sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Siellä lepää! Osa kaksi eli hartsit vitriiniin.

Ensimmäisessä aallossa näytille menivät Pullipit ja muut 1:6 skaalan nuket sekä figuurit. Toisessa aallossa oli tarkoitus viimeistellä näyttely ja koota suuri hartsivitriini.

Aikataulu oli parahultaisen napakka, sillä viimeisen rakennuspäivän ja avajaisten väliin jäi yksi kokonainen päivä. Viimeiset julisteet saapuivat tosin tuntia ennen avajaisia, mutta kun kutsuvieraat saapuivat, olivat nekin sievästi seinällä kuten kuuluikin.

Suurin haaste suurensuuren hartsivitriinin kanssa oli verhoilla kylmänvalkoinen kaappi vähemmän jääkaappimaiseksi. Museolla oli kangasta jos jonkinlaista joten vihreällä ja sinisellä lakanakankaalla saatiin lavastettua kiva "metsä".
Kuvassa BJD-nukkejaan näyttelyyn lainannut Yenna todistaa, että mikä hyvänsä nukke saadaan seisomaan kun kyllin taitava posettaja sitä käsittelee. Ja seisoihan Viuhka. Kunnes siivoojat käivät vitriinissä imurin kanssa. Nyt se istuu.

Vitriini valmiina. Meillä ei ollut mitään ennakkosuunnitelmaa, vaan kuvaelma rakennettiin työtä tehdessä fiilispohjalta. Näppärä tarina sinne saatiinkin. Koska pienemmät nuket lähinnä poseeraavat, oli kivaa saada hartsiset tekemään vähän muutakin.

Päivän yllättäjä on Iza. Saman päivän aamuna nukkeja pukiessani ja pakatessani värkkäilin homssupunapäästä geishavampyyrin. Oikein harmittaa etten ehtinyt ottaa siitä kuvia ennen lähtöä museoon. Mutta tuleehan sekin sieltä aikanaan takaisin. Silloin ehdin asentaa sille myös pukevamman hiuskorun. Sakekuppikin jäi matkasta.

Yennan pikkuinen Soom Glati Enki vahtii pyykkejä. Pyykkinaru metsässä oli vähän hassu idea mutta se tekee paikasta asutumman näköisen ja jatkaa toisen nukkevitriinin teemaa.

Yennan muut esillä olevat nuket. Niin tyylikäs pariskunta! Herra on harvinainen Elysium Ban Lutsin kehossa ja kaunotar on Lutsin Delf Lishe.

Lydia näyttää syrjäytyneeltä. Jostakin syystä Nono ja Lydia asettuivat esille sellaisin ilmein kuin paikalla olisi ollut joku koulukiusaamistilanne meneillään?

Pikaisessa kuvassa keskialueen henkilöistä näkee, että Magdalenalle annettu lupaus uusista vaatteista piti kutinsa. Näistäkin olisin halunnut ottaa kuvia ennen tätä reissua, mutta sitä yhtä aurinkoista päivää ei marraskuussa saatu. No sitten myöhemmin.

Laskiko joku että ainakin yksi on joukosta poissa? Aivan oikein! Myrtti joutui julkisimpaan rooliin ja puretuksi vitriiniin demonstroimaan pallonivelnuken huoltoa ja rakennetta. Kuvasta näkyy myös näyttelymme ainoa Dollfie Dream-osanen. Vinyylinen rintavarustus. Tulimme siihen tulokseen että kyllä suomalaiskatsojille kärsii tämän verran alastonta muovia näyttää.Huonosti ovat sen asiat joka siitä järkyttyy tahi innostuu.

Älä sure Myrtti! Sitten helmikuussa pääset jälleen kokonaiseksi. Teet arvokasta informaatiotyötä siellä missä juuri olet.

Minulle jäi siis kotiin kokonaiset kaksi nukkea. Tänään on marraskuun viimeinen päivä ja pitäisi pikkuhiljaa päättää, laitanko blogiin joulukalenteria tänä vuonna? En osaa vielä sanoa mutta huomiseen mennessä on päätettävä joko tai.

lauantai 29. marraskuuta 2014

Siellä lepää! Eli nuket museossa osa yksi.

Nyt se sitten on tehty! Kolme täyttä työpäivää uurastusta, tusinoittain sähköposteja ja kaksi täyttä autokuormallista nukkelaatikoita, ständejä, oksia ja mitä kaikkea. Mutta näyttely on nyt pystyssä ja avoinna.
Lukijoille varoituksena: tämä postaus on pitkä ja sisältää valtavan määrän huonolaatuisia kuvia.

 Rakastan tuota museon graafikon tekemää julistetta. Sen värimailma ja yleisilme ovat hurmaavat. Mielestäni tämä on Japani-aiheisen näyttelysarjan julisteista kaunein, mutta voi olla että olen puolueellinen.

Näyttelyn kasaamisessa oli kaikkine kasaamisineen, verhoiluineen ja roudaamisineen iso työ. Urakan suuruuden tajusi asta, kun tajusi että tarvitsemme kuljetuskärryt saadaksemme kaiken näyttelyyn tulevan ovelta toiseen kerrokseen. Meitä tekijöitä oli kolme ja aikaakin rajallisesti. Se mikä unohtui oli rakennusprosessin dokumentointi. Jälkikäteen eräs tomppeli tajusi myös, että esille tulevista nukeista olisi saanut kauniimpia kuvia ENNEN kuin vitriinit suljettiin... Se on se sama pää kesät talvet.

Tämä kuva on otettu yhdestä vaiheesta. Yksi koroke uupuu oikealta ja isot naisfiguurit vaeltavat kuka missäkin. Pullipit ja muut ovat jo hiukan hakeutuneet paikoilleen. Vitriinin koosta antaa pienen mielikuvan jos laskee, että siellä oli kuvanottohetkellä 35 eri nukkea ja hahmoa.
Ensin luultiin että sinne menee muutama nukke. Mutta se nielikin kaikki mitä sille annettiin. Nuo pyykkinarut ottavat haltuun ylempiä tiloja ja kertovat samalla nuken vaatteiden näpräämisen monimuotoisuudesta. Näyttelyssä on yksi kokonainen vitriini kuvaamassa nuken vaatteen tekoa ideasta kaavaksi ja valmiiksi vaatteeksi. Kaikki näprääminen on kuitenkin iso ja tärkeä osa nukkeilua.

Edien 365-kuvaa haaste jäi nyt kesken. Lisäksi harmitti hiukan laittaa Blythet samaan sohvaan istumaan missä ne olivat edellisellä kertaa esillä ollessaan. Mutta niiden painopisteellä ei ständissä seisominen ole ihan helppoa. Lisäksi haluttiin rikkoa pönöttäjien rivistöä laittamalla osa istumaan.

 Ihanainen Pere Noel. Tässä vitriinissä on minun lisäkseni toisen jyväskyläläisen nukkeilijan, Petunian nukkeja. Tämä on nyt laskujeni mukaan kolmas kerta kun pidämme nukkejamme yhdessä esillä. Tosin ensimmäinen kerta tässä mittakaavassa.

Roaaarrrr!!!!
Pääsin ihan ensimmäistä kertaa näkemään livenä huippuharvinaisen Mamachapp-nuken. Näihin ei usein törmää. Tämän nukkefirman pupuhaalarinen Mamachappu on ollut ostoslistallani jo kauan.

Olemme ennenkin koonneet Pullippimme näytille julkaisuvuosijärjestykseen ja niin ne päätyivät esille nytkin. En tiedä oliko se tylsä ratkaisu, eikä sitä varmasti kukaan näyttelyn katsoja edes huomaa, mutta se on näyttelyn kokoojalle tapa mennä sieltä mistä aita on matalin. Lisäksi itse tykkään aikajanamaisesta esillepanosta. Kun joka vuodelta (2008 poislukien) vuoteen 2012 oli joku Pullip perheen hahmo, niin miksipä ei esitetty niitä ikäjärjestyksessä?

Tuttua porukkaa. Ne, joiden stock oli käytettävissä pukeutuivat siihen, muiden suhteen improvisoitiin. Onneksi tämä käytännössä tarkoitti vain Jupia ja Marettia. Bara tosin sai pitää goottiasunsa ja vaihtoperuukkinsa. Barasuishoun stock ei ole kovin kiinnostava.

Upea Gakt ja kaunottaret. Sekä sammakko joka näyttää väärään oopperanäytökseen eksyneeltä. Huomatkaa myös pitkät kalsarit tenorin pään päällä. Yritimme koota pyykkinaruille muutaman juhlavamman vaatekappaleen lisäksi mahdollisimman arkisia ja maanläheisiä vaatteita. Niitä samoja joita roikkuu meidän kaikkien pyykkinaruilla. Nimettömiä, tennissukkia ja aluspaitoja.

Jollen tietäisi Arashia homoksi, voisin vannoa että siellä on jotakin silmäpeliä meneillään Hilkan kanssa. Jotain tuolla oli yön aikana riehuttu, sillä Arashin kädessä ihan vakaasti levänneet keihäät oli yön aikana viskottu pitkin lukittua vitriiniä.

Petunialta tuli esille myös Liccoja. Licca-chan on japanilaisten versio Barbie-nukesta, jota 60-luvulla pidettiin huonona roolimallina sikäläisille lapsille. Syntyi Licca jota on myyty maailmalla satoja miljoonia kappaleita.
Eikä syyttä. Ihan mielettömän sööttiä porukkaa.

Miku-Licca tanssii. Ei kerrota kenellekään että kävin jo Ebaystä kurkistamassa, mitä tällainen nukke maksaisi?

Minulla on ollut jo jonkin aikaa tarve kohti söpömpiä nukkeja. Ja Liccat ovat siihen tarpeeseen kuin isku vyön alle. Ainakin yksi tällainen on ihan välttämättä saatava.

Koska moni vieras kyseli nukkejemme käytöstä lasten leluina, olin iloinen että esillä oli yksi puhtaasti ja täysin leikkikaluksi soveltuva nukkerotu. Toisin kuin moni muu keräilynukke, Licca-chan on ihan oikeasti leikittäväksi tarkoitettu.

Mutta ei esillä ole pelkkiä nukkeja. Myös figuureita oli saatu Jyväskylän harrastajilta esille komea määrä. Ihastuin eteenkin näihin suuriin naisveistoksiin. Jokainen valumuotteja tehnyt ymmärtää, miten jäätävä ammattitaito tuollaisen valmistamisessa tarvitaan. Ihan mielettömiä.

Yksi näyttelyn kantavia kysymyksiä on nuken ja figuurin välinen veteen piirretty viiva. Pääsin jo muutamaan otteeseen jorisemaan yleisölle ja toimittajalle aiheesta. Se mikä on yhdelle nukke on toiselle figuuri eikä asialla ole oikeasti mitään väliä.
Tämä arkkienkeli Raphaelista tehty figuuri on minusta jo niin lähellä nukkea kuin figuuri vain voi olla. Olen aivan ihastunut siihen ja olisin halunnut sen näyttävämmin esille.

Kaksi Rumiko Takahashin sankaritarta. Ikivanha Lum josta en edes tiennyt figmaa olevan ja Inuyashan naispäähenkilö Kagome.

Kagomen tavoin Sango on Inuyashasta peräisin. Aloitin taannoin keräämään tätä sarjaa mangana vaikka olin päättänyt etten sotkeennu ylipitkiin sarjoihin. Mutta minkäs teet. Nyt polte hankkia päähenkilöitä esittäviä figuureita on voimakas, mutta yritän pysyä lujana. Tilaa on kuitenkin rajallisesti. Hauskaa kuitenkin nähdä, että muistakin kuin päähenkilöistä on tehty figuureita. Tätä Sangoakaan en ollut ennen nähnyt edes kuvissa.

Lisää Mikuja. Eri kokoisina ja eri varusteilla. Miku lienee hahmona edustetuin tässä näyttelyssä. Sääli ettei meillä kummallakaan ollut Mikua Pullippina. (vielä)

Pieni pelästynyt kissatyttö. Saimme näytteille sangen stereotyyppisiä figuureita. Tytöt ovat herttaisia ja niukkapukeisia, miesfiguureilla on armoreita kaulaan asti ja elämää suuremmat aseet tanassa. Onneksi ei ollut tarkoituskaan muuttaa ihmisten mielikuvia tyypillisestä figuurinkerääjästä.

Tahdoimme tuoda kuitenkin esiin sen tosiasian että figuurinkerääjä on yleensä täysikasvuinen tai ainakin hyvin lähellä sitä. Aikuisviihde kuuluu ihan olennaisena asiana japanilaiseen figuurikulttuuriin ja se on yksi iso asia mikä erottaa ne länsimaisista keräilyleluista.

Huomasin kuvia purkaessani kuvailleeni näitä eläinkorvahahmoja ohitse kaiken muun. Mitähän siitä pitäisi päätellä? Muutakin kuin rahanmenoa...
Minulle ei sovi ollenkaan päästä livenä ihailemaan ja räpläämään kaikkea, mitä on aiemmin pitänyt vain ihan kivana.

Oli siellä siis miesfiguureitakin. Niiden mustiin pukeutuneiden miekanheiluttajien kuvaaminen vain oli tuskallisen vaikeata. Eteenkin vitriinin lasin lävitse. Toivon että näyttelyn purkamistilanne on niin kiireetön, että ehtisin silloin ottaa figuureista hienompia kuvia.

Ensimmäisen kokoamispäivän jälkeen asemissa olivat siis figuurit ja 1:6 skaalan nuket. Koska kukaan ei tahdo lukea päättymätöntä tarinaa, seuraa kertomus hartsivitriinin kokoamisesta huomenna. Nyt hyvää yötä!

lauantai 15. marraskuuta 2014

Nuket matkaavat Museoon!

Olenkin jo vihjaillut muutamaan otteeseen, että nukkeni saavat vuodenvaihteen kahta puolen kunniatehtävän. Ne pääsevät näytteille Keski-Suomen Museoon Nukkeilua-näyttelyyn, joka on osa isompaa Japani-teemaista näyttelykokonaisuutta.

Edie esittelee nukkenäyttelymme superkaunista julistetta. Juliste on minulla valitettavasti vasta adobe-tiedostona joka ehdottomasti kieltäytyy linkittymästä. Lisään sen blogiin heti kun keksin, miten toimia.

Kyseessä on Suomen Käsityön Museon, Jyväskylän Taidemuseon ja Keski-Suomen Museon yhteishanke joka kulkee nimellä Miittipaikkana Museo. Tarkoitus on houkutella museoihin nimenomaan nuorempaa kävijäsukupolvea jolta puuttuu museoissa luuhaamisen kulttuuri esittelemällä heille perinteisestä museomateriaalista poikkeavaa, tuoreempaa katsottavaa. Tämäm näyttelykokonaisuuden teemana on Japani on Pop.

Suomen Käsityön Museoon avautuu 19.12.2014-19.4.2015 näyttely suomalaisista cosplay-asuista ja cosplaykulttuurista ylipäätään. Samassa yhteydessä esitellään japanilaisia katumuoti-ilmiöitä kuten lolitaa ja visual keitä.
Taidemuseoon avautuu Mangan Sivuilla-näyttely joka kuvaa japanilaista sarjakuvaa ja taitaa esitellä myös mangan piirtämistä harrastusmuotona. Näyttely on avoinna 27.12.2014-11.1.2015.

Meidän näyttelymme nimi on Nukkeilua. Modernit japanilaiset keräilynuket ja figuurit. Näyttely on avoinna 28.11.2014-15.2.2015
Nukkeja tulee lisäkseni kahdelta muulta paikkakuntalaiselta harrastajalta sekä figuureja paikallisen manga- ja animeseura Tsukiain  jäseniltä.
Kaikki kolme näyttelyä ovat maksuttomia. Marraskuun alun ja tammikuun lopun välillä toteutetaan muutenkin äärimmäisen suosittua hanketta, jossa Keski-Suomen alueen kirjastokorteilla pääsee museoihin ilmaiseksi.

Vielä on arvoitus mitkä nukkeni esille lähtevät. Onneksi ihan kaikki eivät vitriiniin kahdeksi ja puoleksi kuukaudeksi joudu. Esimerkiksi Vilperi joka on Sleepy Elfin nukke ei ole kauko-itää nähnytkään ja jää ainakin näyttelystä pois. Mutta pientä kiirettä ja stressiä pukkaa jotta kaikki olisivat nätteinä ja kivoissa vaatteissa valmiina. Molemmat Blythet, Alisa, molemmat SD-tytöt ja osa Pullipeista lähtee näytille varmasti. Samoin osa MSD-tytöistä. Olen luvannut Magdalenalle näyttelyä varten uudet vaatteet ja Satsumalle sekä Dedelle uudet naamat. Joku muukin voi tarvita jotakin?

Muut nukketapahtumat näyttelyn tiimoilta ovat vielä auki. Tahtoisin kovasti pitää nukkeseminaarin tai edes luennon nukeista kiinnostuneille. Lisäksi olen houkutellut museon amanuenssia että voisimme järjestää supernukkeilumiitin museon tiloissa. Keski-Suomen Museo on arkkitehtuurisesti upea ja siellä olisi monta hienoa kuvauspaikkaa. Miitin aikana museossa saisivat kuvailla nukkejaan myös ne, joita ujostuttaa kuvata nukkejaan kodin ulkopuolella. Se voisi olla monelle inspiroivaa. Näen jo sieluni silmin kymmenet nukkeilijat kontaammassa pitkin museon nurkkia ja rappusia poseeraavaa nukkeaan tai toistensa nukkeja kuvaten. Miettikää miten mahtavaa!

Olen tosi ylpeä siitä että iso, tunnettu ja arvostettu museo ottaa ohjelmaansa nuket ja figuurit. Mutta Keski-Suomen Museo on nimenomaan kulttuuriin ja ajan ilmiöihin keskittyvä museo jota kiinnostaa kovasti tällainen tuore, puhtaasti 2000-luvulla syntynyt ilmiö joka kuitenkin on saanut harrastajia pitkin maailmaa. Itse asiassa koko aikuisten lelukeräilyharrastus herätti museon väessä niin suurta mielenkiintoa, että smalltalkina puhuttin jo suuren näyttelyn kokoamisesta sen teeman tiimoilta. Oikea unelmanäyttely: kokonainen museo täynnä My Little Ponyjä, Barbieita, Furbyjä, Star Warseja, Legoja, pikkuautoja ja mitä kaikkea! Hiukseni nousevat pystyyn kiihtymyksestä jo kun vain ajattelenkin sitä. Mutta se oli vasta ilmoille heitetty ajatus.

Turvallinen paketointi on museoesineille kaiken A ja O...

Oikeastaan pääsyy siihen, miksi olen niin innoissani mahdollisuudesta saada nuket ja figuurit esille museoon on kuitenkin toinen. Tahdon saada ihmiset tietoisemmiksi nukkekeräilystä harrastusmuotona ja vähentää sitä arkuutta mitä liian moni aikuinen nukkeilija tuntee. Nukkeilu ja keräily ovat hienoja harrastuksia eikä niitä saisi joutua ujostelemaan saati häpeämään.
Ei ole kauan siitä kun itsekin olin vielä kaapissa ja harrastin nukkeja salaa ystäviltä ja sukulaisilta. Muiden selän takana ja yksityisesti harrastamisessa oli oma hauskuutensa, mutta kyllä se yksinkertaisti asioita kun lopetin salailun asian tiimoilta. Jos kuskaan nukkeani eri tapahtumiin ja kuvaan sitä siellä niin sittenpähän kuvaan eikä siinä ole asiasta muilla mitään sanomista. Eikä kukaan ole koskaan sanonutkaan mitään. Ihmiset ovat oikeasti aika suvaitsevaisia, kun heille tarjotaan siihen mahdollisuus.

Edie ja nukkeilijan näköalaa rajoittava tekijä.

Ymmärrän hyvin että moni harrastaja on näissä jutuissa itseäni varautuneempi. Toivon kuitenkin että me vähemmän arat yksilöt voisimme toimia tienraivaajina ja helpottaa muiden nukkeilijoiden elämää esittelemällä harrastusta ylpeänä.
Nukkeilussa yhdistyvät estetiikankaipuu, käsityöt, valokuvaus ja puhdas omistamisen ilo. Sielu ihan lepää kun saa ympäröidä itsensä vapaa-ajallaan viehättävillä olennoilla joiden ulkomuodossa tai persoonassa ei ole mitään häiritsevää. Eikä unohdeta myöskään yhteisöllisyyttä ja ystävyyttä muihin nukkeilijoihin ympäri maailmaa. Kuka voisi toivoa parempaa?

Aina ei ihmisten ilmoilla kuvatessa asiat suju kuten oli tarkoitettu. Laiturilla lepäävä lokkiparvi oli täydellisen yhteistyökyvytön. Liekö tämä nyt sitä nukkeilijan pelkäämää ympäristön negatiivista palautetta?

Kutsun kaikki blogin lukijat lämpimästi tervetulleiksi katsomaan näyttelymme. Tai mieluusti vaikka kaikki kolme näyttelyä jos Jyväskylään asti vaivaudutte. Tahtoisin kovasti myös kuulla ihmisten kommentteja mitä piditte.

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Lumiakka

Viikonloppuna satoi yllättäen muutama sentti lunta. Koska sitä ei ole tällekään talvelle luvattu erityisen runsaasti, piti käyttää se vähäkin hyödykseen. Niin hyvä onni ei senään ollut että päivä olisi ollut kirkas. Mutta saatiin suojakeli näinkin taltioitua.

Bea: Suuremmoinen lumiveistoskeli!
Iza: Mnjäää.... Kenkäni kastuvat.
Dede: Tästä tulee seudun muhkein ja hienoin lumiakka!

Bea: Varmasti tulee Dede. Toivotaan vain että nyt tulisi kunnon pakkanen ja se kestäisi pitkään.

Iza: Muhkeudesta puheenollen... Pitäisikö näitä käsivarsia hiukan kaventaa? Lumiakkamme näyttää ihan joltakin fitnessbodarilta. Tahtoisin hiukan linjakkaamman naisen pihaamme koristamaan.
Bea: Älä nyt lähde kovertamaan sitä tai koko käsivarsi putoaa! Sironnetaan sitä sitten kun se on hiukan jäätynyt.
Dede: Minä kiinnitän nenän! Nostakaa minut ylös.


Bea: Minusta tämä ei ole oikein hyvä idea. Olisin kyllä ylettynyt laittamaan sen jotenkin täältä alhaalta käsin.
Dede: Blää, aina sinä hössötät turhaan.

Dede: Sitäpaitsi lumiakkamme on kiltti! Se ei ikinä pudottaisi minua kyydistään.
Bea: En minä nyt sen kiltteyttä epäilekään. Mutta suojalumi on liukasta ja olet aika korkealla.

Iza: Kuule Dede, minustakin tuo on harkitsematon idea. Yksikin heilahdus ja sinä....

Floump!

Bea: Juuri tuota me tarkoitimme. Sattuiko sinuun?

Dede: Eeeeei...

Bea: Olen varma että tämä todellakin ON seudun hienoin lumiakka!
Iza: Minusta se on yhä tarpeettoman muhkurainen. Sitäpaitsi se voisi olla povekkaampi.
Dede: ......


Bonuskuvana erittäin tyytymätön Edie joka huomasi lumiakan kähveltäneen hänen myssynsä.