspuiston tunnelmassa. Käyntiämme edeltävän yön satoi rankasti ja se vielä yhdistettynä kuumaan keliin lisäsi viidakkomaista tunnelmaa.

Viidakosta puheenollen... Ruttojuuri on vitsauksena näköjään täälläkin. On se toki vaikuttava perenna, mutta ei sillä kyllä muuta tee kuin leikkii peukaloliisaa Azoneiden kanssa.
Kuvassa Jayan Kisaki. (Kirjoitinkohan nimen oikein?)

Älkääs väheksykö ruttojuuren voimaa! Se kantaa hiukkaakaan nyykähtämättä Isulinkin.

Photobomp!

Puutarhasta valtatielle asti jatkuvassa ihmisletkassa ovat läsnä kaikki elämän ja kuoleman kannalta tärkeät hahmot. Minua kiinnostaa kovasti, missä Rönkkönen on nähnyt katolisen nunnan ja papin jotka kulkueesta löytyvät? Vai ovtko he mielikuvituksen tuotetta hekin?

Jos lasiset silmä pelottavat, tässä pääsee näkemään vaikutelman siitä kun ne puuttuvat! Tahtoisitko tämän tyypin omenapuusi alle iltahämäriin?

Puistossa on hieno kokoelma erilaisia eläimiäkin. Kisaki ja sammakko.

Reliefejä ei ollut montaa mutta ne olivat hienoja. Tajusin vasta jälkikäteen kuvia katsoessani että valkoinen kvartsikivi ja tuo musta liuskeen näköinen ovat peräisin vieressä kulkevan rautatien kiveyksestä. Olen itsekin kerännyt lapsena kvartsikiviä rautatien penkoilta.

Nukkejengi betonipuussa. Muu yleisö oli kauhean innoissaan siitä, että me kuvailimme nukkejamme siellä ja vastasimme kysymyksiinkin. Oikein harmittaa että olin ainakin itse niin fiiliksissä itse puistosta että kuvista ja eteenkin nukkekuvista tuli vähän turistikuvien tasoisia otoksia. Mutta ehkäpä tuonne pääsee toisenkin kerran!

Tulipas taas pitkä postaus! Josko seuraava olisi sitten taas hallitumman mittainen?

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Seniorinukkeilijoiden mökkimiitti Rautjärvellä

Kesän odotetuin tapahtuma, Pullip Suomen senioriharrastajien nukkemiitti Rautjärvellä on nyt pidetty. Lämmin kiitos vielä Wernalle tätäkin kautta huikean ihanasta miittipaikasta ja emännöinnistä!

Oli ihan mielettömän kivaa päästä rauhassa puimaan nukkejuttuja ja tapaamaan livenä ystäviä joita normaalisti tapaa vain netissä. Oli myös hauskaa päätä tekemään pieni road trip seudulle, jossa harvemmin tulee vierailtua.

VAROITUS LUKIJOILLE: Tolkuttomasti kuvia!

Ensimmäiset nukkekuvat otettiin jo matkalla. Ajomatka halki Saimaan rantamaisemien oli todella viihdyttävää. Tämä kuva on napattu näköalapaikalla jossakin ennen Puumalaa.

Jos aikaa olisi ollut tuhlattavaksi asti, olisi matkaan saanut tuhrattua vieläkin enemmän kuin siihen nyt kului. Niin kauniita maisemia ja upeita näköalapaikkoja!

"Puumalan satamassa kaunista poikaa tohtorin luokse jo kannettiin...."
Tämän kansanlaulun muistaen Puumalan satamassa otettiin esiin vain tyttönukkeja. Puumalan silta on kaukaakin katsottuna vaikuttava ja tällaisen korkeanpaikankammoisen ei ollut ihan helppoa ajaa siitä yli.

Sitten itse miittiin. Nukkeja oli saapunut paikalle ihan hilkkua vaille 50, kaikista mahdollisista nukkeryhmistä. Meitä harrastajia taisi paikalla olla 7 joten aika monta kukin toi tullessaan. Kuvissa esiintyy kaikkien miittailijoiden nukkeja enkä suinkaan omista koko parvea, niin kivaa kuin se olisikin ; D (Ei sillä että kukaan varmasti sitä olisi luullut, mutta tulipa nyt mainittua...)

Jo pelkkä ryhmäkuvan kokoaminen oli ohjelmanumero sinällään. Samoin ryhmän kuvaaminen. Näin monia kiinnostavia nukkeja nyt ensimmäistä kertaa irl.

Kuten tämä Saras<3 Ehkä ensimmäisiä nukkeja jonka tiesin tahtovani ja jota en ole vieläkään hankkinut. Luonnossa niin kaunis ja niin hirmuisen vaalea. Olen aivan myyty noista terövistä kulmakarvoista ja bindistä niiden keskellä.
Tällä yksilöllä oli lisäksi pehmein ikinä kohtaamani peruukki. Kuin linnunmaitoa. Omat hiukset tuntuivat kuivilta oljilta tuon hivelyn jälkeen. Käsittämättömän korkealaatuinen!

Lisää ryhmäkuvaa. Custom-Blythejä reunoilla, hartsia keskellä. Ipleltä, Leekeltä, Fairylandilta ja ja kolme taiteilijanukkea.
(Katsokaa tarkkaan keskellä istuvaa punatukkaista Leeken tyttöstä. Häneen palaamme vielä)

Lisää ryhmäkuvaa. Tomera Disneyn tyttönen Pullippien ja Blythejen ympäröimänä. Todella ilmeikäs ja viehättävä nukke!

Shinku, Rei ja muutamia muita miittailijoita.
Pullip Rei on todella kaunis ja hyvin vaalealla tavalla persoonallinen nukke jota olen ihaillut jo vuosikaudet. Itse asiassa alusta asti.
Olin sitä mieltä että hankin tämän hahmon Blythenä, mutta nyt mietin olisiko kamalaa omistaa Rei sekä Pullippina että Blythenä? Vai alkaako se olla kohtuutonta?

 Keskikokoinen Blythemiitti. Viisi osallistujaa. Oli hieno tilaisuus päästä vertailemaan stockeja ja kustomeita.

Nono löysi mökin pihalta sukulaissielun. Keltamusta asu molemmilla.

Koko lauantain valoisa aika kului kuvatessa. Niin mielettömän kivaa kuvata porukalla ja vaihteeksi muita kuin omia nukkeja. Meillä on luultavasti kaikilla paljon samanlaisia kuvia.
Tanni tyttönen on Millyn uunituore taiteilijanukke jonka tekijän nimen nolosti unohdin. Anteeksi! Ponny on Jayan ja Camellia Dynastyn valmistama.

Mansikkametsässä.

Millyn sykähdyttävä Kaye Wiggs-nukke Kaya. Oli mahtavaa nähdä tämä nimenomainen nukke livenä.

Toinen, petite-kokoinen Kaye Wiggs Millyltä. Katsokaa noita korvia <3

Isul-pojat vetäytyneinä erilleen kuvaushässäkästä.

Hehkuva pieni keiju Hunikselta. Vai lieneekö se virvaliekki?

Jayan komea arpinaamainen kolli edusti naisvoittoisessa porukassa hienosti mieskauneutta. Näin ensimmäistä kertaa tällaisen hiukan kookkaamman Piposin kissan. Jeelillä oli myös ihan oikeat kissantassut polkuanturoineen ja käpälineen. Niin kuin tietty kissalla kuuluukin.

Hednar ja lasinen verkonpaino. Saunan eteisen hämärissä kuvattuna. Oli muuten kipakat löylyt!

Punapäiden juoruiluhetki.

Nukkeja kuvattiin ahkerasti paitsi maalla, myös laiturilla ja vedessä. Nono haaveilemassa.

Ensin asetellaan tarkkaan ja huolella...

Sitten ehditään ottamaan yksi kuva ja kaatuva nukke kopataan kiinni...

 Vain jotta sitä päästäisiin uudestaan asettelemaan. Tällä kertaa toiveikkaasti vielä haastavampaan tai edustavampaan asentoon. Laiturilla piti liikkua hyvin keveästi jotta ei olisi häirinnyt mitään tarkasti sijoillaan seisovaa kuvauskohdetta.

Kohti suurta maailmaa... Tänään valloitamme tämän järven ja huomenna koko Saimaan.

Hednar laiturilla. Keli oli mitä kaunein, mutta iltaa kohti alkoi kerääntyä pilviä ja yön ajan satoi ankarasti.

Tästä Leeken pyöreäkasvoisesta ja leveälanteisesta tyttösestä piti puhumani vähän lisää. Näin nyt ensimmäistä kertaa tämän tyylitellyn nuken petite-kokoisena ja ihastuin ikihyviksi. Olen tykännyt Leeken MSD-kokoisesta samalla konseptilla tehdyistä nukeista mutta ajatellut, että ne ovat liian eri skaalaa nykyisten nukkejeni kanssa. Olin siis ihan innoissani kun tämä pienempi osoittautui näin kivaksi. Hauska ja vankkatekoinen kroppa posettaa varsin mallikkaasti.
Tämä nukke tai joku sen sisarista on suuressa vaarassa kiilata ostoslistalle. Tosin Leeke myy nukkeja vain ajoittain lyhyissä periodeissa, joten luultavimmin tässä tulee pitkä aika pohdiskella. Jos vaikka sitten joulun aikoihin...

Myrtti käytti loman maalla hyväkseen oikein tosissaan. Ensin se ostatti itselleen kokonaan uudet vaatteet ja sitten hurmattiin uusia ystäviä Resinsoulille kaikenlaisilla notkeus- ja tasapainoilutempuilla.

Nuken seisottaminen vedessä samaan aikaan helmojaan kannatellen kuuluu edistyneemmän nukkeposettamisen opinto-ohjelmaan. Jaya näyttää miten se laitetaan onnistumaan tyylipuhtaasti.

Vesiraja kohtaa vesirajan. Myrtti, helmasi kastuu jollet nosta sitä vielä hiukkasen.

Sitten kuivatellaan ja otetaan lepotuokio sammalmättäällä.

" Vie nyt se kamera h*****n"!

 Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Tässä oli ankaralla kädellä karsittuna lauantain kuvasato. Hatun nosto sille, joka jaksoi katsoa koko satsin. Saattoi olla että tämä oli blogin historian ankarin kertapostaus?