Ostoksia nukeille

Flunssapöpö ei ota asettuakseen. Olo on jatkuvasti päänsärkyinen, väsynyt ja kuumeinen. Ärsyttävää. En saa tehtyä mitään. Paitsi shoppailtua. Pieniä ihania juttuja on taas tullut niin postin välityksellä kuin vähän kaupastakin. Ja nukkehommia tietysti kaikki. Koskahan ostin viimeksi itselleni jotakin? Hmmm... Neulesormikkaat liukuesteillä hain lastenosastolta. Ja vaikka ostin ne ihan tenavien laarista, ovat ne vähän liian suuret. Minulla on minikädet.

Mutta asiaan. Hehkutin jo tuolla aiemmin Blythemiitissä näkemiäni Littlest Petshop-Blythejä. Ne olivat tosi laadukkaita ja niillä oli ihanat lasisilmiä mukailevat silmät. Semmoinen piti saada.

Tyttöselläni on ruskeat hiukset, lumoavat pyörrekivioidut vihreät silmät ja vaaleanpunaine kissa. Sekä vihreät mikroskooppisen pienet riisuttavat tennarit ja musiikkisoitin.
Ja mikäili nuken laatu ja pakettiin kiinnitys korreloivat, tämä on huippulaadukas. Tappelin nukkea ja kissaa ulos tuosta pakkauksesta varmaan varttitunnin. Tuo puistonpenkki on feikki, samoin kuva taustalla.
Kissa on numeroltaan 1856 ja tyttö B9. Niin kiva tuo nukke on, että ei varmasti mene kauaa että hän saa seuraa. Siitäkin huolimatta etteivät nämä mitään edullisia ole.

Magdalenan hankala kenkäkoko sai onnellisen päätöksen kun ostin Hartsilasten foorumilta ihanat nahkaiset ballerinat. Ne ovat kaunista kermanväristä keinonahkaa ja niissä on juuri se oikea pitkänkapea lesti. Kiitos Xaya!
Tykkään nukeilla kengistä joilla seisominen on vaivatonta ja jotka ovat siroja. Eteenkin näille slim mineille ei tahdo löytyä kenkiä jotka eivät olisi jalassa möhkälemäisiä.

Tärkein paketti tuli kuitenkin Millyltä! Lydia sai uuden peruukkinsa ja muuttui kärttyisästä homssusta juuri siksi punapääksi kuin oli tarkoituskin!

Halaus ja kiitos Millylle vielä tätäkin kautta! Peruukki on suuremmoista laatua. En tiedä mitä Narnian lampaita Milly käy nahkomassa mutta tuo laatu, pehmeys ja kiharan kimmoisuus ovat niin uskomattomat ettei tätä voi kuin tuijottaa haavi auki. Karva on virheetöntä, pitkää ja juuri oikean kokoisella kiharalla jotta se on luonnollisen näköistä.

En ole peruukin saapumisen jälkeen tehnyt muuta kuin tuijottanut sitä ja yrittänyt saada sen ja ruskan sävyjä samaan kuvaan. Likomärkä luonto ei tarjonnut mitään miellyttävää kuvausympäristöä. Näistä näkee että ne on otettu nukkea pidellen.

Vaakakuva tuo esiin peruukin koko uhkeuden. Se sopii niin hyvin Lydialle joka ei ole mikään hippiäinen kropaltaan uutenkaan. Tässä nukke muuten seisoo omin jaloin. Auton konepellillä.

 Hmmm. Uhkeudesta puheen ollen. Lydia on yhä rintsikoita vailla. No ommellaan kunhan ehditään.
Olen tosi tyytyväinen Lydian meikkiin. Korjasin äkäiset kulmakarvat ja alaripset joihin en kyllä vieläkään ole tyytyväinen. Huulten sävy on hyvä mutta väri ei tuon glossintekeleen kanssa ole tasainen. Ne tulevat vielä muuttumaan. Glossittomat huulet ovat mattaväreillä maalattuina helposti rohtuneen näköiset. Sääli sinällään. Tuo vaaleanpunaisen ja toffeenruskean yhdistelmä on tosi onnistunut sävy. Eikä pää näytä enää yhtään mieheltä.

Kiharat on rakkaus. Samalla päästään näyttämään myös kynsilakkoja. Kuva on lisäksi kompa. Lydiahan ei omin avuin pidä käsiään noin ylhäällä.

Millyn paketissa tuli muutakin. Metsänvihreä villapaita on oikeasti Satsumalle menossa, mutta pitihän sitä päästä fiilistelemään. Jupilla on yllään lisäksi Pullip Froggyä odotellessa tehdyt pipo ja kaulaliina.

Tässä kuvassa näkyy paremmin Froggyn sammakkoeläinten henkeen tehty kolmitupsuinen kokonaisuus.

Olen viime aikoina lämmitellyt suhdettani Jupiin. Se oli välillä pitkiä toveja jouten, nyt sitä on kuvattu kovasti.
Olen kuvannut sitä vuosien varrella niin paljon että sitä kuvatessa on kuin kotiin palaisi. Heh, ja se on neljättä vuotta pärjännyt noilla korjaukseen menevillä kulmakarvoillakin...

Bonuskuva niille jotka eivät usko että meillä on sisällä mahdoton ja oranssi valo. Tämä ilman salamaa otettu kuva kertoo kaiken. Lydia näyttää odottavan bussia Koneviesti-lehden almanakan alla. Käsilaukku ei ole enää ihan uusi mutta tältä kesältä kuitenkin.