lauantai 30. syyskuuta 2017

Uusia vaatteita osa II

Muistatteko Yukin preeriahatun jonka ostin vuosi takaperin seniorien mökkimiitistä? Se sai nyt viimein seurakseen sopivan leningin.

"Minä Keltaruusun kerran, näin mailla preerian. Vain hymyn kainon silloin, soi ruusu kaunehin...."

Kuules hiippari. Siirrytkö pois siitä tuuppimesta nukkea!

En oikeasti arvannut löytäväni tähän Prairie Posey-Blythen stockiin kuuluvaan hattuun sopivaa mekkoa mistään. Aloin miltei hihkumaan nähdessäni tämän myynnissä Hartsilapsissa.

Leningin tyyli on tismalleen oikea ja värikin sopii hatun kanssa yksiin. Pieni Talo Preerialla-kengätkin oli jo valmiina. Sääli vain että preeriamme on ehtinyt rumasti ruohottumaan.

"Kun luotansa pois lähdin, jäi kukka itkemään. Mutta onnellinen silloin en kai ollut minäkään..."

Ja taasko sinä hiippailet siellä nuken selän takana?

tiistai 26. syyskuuta 2017

Uusia Vaatteita osa I

Siitä riemusta että Hartsilasten foorumi palasi pitkästä unestaan, tilasin isoille tytöilleni hiukan lisää vaatteita. Melko kesäisiä keliin nähden, mutta jos tuleva kesä olisi edellista kauniimpi ja mekkoja tulisi käytettyä itsekunkin enemmän.

Piti kuvata uutta suloista mekkoa mutta huomasinkin kuvanneeni jälleen pelkkää Nonoa itseään. Ei mahda mitään. Valo oli niin kaunis ja Nonon katselusta tulee aina hyvälle tuulelle.

Yritin saada kuviin sekä matalan valon että kevyen aamu-usvan jotta saisin vähän lämmintä ja trooppista tunnelmaa mukaan, mutta lopputulos ei ollut ihan sitä mitä tavoittelin. Kamerani ja minä näimme hyvin eri asioita.

Tässä kuvassa mekon nätti yläosa tulee ehkä parhaiten esille. Tämä on mitoitettu Volksin isoille tytöille joten kerrankin vaate ei ole Nonon yllä ihan makkarankuori. Sukista olin kyllä hiukan huolissani. Saa nähdä pysyvätkö ne enää Dollfie Dreamin yllä oltuaan Nonon paksuissa jaloissa?

Mekko kokonaisuudessaan. Nyt valo alkoi muuttua jo turhankin kirkkaaksi.

Vähän varjossa.

Bonuskuvat:

Olen saanut uuden kuvausassistentin joka on muuttanut meille omia aikojaan.

Mourulainen on muhkea kollinroikale. Suoraan sanottuna lihava. Ei se ainakaan nälkää ole nähnyt. Luulen että se oikeasti kuuluu naapurin muonavahvuuteen.

" Mitä? Missä sinä näet jonkun lihavan?"

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Kokonainen Hattara

Jo aikapäivät sitten ostamani Minifee Hattara sai odottaa kasvoja ja manikyyriä hyvän tovin mutta nyt tyttö on kokonainen ja käyttökunnossa!

Ilman ripsiä, randomilla peruukilla ja yhtä sattumanvaraisilla silmillä. Mutta kyllä näillä alkuun päästään.

Luulin talon olevan täynnä Minifeen kokoluokan vaatteita mutta erehdyin. Nukenvaatteetkin venyvät jos niitä käyttävät pitkät tai leveät henkilöt.

Huomaa että valoa ei aurinkoisenakaan päivänä oikeasti enää ole. Heti kun suorasta auringonpaisteesta siirtyy sivuun, kuvat sinistyvät. Eipä sillä, tietynlainen mustikansininen on yksi väri jollaista peruukkia etsiskellään.

Pinkki versio. Tykkään hurjasti tuosta mohairista mutta se ehkä vaatisi kanssaan vahvemmat silmät?
Lisäksi nähtyäni tämän peruukin Saiman päässä en oikein tiedä sopiiko se kuitenkin paremmin Saiman mittoihin?

Mohairin kanssa ulkoilmassa tulee aina haasteita hallinnan suhteen. Panta pelastaa paljolta. Harmittaa ettei talossa ollut edes lainaksi sopivaa luonnollisemman sävyistä peruukkia. Näitä kuvia ottaessani tuli voimakas tunne että Hattaran peruukki saisi olla murretumpaa sävyä.

Pupuhupparin PITI olla oikean kokoinen mutta katin kontit! Ihan liian iso ja muhkea se on. Mutta talvi tulee tuota pikaa ja silloin saa vaatteissa olla volyymiä.

Vielä yksi supersininen kuva. En ole ajatellut sinistä Hattaran väriksi mutta näköjään saan miettiä asioita uudestaan.