En muista kerroiko keväällä että istutin muutaman jaloruusun taimen puutarhaani? Olen himoinnut niitä jo vuosia mutta vaikeahoitoisuus on pelottanut minua aiemmin. Nyt ensimmäinen ruusuihastukseni Peace oli toukokuussa puutarhaliikkeen tarjouksessa joten ajattelin että on kai sitä kerran uskallettava.
Jaloruusut vaativat syvämultaisen paikan jota hiekkamaassa ei ole mitenkään tarjolla. Kuudesta taimesta kolme kieltäytyi edes yrittämästä ja teki symbolisen itsemurhan. Loput kolme ovat sinnitelleet kesän ja tänä aamuna huomasin suureksi ällistyksekseni kukkia! Peacen kukkia keskellä syyskuun sateita!
Ok. Salama ei kaunista mitään kuvaa mutta tihkusateessa paksussa märässä heinikossa kyykkiessä ei tehnyt mieli etsiä kamerasta keliin sopivia asetuksia. Sitäpaitsi vaikka värit eivät olekaan luonnolliset niin sadepisarat korostuvat kauniisti.
Sama paikka ilman salamaa. Peace on oikeasti juuri noin kirkkaan keltainen. Hämmentävä näky näin harmaana päivänä.
Peace tunnetaan myös rauhanruusuna ja Gloria Deinä. Se julkistettiin Toisen Maailmansodan loppumisen kunniaksi ja siitä tuli nopeasti hyvin suosittu. Eikä syyttä. Symboliarvonsa lisäksi se on yksi kauneimpia ruusuja. Sen nuppu on punertava ja kirkkaan keltaisen kukan lehdenreunat säilyvät usein vaalean punertavina.
Peace on jaloruusuksi aika vahva ja sitä viljellään Suomenkin korkeudella aika pohjoiseen asti.
Lisää salamakuvaa. Tuosta nupusta näkee paremmin miten dramaattisesti värit jakautuvat. Ilmeisesti valon puute tekee sen että nämä minun ruusuni ovat punastuneet vain hiukan.
Tuo nuppu on niin kaunis ja suojaton. Käyn hirmuista taistelua itseni kanssa annanko sen yrittää selvitä märän syksyn keskellä vai leikkaanko sen maljakkoon?
Vaaau. Ihania kukkia. Oli kyllä Zuorakin nättinä :)
VastaaPoista