Sammuta some ja sytytä kynttilät!
Meille on annettu vain yksi elinkelpoinen planeetta. Annetaan sen levätä edes yhden tunnin ajan vuodessa.
Tänään klo 20.30-21.30 sammutetaan kaikki sähkövalot ja turhat sähkölaitteet. Haastamme Myrtin kanssa ihan jokaisen osallistumaan.
lauantai 28. maaliskuuta 2015
maanantai 23. maaliskuuta 2015
Kärttyisiä haikuja
Vanha lumi oli jo kellastunutta ja rumaa. Onneksi tänään satoi uutta ja pääsimme Izan kanssa ottamaan muutaman lumikuvan. Kuvaussessio ja yleisesti ärtynyt mielialani synnytti myös muutamia pahantuulisia pikahaikuja. Välillä tekee hyvää ajatella asiansa runomitassa.
(Haiku on siis kohtuullisen tuore japanilainen runousmuoto jossa kolmisäkeisessä yleensä tunnetilaa luontokuvausten kautta kuvaavassa lyhyessä ajatelmassa on tavut 5+7+5)
Asu keväinen
vaikka pyryttää lunta
joku vilustuu
Kaipaan ikävöin
jotakin mikä puuttuu
pelkään keväitä
Aion sotia
muut ovat eri mieltä
arat ja raukat
Voi sukusota!
et tuota voittajia
pelkkää murhetta
Harmaana taivas
satakoon uutta lunta
vanhan surmaksi
Hautakiveeni
taisteli loppuun asti
unohda urheus
(Haiku on siis kohtuullisen tuore japanilainen runousmuoto jossa kolmisäkeisessä yleensä tunnetilaa luontokuvausten kautta kuvaavassa lyhyessä ajatelmassa on tavut 5+7+5)
Asu keväinen
vaikka pyryttää lunta
joku vilustuu
Kaipaan ikävöin
jotakin mikä puuttuu
pelkään keväitä
Aion sotia
muut ovat eri mieltä
arat ja raukat
Voi sukusota!
et tuota voittajia
pelkkää murhetta
Harmaana taivas
satakoon uutta lunta
vanhan surmaksi
Hautakiveeni
taisteli loppuun asti
unohda urheus
sunnuntai 8. maaliskuuta 2015
Tulppaanit Kuplissa
Torstaina piti kiireellä löytää esittelypöytään jotakin kivaa ja tuoretta somistetta ja päädyin hankkimaan muutaman nipun vaatteideni värisiä tulppaaneja. Minulla oli visio paitsi siitä, miten hyvin ne sointuisivat pöydän takana seisovaan allekirjoittaneeseen, myös siitä että niistä voisi saada aikaan jotakin ihan uutta.
Pätkin tulppaaneista varret ihan lyhyiksi ja tein niistä erilaisia ryhmiä tuonne Kuplien sisään. Lopputulos oli aika hauska.
Varsinkin kun nuo Ruusupuu-tuoksuiset Votiivikynttilät ovat ihan samaa sävyä.
Koska näin rakennettu asetelma kesti myös kuljettamisen kotiin kohtalaisen hyvin, pääsen nyt tarjoilemaan hyvät Naistenpäivän toivotukset blogin lukijoille ihan kukkasen kera!
Minua niin surettaa ettei kodissani ole avaria laskutasoja ja tyhjiä pöytäpintoja joihin voisi rakentaa ihania asetelmia ja kuvailla niitä. Mutta Viuhkaa oli kiva kuvata pitkästä aikaa. Sitä aina unohtaa miten vaikea se on kuvata jalkamääränsä kanssa.
Kokeilin useampia eri asetuksia enä ollut ihan tyytyväinen mihinkään. Milloin haalistui liekit, milloin vaaleanpunainen väri.
Koska helpot ratkaisut ovat ihan muita varten, vaihdetaan valkoinen nukke tanniin ja aletaan sitten repiä tukkaa valaistuksen kanssa.
Hei pitkästä aikaa Bättis!
Tein hurjana töitä että sain kynttilän liekin heijastumaan Bättiksen silmien mustuaisista, ja sitten se ei edes näy pienennetyssä kuvassa. Mutta siellä se on.
Mutta yhtä kaikki: Vaaleanpunaista Naistenpäivää kaikille ihanille naisille!
Pätkin tulppaaneista varret ihan lyhyiksi ja tein niistä erilaisia ryhmiä tuonne Kuplien sisään. Lopputulos oli aika hauska.
Varsinkin kun nuo Ruusupuu-tuoksuiset Votiivikynttilät ovat ihan samaa sävyä.
Koska näin rakennettu asetelma kesti myös kuljettamisen kotiin kohtalaisen hyvin, pääsen nyt tarjoilemaan hyvät Naistenpäivän toivotukset blogin lukijoille ihan kukkasen kera!
Minua niin surettaa ettei kodissani ole avaria laskutasoja ja tyhjiä pöytäpintoja joihin voisi rakentaa ihania asetelmia ja kuvailla niitä. Mutta Viuhkaa oli kiva kuvata pitkästä aikaa. Sitä aina unohtaa miten vaikea se on kuvata jalkamääränsä kanssa.
Kokeilin useampia eri asetuksia enä ollut ihan tyytyväinen mihinkään. Milloin haalistui liekit, milloin vaaleanpunainen väri.
Koska helpot ratkaisut ovat ihan muita varten, vaihdetaan valkoinen nukke tanniin ja aletaan sitten repiä tukkaa valaistuksen kanssa.
Hei pitkästä aikaa Bättis!
Tein hurjana töitä että sain kynttilän liekin heijastumaan Bättiksen silmien mustuaisista, ja sitten se ei edes näy pienennetyssä kuvassa. Mutta siellä se on.
Mutta yhtä kaikki: Vaaleanpunaista Naistenpäivää kaikille ihanille naisille!
perjantai 6. maaliskuuta 2015
Pahassa kelissä
Monen harmaan ja yhdentekevän päivän jälkeen koitti kunnollinen lumimyräkkä. Eli ei kun kuvaamaan!
Mahtava pyörteinen tuuli ja huima lumisade ovat paljon hauskempi ympäristö kuvata kuin pliisummat kelit. Tylsät kotinurkatkin saavat uutta puhtia.
Hiutaleet olivat vähän turhan pieniä ja vikkelästi liikkuvia kameraan tarttuakseen, mutta kyllä aina muutama onnistui jättämään itsestään liikkuvan vanan.
Rengaspinon pitäisi oikeastaan lähteä kierrätykseen, mutta missä minä sitten kuvaisin? Pyöreä, rytmikkäästi toistuva tausta on niin hauska.
Mielestäni Hiiri on museossa olonsa aikana vihertynyt silmin nähden lisää. Eteenkin kasvoista. Mutta vihertyminen on asia johon värillisen hartsin, eteenkin tannin ja harmaan kanssa täytyy vain tottua. Hiiren tapauksessa värittyminen ei ehkä ole muutenkaan niin vakava asia kuin olisi jonkun toisentyyppisen hahmon kanssa.
Olin suunnitellut hienon kuvan jossa Hiiren harmaa hipiä ikäänkuin sulautuisi vetisen jään harmauteen harmaana päivänä. Mutta kaksi asiaa mei vikaan. Ensinäkin jäällä on vielä paksu lumipeite eikä se ole vielä lainkaan harmaassa vaiheessa.
Ja toisekseen rannalla on lunta PALJON. Emme päässeet lähellekään jäätä lyhyehkövartisilla jalkineilla. Varustelumoka.
Yritetään keväämmällä saada harmaa kuva paremmalla onnella.
Mahtava pyörteinen tuuli ja huima lumisade ovat paljon hauskempi ympäristö kuvata kuin pliisummat kelit. Tylsät kotinurkatkin saavat uutta puhtia.
Hiutaleet olivat vähän turhan pieniä ja vikkelästi liikkuvia kameraan tarttuakseen, mutta kyllä aina muutama onnistui jättämään itsestään liikkuvan vanan.
Rengaspinon pitäisi oikeastaan lähteä kierrätykseen, mutta missä minä sitten kuvaisin? Pyöreä, rytmikkäästi toistuva tausta on niin hauska.
Mielestäni Hiiri on museossa olonsa aikana vihertynyt silmin nähden lisää. Eteenkin kasvoista. Mutta vihertyminen on asia johon värillisen hartsin, eteenkin tannin ja harmaan kanssa täytyy vain tottua. Hiiren tapauksessa värittyminen ei ehkä ole muutenkaan niin vakava asia kuin olisi jonkun toisentyyppisen hahmon kanssa.
Olin suunnitellut hienon kuvan jossa Hiiren harmaa hipiä ikäänkuin sulautuisi vetisen jään harmauteen harmaana päivänä. Mutta kaksi asiaa mei vikaan. Ensinäkin jäällä on vielä paksu lumipeite eikä se ole vielä lainkaan harmaassa vaiheessa.
Ja toisekseen rannalla on lunta PALJON. Emme päässeet lähellekään jäätä lyhyehkövartisilla jalkineilla. Varustelumoka.
Yritetään keväämmällä saada harmaa kuva paremmalla onnella.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)