Myssy-Maretti

Viimeinkin minulla on Dal joka voi käyttää söpöjä pipoja! Jolielta päähineen käyttö ei hiuslaitteesta johtuen onnistu.

Pahasta langasta virkattu nallepipo on oikeastaan Linnetille tehty, mutta täytyyhän Pandan tyttärellä olla karhumyssy!

Käännetään selkä auringolle. Sattuneesta syystä tällä kuvauskerralla keskityttiin kasvokuviin.

Olen ihan innoissani. Kivaa kuvata Dalia pitkästä aikaa. Vaihtelua Pullipeille.

 Karhujen suku nauttii kiipeilystä. Uskollinen vaahterani jälleen kuvauspaikkana. Tuo puu on saanut kokea monenlaista.
Joku myös näyttää lähteneen ulos talvikeliin ilman sukkia.

Yhä puussa. Vaahtera on loistopuu. Se ei tahmaa ja runko on puhdas ja sileä.

Vitsit tuo ilme on suloinen. En pistäisi yhtään pahakseni vaikka Daleja tulisi tänne lisääkin.

Viikonlopun kuvasatoa

Ei paistanut aurinko ei. Mutta sehän ei estä kuvaamasta! Muutama Linnet-kuva ja Pullippien vastapainoksi pikkuisen hartsiakin. Lydia kävi pikkuvisiitillä ulkona.

Kuules punapää.... Se on MINUN piponi jota sovittelet.

Maisemakuvausta rautakaupan takapihalla.

Uusi työpöytä on valtava. Taustan kasa odottaa silittämistä. Ja kaiken ylle kohoaa jättiläis-Xerox.

Pikavisiitti Karstulaan. Kovin on hiljaista. Sääli ettei ollut aikaa kuvailla enempää.

Jälleen jääpuikkoja! Mahtavaa.

Lydia kirsikan ja pihlajan runkojen katveessa.

Ei vielä merkkiäkään keväästä. Niin lannistavaa.

Rakastan tuota miten saappaat uppoavat lumeen. Edellyttäen ettei kyse ole omista saappaistani.

Yksi kasvokuvakin. Lydia taitaa tarvita kaulahuivin.

Dal Maretti esittäytyy (ponivaara)

Pitkään jatkunut ja äärimmäisen turhauttava Pandan tyttären etsintä päättyi kun löysin Pullip Suomen foorumilta mukavan edullisen peruskuntoisen Dal Marettin. Muualta pyydystelin hänelle vielä stock-silmät ja peruukkihan oli odotellut kantajaansa jo pitkään.
Tai oikeastaan 2 peruukkia.

tämä Leeken (Dollgan) kaksivärinen saparoihme on ihana, mutta eihän kukaan pysty elämään maata laahaavan tukan kanssa. Tuollainen tukka on yksi henkilö lisää kuvaan aseteltavaksi, ja vieläpä hyvin hankala henkilö. Jääköön siis pyhätukaksi tai odottamaan pitempää kantajaa.Tykkään kuitenkin väriyhdistelmästä vaikka laatu ei olekaan mitään ihmeellistä.

Hei äiti! Siis periaatteessa Pandan tytär saisi olla vaaleanpunatukkainen, mutta onhan lapsella isäkin, jolta tulee puolet perintötekijöistä.

Sanon nyt viimeisen kerran. Kengät pois sohvalta!

Rakastan värisommitelmia. Ja tilaisuuksia ottaa poneja mukaan kuviin. Tulee ainakin muutamista pyyhittyä pölyt tuolloin tällöin...
Kuvauspäivänä oli hassu valo. Se tuli ja meni. Tätä kuvaa otettaessa näköjään meni.

 

Olisiko pitänyt muuten yksilöidä, ketkä ponit ovat kuvissa? Vai tunnistavatko lukijat kaikki suoriltaan?

Nuo Marettin silmäsirut ovat aika tuijottavat. En tiedä pitäisikö kuitenkin vaihtaa vaaleammat?

Tämä on ihan vain referenssikuvapari. Tässä sama kuva ilman salamaa....

Ja tässä salaman kanssa. Molemmissa on puolensa. Joitain värejä salama tuo esiin, joitakin se syö. Joihinkin paikkoihin salaman tuoma kimallus sopii, joihinkin ei.

Siirrytään siniseen väriteemaan ja otetaan Joliekin mukaan. Yritykseni saada kaksi eri näköistä Dalia onnistui oikein hyvin. Näissä kahdessa ei ole mitään samaa.

Jolie on tuima tiukkapipo jollle asiat eivät ryttyile ja jolla on nivelet kuin kiveä. Jolie ei juuri hymyile.

Maretti ei muuta teekkään kuin hymyilee. Perusluonnekin on pehmeäpolvisempi.

Näillä näkymin tämä sininen lahjaperuukki jää Marettin käyttötukaksi. Sävy on tumma enkelinsininen ja siinä on kivasti äitiä ja isää nähtävissä.

En tiedä jaksaako kukaan kahlata ponikuvia tänne asti. Mutta jos jaksoi, seuraa bonusmateriaalina Magdalena G3-ponien lapsenvahtina.

Magdalena jälleen arvostaa...

Pullip Street pihalla

Punapään sijaan vaihteeksi sinipäätä.
Huomasin tuossa taannoin, että jos postauksen otsikossa mainitaan nuken koko nimi, postaus saa paljon enemmän ulkomaisia katsojia. Lieneekö sitten niin, että google löytää silloin sivun helpoiten? Sääli sinällään. Minusta on niin kivaa ettei otsikon näkemällä tiedä, mistä nukesta siinä on kyse että voi olla että skippaan kansainväliset kuvankatsojat jatkossakin. Eteenkin jos nukella on yhtä hauskasti sanaleikkeihin taipuva nimi kuin Streetillä. ; )

Mutta itse asiaan. Ensi alkuun ykköstyypin vartalo oli ihan käsittämätön ja sen posettaminen tuntui mahdottomalta. Mutta äkkiäpä siihen oppi ja vitsit, miten hyvältä se nykyään tuntuu! Kerrankin Pullip joka seisoo ilman mitään kommervenkkejä.

Sain viimeinkin valmiiksi Streetilla sopivammat talvivaatteet. Housut ja kengät ovat stockista

Ykköstyypin pää on kiinni kehossa ei keskeltä vaan läheltä takaraivoa, pään takaosasta. Siitä syystä kroppa pyrkii itseään tasapainottaakseen seisomaan vähän ulkolonkkaisesti, lantio etummaisena. Tuossakin nukke muuten seisoo tukea vailla, omin avuin.

Vaikea löytää ainakullekin nukelle sopivia taustoja ja keksiä uusia asentoja. Steetille sopii vähän tällainen rouheampi tausta eikä tyttö ole mikään sievä poseeraaja.

Streetillä on hyvin kalpeat kasvot mutta vahvat huulet. Erittäin vaikea kuvata ja näköjään onnistuu parhaiten tällaisena harmahtavana päivänä. Nuo keltaiset silmät ovat yhtä aikaa mielettömän hienot ja karmeat.

En ole kovin taitava virkkaaja. Mutta pusero onnistui silti. Kukaan ei varmaan huomaa, miten ovelasti myssy ja neule on eri sävyisillä ja paksuisilla keltaisilla virkatut. Tämä on niitä juttuja joista voi iloita vain tekijä itse.
Neule asettuu kauniimmin jos lanka on ohuempaa kun taas myssyssä voi olla vähän massaa.

Tuo ilme <3 Street on kyllä ihan huippunukke! Suosittelen harrastajia kokeilemaan myös näitä vanhempia jos vain tilaisuus tarjoutuu.

Viikonlopun Linnetannos

Jälleen muutamia kuvia viikostani Linnetin kanssa. Se ei ole tällä kertaa ollut erityisen jännittävä. Suurin osa kuvista on otettu sisällä ja ystävänpäiväkuvan jo näittekin.

Viime lauantaina Linnet joutui kanssani duuniin. Hiipunut auto saatiin vaivatta kotiin. Linnet käyttää "maisemakonttorini" hydrauliikkalaitteita.

Tässä on Iippa. Ei viikkoa ilman terrieriä. Ja kun ne loppuvat, siirrytään muihin rotuihin.

Emännöimiltämme Tupperware-kutsuilta tuli emännänlahjana Spacemakers-sarja eli suomeksi Tilantekijät. Näitä on suoraan sanottuna kaivattukin. Vielä kun joku tulisi siivoamaan kuiva-ainekset noihin purkkeihin.

Se joka väitti ettei tosirakkautta saa ostettua marketista käveli karkkihyllyn ohitse.

Lintuja, kirahveja ja elefantteja. Taikaympyröitä pussilakanassa joka kuivuu oven päällä.

Sorry muotibloggaajat. Pilottilasit olivat tolkuttoman epäcoolit jo 80-luvulla eivätkä ole muuttuneet niistä ajoista yhtään tyylikkäämmiksi. Tuo muoto saa jokaisen posket roikkumaan.

Jyväskylän Paviljongissa järjestettiin tuomarkoulutusnäyttely ryhmälle 9. Kävimme Linnetin kanssa katsomassa mopsit ja chihuahuat. Tämä oli ensimmäinen näyttely jossa useampi kuin yksi kehäsihteeri syötti tietoja reaaliajassa nettiin sitä mukaa kun niitä valmistui.
Muualla maailmassa pidetään ihmeenä että Suomessa saa tulokset heti näyttelypäivänä. Muu maailma pitää sitä jo high tecinä. Suomessa sitä pidetään normaalina. Meillä on ollut puhetta online-tulospalvelusta jo pitkään. Muu maailma pitää sitä absurdina science fictiona. Sanokaa minun sanoneen, jo Helsingin Maailmannäyttely 2014 on onlinenä netissä.
Kun verrataan siihen että joku Englanti ei ehkä julkaise tuloksia näyttelyissään lainkaan, ja Ranska, Saksa ja kumppanit viikkoja näyttelyn jälkeen, ei voi kuin vähän pyöritellä silmiään. Ei mikään ihme että Suomeen tullaan näyttelyihin maailman äärilaidoilta asti. Ja että meillä on maailman suurimmat koiranäyttelyt.

Ystävänpäivätervehdys

Toivotan kaikille lukijoilleni iloista ja lämmintunnelmaista ystävänpäivää!

Linnet ja ystävänpäivätervehdyksemme.

Magdalena näyttää että myös yksinäiset ja kärttyisät saavat juhlia ystävänpäivää hyvällä omatunnolla.

Juhlikaahan niin ettei tule jälkipeleissä sanomista!

Chibejä

Spica Spicasmagoria Extreme-blogista spicasmago.blogspot.f ihaastoi bloggaajia tekemään chibi-hahmoja nukeistaan. Haaste otettu vastaan!
Hahmot on tehty tällä chibigeneraattorilla: Kliks 
Se olikin armollisen simppeli käyttää. Useimmat tuollaiset tyytyvät vain nauramaan yritykslleni tallentaa kuvaa.

Tästä lähdetään.
 Lydia. Helppo tunnistaa chibinäkin.

Tukka ei ollut ihan halutunlainen. Generaattori ei tunnistanut joka suuntaan pyrkivää afroa.Tämä on paras löytämistäni. Sen sijaan ilme on juuri oikea. Samoin pisamat ja värimaailma.

Toinen SD-tyttöni Nono. Tämä oli vaikea sillä Nonosta on olemassa vasta pelkkä pää. Tein chibin olemassa olevilla silmillä ja hiuksilla. Ne ovat tosi suloiset joten voi olla ettei muutoksia edes ole tulossa. Nono on helppo chibittää. Hahmo on jo valmiiksi söötti ja herttainen. Voisin hyvin ottaa Nomon näillä säädöillä ja värimaailmalla.

Bea on ihan itsensä chibinä ja isompana. Hänestä ei voi erehtyä.

Myös Iza kohtasi tukkaongelman. Tämä on kuitenkin aika onnistunut. Hän on kyllä muuten täysin tunnistettavasti oma itsensä.

Yllättävän monen nukkeni perusilme on äreä. Kumma juttu? Magdalena oli kyllä muuten helppo nakki chibittää. Hän löysi ihan tismalleen oikeanlaiset hiukset ja muun.

Hiiri oli muutoin helppo, mutta tämän generaattorin korvavalikoima jäi hänen tapauksessaan hiukan niukaksi. Onneksi jotkut korvaulokkeet löydettiin.

Hassua nähdä nämä kaikki tällätavoin yhdessä. Tehdessähän näkee vain yhden kerrallaan. Lydian voisi tehdä uudestaan, muiden näköisyyteen olen ihan tyytyväinen.

Bonuskuvana minä itse chibinä.

Ja kyllä. Se on erittäin näköinen.