Kävimme perjantaina kokousreissulla Helsingissä.
Kuten kuvasta näkyy, ei nähtävyyksien katselusta tullut mitään sillä säidenhaltijat eivät suosineet. Satoi kaatamalla. Jatkuvasti.
Iltasella, kokouksen jälkeen kävimme Espoon Tapiolassa ostamassa eräältä Saab-harrastajalta alumiinivanteet. Mikä yllätys siellä odottikaan!
Tapiolan kaltaisessa iänkaikkisen vanhassa betonilähiössä ei odota kohtaavansa ilmestystä. Sellaisia siellä kuitenkin oli, kokonaista kolme kappaletta! Ihan siistin, ehkä 60-luvulla rakennetun kerrostalonyhtiön pihalla kasvoi mäntyjen ja joutopuiden seassa kultasade-pensaita!
Kultasade on harvinainen näillä korkeuksilla. Se on Etelä-Euroopan lauhkeiden seutujen kasvi jota voi yrittää kasvattaa puutarhan suojaisammilla paikoilla 1A-alueella eli ihan eteläisimmällä rannikolla. Silti se ei kuki täällä joka vuosi, ainakaan erityisemmin runsaasti. Kerrottakoon että tämä on eläessäni toinen kerta kun näen tämän kasvin Suomessa kukkivana ja ensi kerta kun näen sen läheltä.
Siellä niitä kuitenkin oli, useampi hyvin iäkäs pensas käsittämättömän runsaassa kukassa, keskellä karua kallioista rinnettä, hylätyn kaupparakennuksen takapihalla. Olin ihan hysteerinen innosta. Jos siis näit perjantai-iltana naisihmisen hihkumassa nukke kädessä parvekkeesi alla kukkivan puskan ympärillä, voin tunnustaa.
En oikein vieläkään usko kokemaamme. Edie tuoksuu noille kukille yhä. Voin vain kuvitella miltä tuolla näyttää ja tuoksuu kauniina päivänä. Me olimme siellä iltayöstä ja synkällä kelillä ja silti tuntui kuin olisi joutunut karnevaaliin.
Reissussa tuli myös retkahdettua ostoksiin. Halpahallin alelaarissa oli Scleich-hahmoja! Taas juttu mitä tapahtuu näköjään vain Uudellamaalla. Normaalisti niitä ei juuri alennuksella myydä.
Olen pitkään vastustanut kiusausta hankkia näitä todella laadukkaita figuureja, sillä pelkään että homma voisi revetä käsistä pahastikin. Annoin kuitenkin itselleni luvan hankkia niitä hevosrotuja joita olen omistanut. Siispä nämä arabit lähtivät mukaani.
Olen tosi iloinen että hankin ne. Laatu on todella korkealuokkaista ja hevosilla on kaunis, rodunomainen ilme. Eteenkin tällä oriilla. (Raskas huokaus. Minulla oli vuosia takaperin ihana arabiori, mutta se sairastui syöpään ja jouduttiin päästämään pois tästä maailmasta. Tahtoisin vielä joskus sen kaltaisin luottohevosen)
Aion pitää tolkun kasassa näiden hevosten suhteen, mutta arabitamman ja shetlanninponit aion hankkia.