sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Vaihtokauppa-Tex

Joudun nyt laittamaan vaihtoon tarjolla olevan Texin kuvat tänne koska jostakin syystä en saa taaskaan linkitettyä kuvia yksityisviesteihin. Toivottavasti tämä ei tuota hankaluutta!
Kuten kuvasta näet, on Texin isoin ongelma tuo vasemman reiden tussiviiru. Luultavasti sen alla on ollut poninomistajan nimi ja se on kirpparille viedessä peitetty. En ole yrittänyt poistaa sitä millään.
Texin häntä on ehkä 2 senttiä lyhyempi kuin muiden Texieni. Symbolien vaalenpunaiset osat eivät näy erityisen hyvin mutta se on Texien tyyppivika. Vaaleanpunainen ei joko näy keltaisesta taustasta tai sitten sävy haalistuu helposti. Kaikkien Texieni vaaleanpunaiset symboliostat ovat saman sävyiset.

Toisella puolen on pari väriliitutuhrua. Muuten poni on melko siisti. Otsatukka on leikattu pois mikä näkyy tässä kuvassa. Pesua vailla tuo on. Silmät ovat nätit. Muovissa on takapuolessa pari pistettä painunut ja harja on kääntynyt nurinpäin.

Ostoksia nukeille

Flunssapöpö ei ota asettuakseen. Olo on jatkuvasti päänsärkyinen, väsynyt ja kuumeinen. Ärsyttävää. En saa tehtyä mitään. Paitsi shoppailtua. Pieniä ihania juttuja on taas tullut niin postin välityksellä kuin vähän kaupastakin. Ja nukkehommia tietysti kaikki. Koskahan ostin viimeksi itselleni jotakin? Hmmm... Neulesormikkaat liukuesteillä hain lastenosastolta. Ja vaikka ostin ne ihan tenavien laarista, ovat ne vähän liian suuret. Minulla on minikädet.

Mutta asiaan. Hehkutin jo tuolla aiemmin Blythemiitissä näkemiäni Littlest Petshop-Blythejä. Ne olivat tosi laadukkaita ja niillä oli ihanat lasisilmiä mukailevat silmät. Semmoinen piti saada.
Tyttöselläni on ruskeat hiukset, lumoavat pyörrekivioidut vihreät silmät ja vaaleanpunaine kissa. Sekä vihreät mikroskooppisen pienet riisuttavat tennarit ja musiikkisoitin.
Ja mikäili nuken laatu ja pakettiin kiinnitys korreloivat, tämä on huippulaadukas. Tappelin nukkea ja kissaa ulos tuosta pakkauksesta varmaan varttitunnin. Tuo puistonpenkki on feikki, samoin kuva taustalla.
Kissa on numeroltaan 1856 ja tyttö B9. Niin kiva tuo nukke on, että ei varmasti mene kauaa että hän saa seuraa. Siitäkin huolimatta etteivät nämä mitään edullisia ole.

Magdalenan hankala kenkäkoko sai onnellisen päätöksen kun ostin Hartsilasten foorumilta ihanat nahkaiset ballerinat. Ne ovat kaunista kermanväristä keinonahkaa ja niissä on juuri se oikea pitkänkapea lesti. Kiitos Xaya!
Tykkään nukeilla kengistä joilla seisominen on vaivatonta ja jotka ovat siroja. Eteenkin näille slim mineille ei tahdo löytyä kenkiä jotka eivät olisi jalassa möhkälemäisiä.

Tärkein paketti tuli kuitenkin Millyltä! Lydia sai uuden peruukkinsa ja muuttui kärttyisästä homssusta juuri siksi punapääksi kuin oli tarkoituskin!

Halaus ja kiitos Millylle vielä tätäkin kautta! Peruukki on suuremmoista laatua. En tiedä mitä Narnian lampaita Milly käy nahkomassa mutta tuo laatu, pehmeys ja kiharan kimmoisuus ovat niin uskomattomat ettei tätä voi kuin tuijottaa haavi auki. Karva on virheetöntä, pitkää ja juuri oikean kokoisella kiharalla jotta se on luonnollisen näköistä.

En ole peruukin saapumisen jälkeen tehnyt muuta kuin tuijottanut sitä ja yrittänyt saada sen ja ruskan sävyjä samaan kuvaan. Likomärkä luonto ei tarjonnut mitään miellyttävää kuvausympäristöä. Näistä näkee että ne on otettu nukkea pidellen.

Vaakakuva tuo esiin peruukin koko uhkeuden. Se sopii niin hyvin Lydialle joka ei ole mikään hippiäinen kropaltaan uutenkaan. Tässä nukke muuten seisoo omin jaloin. Auton konepellillä.

 Hmmm. Uhkeudesta puheen ollen. Lydia on yhä rintsikoita vailla. No ommellaan kunhan ehditään.
Olen tosi tyytyväinen Lydian meikkiin. Korjasin äkäiset kulmakarvat ja alaripset joihin en kyllä vieläkään ole tyytyväinen. Huulten sävy on hyvä mutta väri ei tuon glossintekeleen kanssa ole tasainen. Ne tulevat vielä muuttumaan. Glossittomat huulet ovat mattaväreillä maalattuina helposti rohtuneen näköiset. Sääli sinällään. Tuo vaaleanpunaisen ja toffeenruskean yhdistelmä on tosi onnistunut sävy. Eikä pää näytä enää yhtään mieheltä.

Kiharat on rakkaus. Samalla päästään näyttämään myös kynsilakkoja. Kuva on lisäksi kompa. Lydiahan ei omin avuin pidä käsiään noin ylhäällä.

Millyn paketissa tuli muutakin. Metsänvihreä villapaita on oikeasti Satsumalle menossa, mutta pitihän sitä päästä fiilistelemään. Jupilla on yllään lisäksi Pullip Froggyä odotellessa tehdyt pipo ja kaulaliina.

Tässä kuvassa näkyy paremmin Froggyn sammakkoeläinten henkeen tehty kolmitupsuinen kokonaisuus.

Olen viime aikoina lämmitellyt suhdettani Jupiin. Se oli välillä pitkiä toveja jouten, nyt sitä on kuvattu kovasti.
Olen kuvannut sitä vuosien varrella niin paljon että sitä kuvatessa on kuin kotiin palaisi. Heh, ja se on neljättä vuotta pärjännyt noilla korjaukseen menevillä kulmakarvoillakin...

Bonuskuva niille jotka eivät usko että meillä on sisällä mahdoton ja oranssi valo. Tämä ilman salamaa otettu kuva kertoo kaiken. Lydia näyttää odottavan bussia Koneviesti-lehden almanakan alla. Käsilaukku ei ole enää ihan uusi mutta tältä kesältä kuitenkin.

tiistai 18. syyskuuta 2012

Seuraavat 11 intiimiä paljastusta

 Spica Spicasmagoria Extreme-blogista http://spicasmago.blogspot.fi/ oli laatinut lisää tiukkoja kysymyksiä ja kiusaus oli liian suuri vaikka jonkin aikaa pidinkin pintani. Tuli varmaan jo joskus todettua miten kivoja nämä kyselyt minusta ovat...


1. Jos saisit valita, että pääsisit hahmoksi mihin tahansa satuun/tarinaan/kirjaan/mielikuvitusmaailmaan/peliin/TV-sarjaan jne., niin minkä valitsisit, miksi ja mitä siellä tekisit?
Oi, minusta tulisi hieno puutarhuri prinsessa Ruususelle. Kosketukseni saa kaikki ruusut räjähtämään kontrolloimattomaan kasvuun ja osaan tehdä ihmeitä lohikäärmeen lannalla. Sitäpaitsi se sympaattinen lohari muistuttaa edesmennyttä Chynna-tammaani.

2. Haluaisitko, että tulevaisuudessa, kun tekoäly ja robotiikka olisi kehittynyt tarpeeksi, ihmisillä olisi erilaisia robotteja ja androideja apunaan tai mm. seuralaisrobotteina? Miksi/miksi et? Ottaisitko itse seuralaisrobotin/androidin?
Elän taloudessa jossa kaatopaikalle tehdään pelastusretkikuntia tietokoneiden osien hankkimiseksi, pesukoneet laakeroidaan käsin uudelleen ja nuorimmat autot ovat rippikouluikäisiä. En tiedä miten selviäisin jos minun pitäisi koneiden muun hyvinvoinnin lisäksi miettiä niiden tunteitakin? Saatan jo nyt vääntää itkua hyvin palvelleen keittiökoneen murtuessa.

3. Mistä aiheesta kertovan kirjan haluaisit lukea ja/tai mistä aiheesta kertovan elokuvan haluaisit katsoa?
Paha kysymys. Luen kaiken mitä saan käsiini, oli aihe sitten mikä hyvänsä. Joku viihteellinen elokuva ilman kiusallisia romansseja tai sanailua olisi mukavaa nähdä.

4. Uskotko että yksisarvisia on olemassa? Miksi/Miksi et? Ovatko ne mielestäsi enemmän hevosen kaltaisia vai jotain muuta?
Hevosia ne ovat nekin, oli sarvi sitten henkistä laatua tahi ei. Ne nirsoilevat, hankkivat omituisia sairauksia, hilseilevät, lihovat tai laihtuvat ja kuppaavat taukoamatta huoltajansa sydänverta kuin mitkäkin vampyyrit. Sitten ne menevät ja kuolevat ja jättävät huoltajansa itkemään sydän murtuneena kunnes seuraava loinen kopsuttelee talliin ja sama alkaa uudestaan.

5. Jos nyt voisit mennä ajassa taaksepäin ja kohdata itsesi lapsena sekä aikuisena/tai tämän hetken ikäisenä itsenäsi sanoa lapsi-minällesi jotain, mitä sanoisit/minkä neuvon antaisit lapsi-minällesi?
Rentoudu ja lakkaa yrittämästä! Tiedän että se on nyt vaikeata mutta pian pääset muuttamaan omillesi ja kaikki on sen jälkeen paremmin.

6. Mieti jotakin valintaa jonka olet tehnyt elämäsi aikana. Jos voisit, valitsisitko toisin? Millainen lopputulos siitä tulisi? Olisiko se parempi vai huonompi kuin mihin valinta johti nykytilanteessa?
Yritän olla katumatta mitään. Joskus käy mielessä, että jos olisin harkinnut tarkemmin minkä Pullipin ostan ensimmäisekseni, olisiko niitä tarvinnut ostaa niin montaa?

7. Mikä on mieleenpainuvin, hauskin, oudoin tai pelottavin uni jonka olet nähnyt?
Kuollut äitini ilmestyy uniini häiriköimään aina, kun palvelutalossa asuva isäni on pulassa tai aiheuttanut jotakin hämminkiä. Se on erittäin stressaavaa.

8. Millaiset juhlat järjestäisit, jos sinun ei tarvitsisi miettiä kustannuksia? Ketä kutsuisit sinne?
Tahtoisin järjestää pippalot joihin kaikki koiratuttuni voisivat koirineen tulla. Se tosin voisi olla mahdotonta. Häissäni oli 6 vierasta koiraa omieni lisäksi.

9. Minkä ominaisuuden haluaisit itsellesi? Saat ottaa myös mielikuvituksellisen ominaisuuden kuten supervoiman niin halutessasi. ;D
Tahtoisin sisäänvedettävät kynnet. Eikä mitään kissan pikku piikkejä vaan kunnon Werewolfit. Ei ikinä enää saksien tai puukon etsintää!

10. Haluaisitko kuulua salaseuraan? Miksi/miksi et?
Olin Kennelpiirin jaoston koollekutsujana vuotta vailla hopeisen ansiomerkin työvuodet. Lisäksi kuulun kolmeen koiraharrastusseuraan ja neljään rotujärjestöön tai rotua harrastavaan yhdistykseen. Useimmissa olen joko hallituksessa tai jossakin toimikunnassa. Ja silti tavallinen yleisö uskoo että kasvattajat pilaavat rotukoirat ja ettei kukaan oikeasti tee mitään. Olen huomannut että aika harva oikeasti uhraa ajatuksiaan sille, miten suuret tapahtumat ja organisaatiot OIKEASTI toimivat. Asioiden halutaan tapahtuvan mutta ikinä ei kysytä kuka uhraa yönsä liimatakseen postimerkit? En usko että mikään salaseura tarjoaisi mitään mitä kenneltoiminnassa ei olisi jo nähty. Palatsivallankumoukset, sukurutsaiset liitot, maailman ääreltä toiselle ulottuvat vihalinjat ja jatkuva salailu tärkeiden asioiden suhteen ovat ihan normitavaraa. Sorry vain Lionsit ja maltanristiveijarit, teidän maailmanvalloituksenne ei ole MITÄÄN keski-iän ohittaneiden rouvien tahdonvoimalle näiden päästyä ensi kertaa elämässään päättävään asemaan.

11. Nykyhetki, tulevaisuus vai menneisyys? Miksi?
Nykyhetki on aika hyvä.

BOONUSKYSYMYS: 12. Uskotko ihmeisiin? Miksi/miksi et?
Asianhaarat huomioon ottaen kaikki on oikeastaan yhtä suurta ihmettä. Pienempiä ihmeitä tapahtuu jatkuvasti. Ne pitää vain osata pyytää tapahtuvaksi tai vain huomata.

Ja jotta bloggaus ei päättyisi ilman jatkumoa, lisätään seuraavat 11 tiukkaa kysymystä. Kuka hyvänsä innokas saa vastata mutta ainakin Kotoko ja Lady Nancy voisivat ilahduttaa minua vastaamalla.

1. Jos osaisit/ehtisit/viitsisit ommella mitä hyvänsä, mikä olisi ensimmäinen projekti?

2. Minkä värinen on vaatekomerosi sisältö?

3. Voiko kohtuullisuutta oppia ja onko aikuiselle pyrkimyksestä kohtuullisuuteen mitään iloa?

4. Kannattaako viinin lehtiä pakastaa? Tekeekö normaali ihminen talvella viininlehtikääryleitä?

5. Miten aiot varautua kestämään yli kaamosajan?

6. Uskotko menninkäisiin tai muuhun pikkuväkeen joka vie omalta paikaltaan katoavat tavarat ja välillä myös palauttaa ne?

7. Millaista käsilaukkua tai kassia tällä hetkellä kuljettelet ulkona liikkuessasi?

8. Miksi juuri se laukku tai kassi?

9. Oletko siihen täysin tyytyväinen vai haaveiletko muunlaisesta?

10. Mikä on suosikkiasusteesi?

11. Voisiko sen korvata? Jos voisi niin millä?

lauantai 15. syyskuuta 2012

Kuolleet puut eli hyvästi ystävät

Tontillamme kasvaa niin harvoja puita että olen lämpimissä suhteissa joka-ainoaan. kun hevoset sitten kalusivat kaksi strategisesti tärkeällä paikalla seissyttä mäntyä hengiltä, olin suorastaan lohduton. Jätimme puut pystyyn ihmeparantumisen toivossa mutta tänä syksynä piti hyväksyä että rakkaista männyistäni tulisi joko tuulella kaatuvia, vaarallisia keloja tai polttopuita. Valitsin jälkimmäisen.
Prosessista läi kuitenkin muutama kuva muistooksi.


Linnet uudessa cowboy-lookissaan sopi männynoksien sekaan paremmin kuin olisin voinut kuvitella.





Männynvihreä katse on pistävä ja painostava.

Antaa soittaa pojat! Timbeeeer!

Nännivaroitus! Hiiri saisi ruveta etsimään itselleen vuodenaikaan sopivampia vaatteita.


Vaikka Hiiren narut alkavat nyt löystyä ihan itsestään, se pystyy yhä seisomaan myös hankalammilla alustoilla.








keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Syksyn viimeiset ruusut

En muista kerroiko keväällä että istutin muutaman jaloruusun taimen puutarhaani? Olen himoinnut niitä jo vuosia mutta vaikeahoitoisuus on pelottanut minua aiemmin. Nyt ensimmäinen ruusuihastukseni Peace oli toukokuussa puutarhaliikkeen tarjouksessa joten ajattelin että on kai sitä kerran uskallettava.
Jaloruusut vaativat syvämultaisen paikan jota hiekkamaassa ei ole mitenkään tarjolla. Kuudesta taimesta kolme kieltäytyi edes yrittämästä ja teki symbolisen itsemurhan. Loput kolme ovat sinnitelleet kesän ja tänä aamuna huomasin suureksi ällistyksekseni kukkia! Peacen kukkia keskellä syyskuun sateita!

Ok. Salama ei kaunista mitään kuvaa mutta tihkusateessa paksussa märässä heinikossa kyykkiessä ei tehnyt mieli etsiä kamerasta keliin sopivia asetuksia. Sitäpaitsi vaikka värit eivät olekaan luonnolliset niin sadepisarat korostuvat kauniisti.

Sama paikka ilman salamaa. Peace on oikeasti juuri noin kirkkaan keltainen. Hämmentävä näky näin harmaana päivänä.
Peace tunnetaan myös rauhanruusuna ja Gloria Deinä. Se julkistettiin Toisen Maailmansodan loppumisen kunniaksi ja siitä tuli nopeasti hyvin suosittu. Eikä syyttä. Symboliarvonsa lisäksi se on yksi kauneimpia ruusuja. Sen nuppu on punertava ja kirkkaan keltaisen kukan lehdenreunat säilyvät usein vaalean punertavina.
Peace on jaloruusuksi aika vahva ja sitä viljellään Suomenkin korkeudella aika pohjoiseen asti.

Lisää salamakuvaa. Tuosta nupusta näkee paremmin miten dramaattisesti värit jakautuvat. Ilmeisesti valon puute tekee sen että nämä minun ruusuni ovat punastuneet vain hiukan.

Tuo nuppu on niin kaunis ja suojaton. Käyn hirmuista taistelua itseni kanssa annanko sen yrittää selvitä märän syksyn keskellä vai leikkaanko sen maljakkoon?

tiistai 11. syyskuuta 2012

Bean uudet silmät

Rosetten Koulun Sakurani Bea on kärsinyt silmäongelmista tulostaan lähtien. Rosetten silmäkuopat on tehty vain silikonisia ja uretaanisia pehmosilmiä ajatellen eikä niihin saa tavallisia kovia silmiä ujutettua. Kuoppa on myös poikkeuksellisen syvä ja pyöreä. Firman ohje on, että 12-14-millisten silmien pitäisi sopia. Valitettavasti se ei pidä ihan paikkaansa.
Hartsilasten foorumilta löytyi kohtuuhinnalla Masterpiecen silikoniset 13 milliset Oriental-silmät. Ostin ne kuvitellen niitä ruskeammiksi kuin ne ovatkaan, mutta näillä nyt mennään. Pupillin koko on aika viehättävä ja uskonnollisen hurmoksen ilme on onneksi poissa. Bea on paljon levollisemman näköinen.
Voi olla että tuo väri käy aikojen kuluessa kiusaamaan, mutta nyt on sentään nätit käyttösilmät ja aikaa etsiä niitä oikean värisiä.
Kokohan siis ei sitten sopinut. 12 millisiäkin olisi joutunut änkemään kuoppiin, kolmetoistamillinen ei mahtunut kuin osittain. Mutta näiden pehmosilmien kanssa se ei ole mikään ongelma. Sakset käteen ja siivua pois silmämunasta.

Periaatteessa tykkään ettei tarvitse pelata puttyjen kanssa, mutta muuten noista Rosetten silmäkuopista ei kehuttavaa löydy. Tavattoman ärsyttävät. Niissä ei silmän asentoa voi muuttaa kuten loivemmissa silmäkuopissa ja puttykiinnitteisissä silmissä vaan katse on aina suoraan eteenpäin. ainakin jos silmä on litteä eikä pyöreä.
Silikonisilmät ovat hehkuvan kauniit juuri puhdistettuina paketissaan, mutta muuten nuo eivät mitkään herkut ole. Pehmeän nihkeä materiaali kerää pölyä ja kiilto nuken silmissä himmenee jos niitä ei säännöllisesti pyyhi kostealla. Yhden pienen kuvaussession aikana pyyhin silmät varmaan kolmasti.
Hmmm... On tuo pupilli ehkä kuitenkin vähän suuri. tykkäisin ehkä kuitenkin hiukan enemmän näkyvissä olevasta valkuaisesta.

Silmät on saatu, seuraava tavoite on talvivaatteet.