Siellä lepää! Eli nuket museossa osa yksi.

Nyt se sitten on tehty! Kolme täyttä työpäivää uurastusta, tusinoittain sähköposteja ja kaksi täyttä autokuormallista nukkelaatikoita, ständejä, oksia ja mitä kaikkea. Mutta näyttely on nyt pystyssä ja avoinna.
Lukijoille varoituksena: tämä postaus on pitkä ja sisältää valtavan määrän huonolaatuisia kuvia.

 Rakastan tuota museon graafikon tekemää julistetta. Sen värimailma ja yleisilme ovat hurmaavat. Mielestäni tämä on Japani-aiheisen näyttelysarjan julisteista kaunein, mutta voi olla että olen puolueellinen.

Näyttelyn kasaamisessa oli kaikkine kasaamisineen, verhoiluineen ja roudaamisineen iso työ. Urakan suuruuden tajusi asta, kun tajusi että tarvitsemme kuljetuskärryt saadaksemme kaiken näyttelyyn tulevan ovelta toiseen kerrokseen. Meitä tekijöitä oli kolme ja aikaakin rajallisesti. Se mikä unohtui oli rakennusprosessin dokumentointi. Jälkikäteen eräs tomppeli tajusi myös, että esille tulevista nukeista olisi saanut kauniimpia kuvia ENNEN kuin vitriinit suljettiin... Se on se sama pää kesät talvet.

Tämä kuva on otettu yhdestä vaiheesta. Yksi koroke uupuu oikealta ja isot naisfiguurit vaeltavat kuka missäkin. Pullipit ja muut ovat jo hiukan hakeutuneet paikoilleen. Vitriinin koosta antaa pienen mielikuvan jos laskee, että siellä oli kuvanottohetkellä 35 eri nukkea ja hahmoa.
Ensin luultiin että sinne menee muutama nukke. Mutta se nielikin kaikki mitä sille annettiin. Nuo pyykkinarut ottavat haltuun ylempiä tiloja ja kertovat samalla nuken vaatteiden näpräämisen monimuotoisuudesta. Näyttelyssä on yksi kokonainen vitriini kuvaamassa nuken vaatteen tekoa ideasta kaavaksi ja valmiiksi vaatteeksi. Kaikki näprääminen on kuitenkin iso ja tärkeä osa nukkeilua.

Edien 365-kuvaa haaste jäi nyt kesken. Lisäksi harmitti hiukan laittaa Blythet samaan sohvaan istumaan missä ne olivat edellisellä kertaa esillä ollessaan. Mutta niiden painopisteellä ei ständissä seisominen ole ihan helppoa. Lisäksi haluttiin rikkoa pönöttäjien rivistöä laittamalla osa istumaan.

 Ihanainen Pere Noel. Tässä vitriinissä on minun lisäkseni toisen jyväskyläläisen nukkeilijan, Petunian nukkeja. Tämä on nyt laskujeni mukaan kolmas kerta kun pidämme nukkejamme yhdessä esillä. Tosin ensimmäinen kerta tässä mittakaavassa.

Roaaarrrr!!!!
Pääsin ihan ensimmäistä kertaa näkemään livenä huippuharvinaisen Mamachapp-nuken. Näihin ei usein törmää. Tämän nukkefirman pupuhaalarinen Mamachappu on ollut ostoslistallani jo kauan.

Olemme ennenkin koonneet Pullippimme näytille julkaisuvuosijärjestykseen ja niin ne päätyivät esille nytkin. En tiedä oliko se tylsä ratkaisu, eikä sitä varmasti kukaan näyttelyn katsoja edes huomaa, mutta se on näyttelyn kokoojalle tapa mennä sieltä mistä aita on matalin. Lisäksi itse tykkään aikajanamaisesta esillepanosta. Kun joka vuodelta (2008 poislukien) vuoteen 2012 oli joku Pullip perheen hahmo, niin miksipä ei esitetty niitä ikäjärjestyksessä?

Tuttua porukkaa. Ne, joiden stock oli käytettävissä pukeutuivat siihen, muiden suhteen improvisoitiin. Onneksi tämä käytännössä tarkoitti vain Jupia ja Marettia. Bara tosin sai pitää goottiasunsa ja vaihtoperuukkinsa. Barasuishoun stock ei ole kovin kiinnostava.

Upea Gakt ja kaunottaret. Sekä sammakko joka näyttää väärään oopperanäytökseen eksyneeltä. Huomatkaa myös pitkät kalsarit tenorin pään päällä. Yritimme koota pyykkinaruille muutaman juhlavamman vaatekappaleen lisäksi mahdollisimman arkisia ja maanläheisiä vaatteita. Niitä samoja joita roikkuu meidän kaikkien pyykkinaruilla. Nimettömiä, tennissukkia ja aluspaitoja.

Jollen tietäisi Arashia homoksi, voisin vannoa että siellä on jotakin silmäpeliä meneillään Hilkan kanssa. Jotain tuolla oli yön aikana riehuttu, sillä Arashin kädessä ihan vakaasti levänneet keihäät oli yön aikana viskottu pitkin lukittua vitriiniä.

Petunialta tuli esille myös Liccoja. Licca-chan on japanilaisten versio Barbie-nukesta, jota 60-luvulla pidettiin huonona roolimallina sikäläisille lapsille. Syntyi Licca jota on myyty maailmalla satoja miljoonia kappaleita.
Eikä syyttä. Ihan mielettömän sööttiä porukkaa.

Miku-Licca tanssii. Ei kerrota kenellekään että kävin jo Ebaystä kurkistamassa, mitä tällainen nukke maksaisi?

Minulla on ollut jo jonkin aikaa tarve kohti söpömpiä nukkeja. Ja Liccat ovat siihen tarpeeseen kuin isku vyön alle. Ainakin yksi tällainen on ihan välttämättä saatava.

Koska moni vieras kyseli nukkejemme käytöstä lasten leluina, olin iloinen että esillä oli yksi puhtaasti ja täysin leikkikaluksi soveltuva nukkerotu. Toisin kuin moni muu keräilynukke, Licca-chan on ihan oikeasti leikittäväksi tarkoitettu.

Mutta ei esillä ole pelkkiä nukkeja. Myös figuureita oli saatu Jyväskylän harrastajilta esille komea määrä. Ihastuin eteenkin näihin suuriin naisveistoksiin. Jokainen valumuotteja tehnyt ymmärtää, miten jäätävä ammattitaito tuollaisen valmistamisessa tarvitaan. Ihan mielettömiä.

Yksi näyttelyn kantavia kysymyksiä on nuken ja figuurin välinen veteen piirretty viiva. Pääsin jo muutamaan otteeseen jorisemaan yleisölle ja toimittajalle aiheesta. Se mikä on yhdelle nukke on toiselle figuuri eikä asialla ole oikeasti mitään väliä.
Tämä arkkienkeli Raphaelista tehty figuuri on minusta jo niin lähellä nukkea kuin figuuri vain voi olla. Olen aivan ihastunut siihen ja olisin halunnut sen näyttävämmin esille.

Kaksi Rumiko Takahashin sankaritarta. Ikivanha Lum josta en edes tiennyt figmaa olevan ja Inuyashan naispäähenkilö Kagome.

Kagomen tavoin Sango on Inuyashasta peräisin. Aloitin taannoin keräämään tätä sarjaa mangana vaikka olin päättänyt etten sotkeennu ylipitkiin sarjoihin. Mutta minkäs teet. Nyt polte hankkia päähenkilöitä esittäviä figuureita on voimakas, mutta yritän pysyä lujana. Tilaa on kuitenkin rajallisesti. Hauskaa kuitenkin nähdä, että muistakin kuin päähenkilöistä on tehty figuureita. Tätä Sangoakaan en ollut ennen nähnyt edes kuvissa.

Lisää Mikuja. Eri kokoisina ja eri varusteilla. Miku lienee hahmona edustetuin tässä näyttelyssä. Sääli ettei meillä kummallakaan ollut Mikua Pullippina. (vielä)

Pieni pelästynyt kissatyttö. Saimme näytteille sangen stereotyyppisiä figuureita. Tytöt ovat herttaisia ja niukkapukeisia, miesfiguureilla on armoreita kaulaan asti ja elämää suuremmat aseet tanassa. Onneksi ei ollut tarkoituskaan muuttaa ihmisten mielikuvia tyypillisestä figuurinkerääjästä.

Tahdoimme tuoda kuitenkin esiin sen tosiasian että figuurinkerääjä on yleensä täysikasvuinen tai ainakin hyvin lähellä sitä. Aikuisviihde kuuluu ihan olennaisena asiana japanilaiseen figuurikulttuuriin ja se on yksi iso asia mikä erottaa ne länsimaisista keräilyleluista.

Huomasin kuvia purkaessani kuvailleeni näitä eläinkorvahahmoja ohitse kaiken muun. Mitähän siitä pitäisi päätellä? Muutakin kuin rahanmenoa...
Minulle ei sovi ollenkaan päästä livenä ihailemaan ja räpläämään kaikkea, mitä on aiemmin pitänyt vain ihan kivana.

Oli siellä siis miesfiguureitakin. Niiden mustiin pukeutuneiden miekanheiluttajien kuvaaminen vain oli tuskallisen vaikeata. Eteenkin vitriinin lasin lävitse. Toivon että näyttelyn purkamistilanne on niin kiireetön, että ehtisin silloin ottaa figuureista hienompia kuvia.

Ensimmäisen kokoamispäivän jälkeen asemissa olivat siis figuurit ja 1:6 skaalan nuket. Koska kukaan ei tahdo lukea päättymätöntä tarinaa, seuraa kertomus hartsivitriinin kokoamisesta huomenna. Nyt hyvää yötä!