tiistai 30. kesäkuuta 2015

Monsterimainen kirpparipäivä

Kirpputorireissut ovat viime aikoina olleet niin hyviä, että ihan ihmetyttää. Ok, toki jokaista onnistunutta ja blogiin päätynyttä hehkutusta tasoittaa ainakin kolme hukkareissua, mutta siitä huolimatta mielestäni viime aikoina on löytynyt paljon mielettömiä asioita.
Eikä vain mielettömiä, vaan myös ennen näkemättömiä.


POKS!

 Mutta äh häh hää, ei ainuttakaan kirjaa tällä kertaa! Ei tainnut edes sattua silmiin ainuttakaan mangapokkaria eikä muutakaan pakkosaatavaa.
Mutta Monster Highejä! Kaksi! Siitä ei ole pitkään kun löysin ensimmäisen Monsterin kirpparilta ja nyt tuli kerralla vastaan kaksi virheetöntä, leikkimätöntä ja silikonikumpparitkin vielä paikoillaan olevaa nukkea varusteineen. Eliza Boolittle ja koululiikunta-sarjan Clawden Wolf.
Molemmat nukkeja joita olen hypistellyt ja jättänyt kuitenkin hankkimatta. Clawdenin purkkapalloon hurmaannuin heti sen nähtyäni, mutta ajattelin etten voi hankkia sitä kun minulla on jo yksi versio Clawdenista. Ja pöh, nyt on kaksi!

Mekko, kengät ja vakosamettinen lippalakki löytyivät paikallisesta Ekocenteristä "josta ei ikinä löydy mitään" mutta josta saa ihania leivonnaisia.
Olen hyvilläni kengistä. Näin pieneen jalkaan ei uusiakaan kenkiä ole helppo löytää, saati käytettyjä. Lastenosastolta kenkien hankkiminen ottaa välillä itsetunnon päälle.
Nämä ovat ihan täydelliset: nahkaa, istuvat moitteettomasti ja niissä on pikkuisen korkoakin. 1,50€ maksaneilta kengiltä oikein hyvin.

Lippis on kokoa S mutta väljä. Pitää tutkia saisiko sitä tyylikkäästi ja huomaamattomasti pienennettyä vähän? Olen hakenut ruskeata vakosamettilakkia pitkään. Minulla on pakkomielle siihen materiaaliin. Älkää kysykö montako samettijakkua minulla on...

Jane laiskiaisensa kanssa. Vaikka satoi, oli pakko päästä kuvaamaan ulos näitä kahta. Saatte ne kuvat huomenna, samoin kuin tarkemmat mielipiteet näistä kahdesta uutukaisesta.
Heh heh, juuri eilen kiukuttelin kirjekaverilleni miten tahtoisin uusia nukkeja mutta kaupankäynti takkuaa joka suunnassa. Taas nähtiin että toiveet toteutuvat kunhan ne sanoo kyllin painokkaasti ääneen.

Sitten ne käsittämättömän hämmästyttävät löydöt: Tämä aarre ei päässyt samaan kuvaan muiden kanssa, koska haisee niin ankarasti homeelle että vaatii puhdistuksen ja karanteenin.
En tiedä moniko kuvan kapineen tunnistaa, mutta siinä on virheetön ponisetolkka! Eli siis se vehje joka tulee ponin selkään ja jonka varassa kärryjä vedetään. Maksoin tästäkin 1,50€.


Katsokaa miten kaunis! Puhdistin sen satulasaippualla ja nyt se tuulettuu. Toivotaan että homeinen haju haihtuu. Nahka on korppuista remmeissä mutta ei korjaamatonta. On sitä pahempiakin saatu elvytettyä.

Tämä on sellainen löytö jonka äärellä tekisi vain mieli kiljua ääneen. Selustin löytyi vieläpä kirpparilta, jossa on paljon antiikkia, lasitavaraa ja muuta lähinnä antiikkiliikkeen hintaista tai muuten ylihinnoiteltua tavaraa. Kun näin setolkan, ajattelin että jos se on alle viidenkympin niin se on löytö....
En ole vielä kokeillut sitä Candyn selkään, mutta huomenna pitää koettaa. Jos vaikka sekin joutilas syöttiläs alkaisi urheilla!

Jos setolkka ja Monsterit saivatkin minut huutamaan ääneen, niin tämä veti mykäksi ja salpasi hengen.
Kyllä, se on My Little Pony Lullaby Nursery vuodelta 1987. Asioita joita ei ikinä lapsena saanut ja niin edelleen...
Olimme yhdessä pölyisessä kierrätyskeskuksessa ja kaverini sovitteli kenkiä. Minua allergisoi siellä, aivastelin ja kärtin että lähdetään pois. Kaveri mallaili kaikessa rauhassa niitä kenkiä ja minulla kesti hetki tajuta mikä muovihärpäke siinä pöydän reunalla oikein seisoo mihin nojailin...
Sellaiset paikat ovat kiitollisia lelulöydöille. Ei mitään retrolisiä vaan sama hinta oli lelu sitten mikä hyvään. Teen tästäkin varmaan tarkemman postauksen. En ole vielä itsekään oikein selvillä mitä tavaroita sisällä mukana tuli ja mitä puuttuu. Pitää vähän pohtia mihin tuon saisi purettua turvallisesti. Päiväkoti ei ole mikään ihan pikkuinen ja sisällä on ties mitä pientä ja vierivää. Juuri siitä syystä en periaatteessa kerää ponien tai nukkejen rakennuksia. Mutta välillä ei vain asialle mahda minkään.

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Scavenger Hunt kierros 4.

Paratiisikartano-foorumin tämänkertaisen kuvahaastekierroksen teemana olivat JUHANNUSHÄÄT.

Tehtävänanto oli seuraava:

-lavastetut häät poneilla/nukeilla/ihmisillä 5 p. TAI
-oikea hääpari salakuvana 10 p. TAI
-oikea hääpari selkeässä kunnon kuvassa 15 p.

-ponilla on huntu 2 p.
-ja sormus 2 p.
-jotakin vanhaa 2 p.
-jotain uutta 2 p.
-jotain lainattua 2 p.
-jotain sinistä 2 p.

+ 3 pistettä jos morsian/sulhanen pitelee ponia ( vain jos kyseessä on oikea pariskunta.)

Me katsoimme että juhannuksena on vaikea saada vieraita tulemaan, joten juhlimme viikko jälkeen juhannuksen.
 Olen jo pitkään halunnut kuvata G2-poneja, joten ne saivat kunnian järjestää vihkiseremonian.

 Prince Clever Clover avioitui Princess Silver Swirlin kanssa juhlavassa seremoniassa. Ivy toimitti vihkiseremonian liperit kaulassa.

Lainattua häissä oli hääpaikka joka siis on veljeni auton konepelti. Se on myös sininen. Samoin ovat kynttiläkupit papin molemmin puolin.
Vanhaa ovat sormus jota Ivy hääparille ojentaa, sekä suomenhevostammojen kantakirjaluettelo. Sormuksen sisällä on vuosiluku 1941 ja se on isotätini vihkisormus. Kantakirjaluettelon kannessa on vuosiluku 1949.

Uutta edustaa heinäkuun Cosmopolitan jonka kannessa enteellisesti kysellään, mihin sinkkumiehet oikein katosivat?

Toivoakseni lehtien vuosiluvut ja julkaisuajat näkyvät paremmin?

Alisa vieraana ponihäissä. Hattu kuuluu luonnollisesti ihmisvieraiden hääetikettiin.

Alisa-paralle tapahtui jo jonkin aikaa odotettavissa ollut onnettomuus ja vasen käsi katkesi ranteesta. Luonnollisesti ranteen tappi on nyt käsivarren sisällä ja täytyy vähän askarrella sitä pois sieltä :(
Alisallahan ei koskaan ole ollut toista käsiparia sillä sen julkaisun mukana ei lisäkäsiä tullut, joten nyt lienee jo aikakin hankkia muitakin sormien asentoja.

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Krokotiili

Tiedättehän miten Afrikassa ja jossakin Floridan suistoalueella tapahtuu tulva-aikaan niin että krokotiilit siirtyvät vesistöstä toiseen ja niitä löytyy paikoista, mistä niitä ei oleteta löytyvän.
No, luulisi ettei Suomessa, ainakaan täällä keskeisillä seutuvilla olisi vaaraa moisesta. Mutta väärässäpä oltiin!

Tällainen tyyppi löytyi hiekkaan hautautuneena pihatieltämme eilen!
Aika symppis otus. Ilmeisesti joku suklaamuna-aarre, sillä sen saa purettua neljään osaan. Mitään leimoja ei ole, vain numerosarja masussa.

Vaihtoehdot ovat että se on ollut siinä sen 14 vuotta jonka olemme tässä asuneet, se että se on tullut sadevesien mukana jostakin ja se, että se olisi pudonnut jonkun portilla käyneen lapsiperheen autosta.

Kaikkea sitä voi pihastaan löytää! Krokotiili on minulle hyvin läheinen eläin josta pidän kovasti, joten pidän löytöä oikein hyvänä enteenä. Sitäpaitsi se on söötti.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Odotettavissa sadetta ja ukkosta

Olipa taas märkä päivä! Olimme Froggyn kanssa maalla mukamas peltotöitä yrittelemässä, mutta ei siellä ukkoskuurojen seassa ja välissä voinut tehdä järkevämpää kuin ihailla kukkia ja kuvailla. Ja siinäkin kastui.

Se oli alkuun tavallinen märkä päivä. Sitten alkoi jyristä.

Evakuoiduimme aitan räystään alle odottamaan kelin selkiämistä.

Mutta ei se mihinkään seljennyt. Samalla muistelimme että kotona jäi tietokone auki, puhelin seinään ja sähköpaimenet samoin. Toivoimme että ukkonen ei matkaisi suoraan sinne seuraavaksi.

(Kyllä se itse asiassa matkasi, mutta kaikeksi onneksi mitään ukkosvahinkoja ei tällä kertaa tullut.)

Rajansa kuitenkin silläkin, kuinka kauan jaksaa yhtä kesäsadetta pakoilla. Sekaan vain!

Tämä kauniisti kukkiva pensas oli minulle aivan tuntematon. Vinkata saa jos joku sen nimen tietää. Mielestäni se petraa kukintaansa vuosi vuodelta ja on kaikessa vaatimattomuuessaan hyvin kaunis.

Mutta rakkaat sireenit! Mikä tuoksu yhdessä märän luonnon kanssa!

Vedimme Froggyn kanssa kunnon tuoksuöverit ja fiilistelimme syreenin alla sadetta pitämässä vaikka miten pitkään. Minun on PAKKO saada perinteinen pihasireeni myös omaan puutarhaani. Katselin jo tämän alta, olisiko siellä sopivan kokoista taimea siirrettäväksi?

Pisarakuvia tuli siis jälleen otettua. Mutta harvoin sattuu ulos näin hyvin pisaroivaan keliin. Valokin oli kohtuullinen. Tosin minun fiilikseni olivat taas kameran fiiliksiä korkeammalla. Nöyrästi se silti työnsä teki märkänäkin.

Tällä kertaa yritin vähän saada vaihtelua kuvakulmiin, mutta aika perinteiset poseeraukset tuli silti käytettyä. Yritän kaikin keinoin löytää muutakin kuvattavaa kuin nukkeja puutarhassa, mutta tätä tämä nyt vaikuttaa taas olevan. Koettakaa kestää!

torstai 18. kesäkuuta 2015

Pastelleja eli Panda ja omenankukat

Näitä kuvia on vain muutama, mutta Pandaa tulee kuvattua niin vähän että laitetaan nekin nyt näkyviin. Kuvat ovat parin viikon takaa kun vielä oli mukamas kesä tulossa. Nyt on täpärästi plussalla ja sade on ravistanut omenankukat maahan. Eikä kesämekoista tarvitse edes haaveilla.

Pastellinväriset kukkaset, pastellinvärinen neitonen ja pastellinvärinen kesäleninki. Täydellistä jos sattuu tykkäämään pastelliväreistä.

Tämä kuva on julkaistu Pulli Suomen kesäkuvahaasteessa, samoin joku jäljempänä olevista poseerauskuvista. Jos siis joku huomaa tutun näköisen kuvan.

Illan varjo kasvoillani. Lämmin puun runko. Puku joka hädin tuskin verhoaa. Voi miksi, miksi olen puutarhassa yksin?

Panda kärsii samasta ongelmasta kuin kaikki maailman povekkaat tytöt....

Eli vaate joka on muiden yllä söpö on heidän yllään härski. Tai ainakin tyrkky. Ei sille vain voi mitään.

(Mutta sovitaanko Panda että jatkossa annetaan tuo mekko figuuriprofiilitaan vähemmän kumpuilevien käyttöön, jooko? Muuten blogi alkaa tarvita aikuisviihteen statuksen)

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Romuninja

Meillä oli jokin aikaa kiva kierrätysmetallikuorma pihassa. Oikea romukuvadiggarin puuhamaa.

Kävimme siellä Arashin kanssa kuvailemassa. Arashille kun on niin vaikea löytää mielekkäitä taustoja.

Arashi-partka kärsii vaatepulasta. Stock kamppeet ovat paitsi epäkäytännölliset, myös suurinpiirtein mahdottomat pukea. Olen iloinen että nyt tuli otettua muutama kuva niiden kanssa. Seuraavaan pukemiskertaan voi mennä taas jokunen vuosi...

Pidän kovasti tuosta kontrastista mikä syntyy uberperinteisestä ninja-asusta ja metallijätteestä joka muuttuu moderniksi taiteeksi sopivasti rajaamalla.

Jarrulevyissä riittää. Tämä olisi hauska kuva mutta en pääse eroon ajatuksesta että nuo reijälliset pyörylät tuovat mieleen useampipaikkaisen ulkohuoneen.... Rautaiset istuimet tosi koville jätkille ja niin edespäin...

Arashin kanssa tulee kuvailtuja sen kasvoja niin antaumuksella, että välillä pitää ihan varta vasten ottaa pari kokovartalokuvaakin. Kun kerrankin joku Pullip perheen nukke seisoo kyselemättä omin avuin.

Näitä kasvokuvia eri kulmista tulee sitten otettua liiankin kanssa. Arashi on yhä kaikkien näiden vuosien jälkeen suosikkitni Taeyangien joukossa. Pidän nykyään jopa kulmakarvattomuudesta, tai oikeammin en kiinnitä siihen mitään huomiota. Ei Blytheilläkään ole kulmakarvoja.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Scavenger Hunt: kierros3

Paratiisikartanon Scavenger Hunt on edennyt kolmanteen kierrokseen ja tämä oli haastavin tähänastisista.
Tehtävänanto oli seuraavanlainen:

3. Kierros on kirjainkierros, eli kaikkien kuvattujen elementtien tulee alkaa samalla kirjaimella.

Pisteitä antavat elementit:
-eläin 6 p.
-puu/kasvi 6 p.
-kirja 3 p.
-hedelmä/kasvis 3 p.
-tuotemerkki 3 p.
-vaate ponin yllä 3 p.
+ 1 piste/kirjain kyseisen kirjaimen esiintyessä maisemassa max. 6 p.

Tämä on nyt sellainen enemmän selvennystä kaipaava kierros :) Käytetään elementeistä selkeitä suomenkielisiä, yleiskielisiä nimiä, ei murresanoja tai lempinimiä. Esim. koira on aina koira, ei sesse, hauva, Leonberginkoira tms. Koira- kissa- tai muut rodunnimet eivät siis käy. Lajinimet käyvät kasveista ja myös linnuista, sillä ne eivät ole rotuja vaan omia lajejaan, mutta käytettäessä lajinimiä laji tulee erottua kuvasta selkeästi. Mikä tahansa lintu siis käy kirjaimeksi L, mutta J ta H kirjainta varten pitää olla selkeä joutsen tai harakka. Puun tai kasvin tulee olla ulkona kasvava, maassa kiinni oleva kasvi ja selkeästi tunnistettava (esim. kuusi, vaahtera, ruusu, horsma).

 Koska useimmat käyttivät K-kirjainta, me valitsimme H.n.
Kuvassa on siis haapa, hevonen, hunajameloni, Hearth Throb hattu päässä, Harry Potter-kirja ja tuotemerkeistä Helkama, Hevosurheilu ja Husqvarna.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Kukkasviikko

Pullip Suomen Kesäkuva-haastetta varten on tarkoitus kuvata 92 kuvaa. Eli yksi kesäkuukausien joka päivältä.
Ensimmäisen viikon teemaksi otin kukkimaan puhkeavan puutarhani, sillä olisin varmaan kuvaillut sitä muutenkin. Nyt vain useampi nukke pääsi malliksi.
Viime syksynä ihan viime tipassa istuttamistani tulppaaneista iti yllättävän moni. Aivan häikäisevän värisiä ja näitä tulppaanikuvia riittäisi, mutta tässä yksi Linnetin kanssa.

Kirsikkapuiden kukkiminen on näillä korkeuksilla vähän vaatimattomampi juttu kuin lämpimämmillä seuduilla, mutta yhtä kaunis on pienikin kukinta.
Meiltä kuoli viime talvena toinen kirsikka ja ajattelin sen tilalle uutta. Sellaista jossa olisi perinteiset vaaleanpunaiset kukat kuten japanilaisten kirsikkapuissa.

Ensimmäisessä kuvassa Nono ja toisessa Linnet.

Jade ja toistaiseksi ehjät sydämet.
Särkynyt sydän on viikossa kehittänyt huiman kukinnan ja sitä pitäisi oikeastaan kuvata lisää. Se on lyhyen hetken niin vaikuttava oksat särkyneistä sydämistä notkuen.

Sain ystäväni puutarhasta muutaman lemmikin taimen ja ne vaikuttavat viihtyvän. Olen todella tyytyväinen mikäili tämä kaunis kevätkukkija oikeasti jää pysyväksi asukkaaksi.
Rochellekin ihailee kuinka hyvin vasta istutetut taimet ovat innostuneet kukkimaan.

Luumuni on oikea sitkeyden perikuva. Se on lyijykynän paksuinen risu ja myyrät käyvät sen kimppuun joka talvi. Mutta sitkeästi se kukkii silti! En malta odottaa milloin se vahvistuu kylliksi tuottamaan hedelmiä?

Mutta ei kaikkia kukkia kutsuta eikä istuteta. Villi ystäväni voikukka on meillä, toisin kuin monessa muussa puutarhassa suuressa suosiossa. Se on kaunis, terveellinen ja viihtyy sielläkin missä mikään muu ei kuki.

Kukkakuvia on luvassa lisääkin. Omenapuun nuput alkavat aueta ja saattavat ansaita ihan oman blogipostauksena. Särkynyttä sydäntä ja kirsikoitakin tekisi mieli kuvata lisää. Enkä sano mitään niistä tulppaaneista. Teitä on nyt varoitettu.

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Scavenger Hunt 2015: Kierros 2

Paratiisikartano-foorumin kuvametsästyksen toinen kierros ei vaatinut saman mittakaavan tavarajahtia kuin ensimmäinen, mutta ei ollut tämäkään ihan helppo.

Tehtävänanto oli:
Patsaan hatutus/kukitus

-julkisella paikalla oleva patsas ja poni sen päällä 5 p.
-patsaalle on puettu seppele/huivi ja Hattu a/5 p.
-ihmisiä kuvassa 1 p./hlö max. 10 p.

Kuvassa on siis Jyväskylän keskeisimmässä ytimessa Kirkkopuistossa oleva Aino-patsas.
Sillä on yllään Suomen Ketturerrierit ry.n hattu ja Yk-joukkojen huivi. Minun yltäni molemmat. Mukana on myös Seashell ja ainakin viisi ihmistä.

Ihmisiä muuten riitti. Oli lauantai, keli oli kaunis ja tuossa vasemmalle jäävässä kirkossa oli isot häät. Takanani oli kioskin terassi ihan täynnä väkeä. Mutta eihän kukaan piitannut asiallisesta ponistista joka tahtoo pukea patsaalle vaatteitaan.

Haasteen tästä haasteesta teki nimenomaan itse patsaan löytäminen. Jyvässeudulla suositaan abstraktia taidetta ja mielellään huomattavan kookkaina teoksina. Suurin osa teoksista on kolme kertaa kolmemetrisiä mötiköitä tai korkeita hujoppeja.
Olin jo valinnut kaupungin arvokkaimman patsaan, Wäinö Aaltosen kuuluisan Paavo Nurmi-teoksen tähän haasteeseen, kun sitten tarkemmin mietittyäni hylkäsin idean. Se on jalustoineen varmaan kolmatta metriä korkea enkä tiedä miten virkavalta suhtautuisi tikkaiden kanssa patsaissa kiipeilevään kuvaajaan.
Sama kokoongelma kohtasi Minna Canthin patsaan kanssa, samoin Kalevalaisten Naisten muistomerkin kanssa. Kävin toiveikkaana katsomassa Puistotorilla juoksevia Leikkiviä Poikia joka on Pauli Koskisen teos ja jota pidetään eräänlaisena tribuuttina Wäinö Aaltosen Paavo Nurmelle. Olisin mielelläni kuvannut sen eikä hiukan intiimimpi sijaintikaan olisi haitannut.
Mutta sen patsaan juurelle oli leiriytynyt naislauma piknikille ja syömään kakkua. En halunnut häiritä heitä ja Aino valikoitui malliksi.

Mutta aina sitä oppii uutta. Tätä haastetta tutkiessani kävi ilmi, että Jyväskylässä on toinenkin Wäinö Aaltosen teos. Realistinen kipsiteos Mietiskelevä Adonis on jossakin Yliopiston Ylistönmäen kampuksella fysiikan laitoksen tiloissa. Sinne täytyy joskus lähteä sitä ihailemaan. Sääli että sen tarkkaa sijaintipaikkaa ei kerrota. Saatan herättää hämmennystä jos alan tiedustella fyysikoilta missä heidän joukossaan on se Adonis?