lauantai 24. tammikuuta 2015

Nuket telkkarissa

Otsikko huijaa. Eivät ne vielä ole olleet. Ensi viikon alussa joskus ja joko seitsemän tai kymmenen uutisten lopussa. Katsomoon tulee siitä videoklippi joten varta vasten ei tarvitse uutisia ruveta vahtaamaan. Linkitän sen tänne mikäili suinkin onnistun.

Itse haastattelu sujui hienosti. Toimittaja ja kuvaaja olivat mukavia, kiinnostuneita ja kulutimme nukkeja katsellen parahultaiset kaksi tuntia. Alkuun luulin että kameralle puhuminen olisi jännittänyt enemmänkin, mutta enhän minä kameralle puhunut vaan haastattelevalle toimittajalle. Tämän älyäminen helpotti. Samoin se, kun näki miten sulvasti Museon tiedottaja alkuun omasta osuudestaan selvisi. Voi olla ettei kukaan ole ihan luontevimmillaan kameran edessä. Mutta suoraan sanottua unohdin koko masiinan ja siis luultavasti puhuessani myös pyörin miten sattuu. Oli vaikeata selittää kun nuket jäivät selän taakse.

Oikeasti hauskinta oli nähdä, että toimittaja ja kuvaaja ihan oikeasti kiinnostuivat nukeista ja niiden toiminnasta. Toimittaja pääsi itse kokeilemaan Linnetin silmämekanismia kun tykkäsi sen punaisista hiuksista ja kyseli, miten ruudulla pyörivässä kuvasarjassa saatu suljettusilmäinen ilme oli saatu aikaan? Ties vaikka saisimme jostakusta nukkeja nähneestä toimittajasta uuden harrastajan?

Uusia palautteitakin oli tullut. Tämä oli aika liikkis. Minullakin on joskus täpärästi täysi-ikäisenä ollut tuollainen kriittisesti kulttuuriin suhtautuva vaihe.

Heh heh. Meillä oli jo pieniä suunnitelmia sen suhteen, miten järisyttävän upea näyttely saataisiin aikaan kun olisi hiukan enemmän tilaa ja aikaa mobilisoida nukkeharrastajia muualtakin Suomesta.
Haluaisimme muutaman erityisen pysäyttävän yksilön lasikuutioihin jotka pääsisi kiertämään ympäri, jotta kaikki yksityiskohdat saisi tarkasteltua, muutaman groteskimman hahmon ja niin edelleen.... Nukkejen kanssa olisi mahdollista tehdä todella veret seisauttava näyttely. Mistä löytyisi tilaa sellaiselle?

Pidän myös kovasti ajatuksesta raottaa tarkemmin aikuisten lelukeräilyharrastusta ja koota siitä oikein komea ja iso näyttely. Se aihe ansaitsisi enemmän huomiota ihan valtakunnan tasollakin. Toivon että Keski-Suomen Museo toteuttaa edes sen näyttelyn. Iso nukkebiennaali voi olla enemmän päiväunien maailmaan kuuluva juttu.
(Olen viettänyt viime päivät täysin päiväunien vallassa, joten tämä haave mahtuu muiden sekaan ilman mitään ongelmia)

Miltähän Japani-näyttelymme osa-alueet näyttävät japanilaisen silmin? Ovatko he noloja, imarreltuja vai mitä? Mitä mieltä itse olisin jos matkustaessani johonkin pikkukaupunkiin Japanin lumirajan tuollapuolen törmäisin kolmessa museossa randomeihin kummallisuuksiin Suomesta koottua oikein näyttelyksi?
No, ainakin tämän lapun naamat hymyilevät mikä lienee hyvä merkki.

Huono kuva mutta muuta ei tästä lapusta ollut. Olen ollut huolissani saavatko figuurit nukkejen rinnalla ansaitsemansa huomion? Onneksi ainakin joku on ollut niiden hahmoista niin vaikuttunut että on tehnyt tunnistettavan näköiskuvan. Kiitos hänelle siitä!

No myönnän. On minulla vähän teitä ikävä.

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Museokuulumisia

Suuri Käsityölehti oli noteerannut nukkenäyttelymme oikein kuvan kanssa menovinkeissään.


Hah, huomatkaa näppärä kamerakuvankaappaus. PDF-tiedoston muuttaminen tavan kuvaksi osoittautui ylivoimaiseksi haasteeksi. Ostakaa lehti jos tahdotte nähdä Helmin kuvan tarkempana.


Keski-Suomen Museossa on varattuna seinä nopealle palautteelle, jota pääsee kirjoittamaan heti tuoreeltaan näyttelyt kierrettyään. Nukkenäyttelymmekin on noteerattu! Suloista<3
Tällainen suora ja spontaani palaute on ihan erityisen lämmittävää.

Suorasta palautteesta puheenollen... Joudun MTV-kolmen haastateltavaksi huomenna nukkenäyttelyn tiimoilta. Jännittävää. Toivon että saan puhuttua järkeviä. Kuvaaminen on tietysti hermostuttavaa, mutta toivon että kuvaavat nukkeja eivätkä minua!
Vielä en tiedä mihin ohjelmaan kuvaavat tai milloin se tulee ulos. Ehkäpä kertovat huomenna?

Mio joutuu ehkä lähtemään turvakseni. Tässä kuvattuna avajaispäivänä Museon vessassa.

Museossa on taidetta kaikkialla. Myös vessan seinällä. Sieltä löytyy myös toimintaohjeet jos luovuuden palon roihahdus ei katso aikaa eikä paikkaa.

Sama tarkemmin. Ja sama myös englanniksi. Taiteilijoita joutuu käestämään vähän normi-ihmisiä enemmän. Hyvä että se on otettu huomioon.

lauantai 17. tammikuuta 2015

Mio lumessa

Tilasin kuluneelle viikolle aurinkoisen vapaapäivän. No, ei saatu aurinkoa eikä siinä ollut oikein vapaatakaan. Mutta kuvia piti ottaa silti.
Päivä ei ollut aurinkoinen, mutta muutamaan lumisateisempaan päivään verrattuna sentään valoisa.

Viikolla on tullut hyvinkin 35 senttiä lunta lisää ja kaikki ylimääräinen aika ja energia kuluu kolaamiseen.

Oikein harmittaa etten ehtinyt lähteä mihinkään kuvauksellisempaan maastoon. Olen niin kyllästynyt omiin kotinurkkiini, että niistä ei tahdo enää saada mitään irti.

Onneksi luonto tarjoaa näitä vaihtelevia kuvausrekvisiittoja. Jäätynyt akvaario? Ei vaan ulos pakkasyöksi jäänyt vesisaavin sisältö.

" Tiesitkö että jäällä istumisesta seuraa rakkotulehdus? Voiko jo tulla alas?"

Mio pitäisi huoltopurkaa mutta olen odotellut sopivampia lakkauskelejä. En tahtoisi jättää sitä palasiin nyt, kun olen ihan intona kuvaamassa sitä. Sitäpaitsi sillä on niin hyvin keliin sopivat vaatteet.

Joka talvelta pitää saada ainakin yksi pakollinen lumisen peilin kuva. Ovat aina yhtä hauskoja ottaa.

Olen vähän hämmästynyt siitä, miten intona olenkaan Miosta ja nyttemmin Isulista ylipäätään. Erittäin luultavaa on, että Mio saa kaverin tässä lähitulevaisuudessa. Mutta se on vasta suunnitelmien asteella ja siitä lisää ehkä myöhemmin!

maanantai 5. tammikuuta 2015

Liccatarroja

Jyväskylän kirpputoreista Silinteristä on tulossa suosikkini. Sieltä löytää ihan hassuja tavaroita. Se metallinen laame ennen joulua ja nyt tarroja joita ei luulisi Suomesta löytyvän.

Licca-chan sparklaavana tarra-arkkina! Mitä ihmettä? Ja vieläpä neljä erilaista arkkia tarjolla. Ostin vain tämän yhden ja nyt hiukan kaduttaa. Mutta ehkä niitä muita on vielä jatkossakin tarjolla?

Isoin kuva lähempää. Kuva ei tarrassakaan ole ihan ykköslaadun terävä. Mutta ei väliksi. Liimasin sen tämän vuoden almanakkani sisäkanteen. Etukanteen en tohtinut kun pelkäsin sen nuhraantuvan siinä.

Minusta alarivin keskellä on kyllä Liccan sijaan Jenny, ja samaa katsoin muissakin tarra-arkeissa. Mutta ei sekään haittaa. Voihan olla että minä en vain osaa tunnistaa niitä oikein.

Licca jäi ennen joulua tilaamatta mutta luulen että jos katselen näitä kuvia jatkuvasti, asia tulee hoidettua piakkoin.

torstai 1. tammikuuta 2015

Museomekkala

Hyvää Uutta Vuotta rakkaat lukijat! Postaus tosin käsittelee edellisen vuoden viime metrejä.

Kun Keski-Suomen Museo joulun jälkeen avattiin,oli henkilökunta huomannut hartsinukkejen juhlineen joulua oikein olan takaa.Minulle tule sähköposti jossa kerrottiin useamman nuken lojuvan pitkällään.
Totta kai sain viestin hetkellä, jolloin en museoon enää ehtinyt ja seuraavan päivän museo oli suljettuna. Parin stressaavan epätietoisuuden päivän jälkeen pääsin kuitenkin toisen hartsinukkejen omistajan kanssa pelipaikalle tilannetta tarkistamaan.

Valitettavasti en tajunnut ottaa lähtötilanteesta kuvaa. Teeniegem Eiki oli pudonnut korkealta oksaltaan ja lojui maassa sarvet hujan hajan. Bea oli pudonnut korokkeeltaan, Viuhkan peruukki oli poissa, jopa polviasennossa istuva Iza oli vaihtanut asentoa  ja kaiken huippuna Satsuma puuttui kokonaan! Oksanmuruja oli kaikkialla.
Nopea tilanneanalyysi paljasti, että seinään ruuvattu iso oksa oli kuivuessaan joutunut niin kovaan vääntöön että se oli katkennut, lingoten ylhäällä istuneen Eikin muiden nukkejen sekaan keskikorokkeelle jolloin Bea oli pudonnut ja Satsuma heittäytynyt korokkeiden taakse taustakankaan laskosten sekaan.
On siellä käynyt ryminä! Onneksi se on sattunut museon ollessa suljettuna. Tuollainen yhtäkkinen mylläkkä saattaisi aiheuttaa katsojassa slaagin. Onni onnettomuudessa isot nuket olivat yhä pystyssä ja vauriot jäivät Eikin pikkuriikkisen katkenneeseen sarven kärkeen.
Päätimme kuitenkin että kokoamme uuden, turvallisemman asetelman jossa minimoidaan nukkejen riskit kaatua, heittäytyä ja tehdä itselleen vahinkoa.

Tältä näyttää nyt uusi esillepano. Kaikki suuret ja herkät nuket on turvattu ja oksalla istuu enää pikkuriikkinen Vilperi. Suurin osa istuu ja seisojat nojaavat johonkin. Tämä on ehkä hiukan tylsempi kuin se edellinen, mutta omaa mielenrauhaakin pitää ajatella.

Toinen yleiskuva. SDt on nyt koottu omaksi turvatummaksi ryhmäkseen, Bea nostettiin istumaan ylemmäs ja Satsumakin istuu. Se tosin jää ikävästi piiloon, mutta luulen että se ei ole sille mikään ongelma.

Eiki-parka selvisi hurjasta ilmalennostaan ihmeen vähäisin vammoin. Seuraava näyttely, mikäili sellainen ikinä tulee kootaan ei-elollisten proppien avulla!

Vaikka oksien tuomat jännitykset saatiin purettua, lisääntyivät henkilökemiaan liittyvät. Näyttää ihan siltä että Nono pyrkisi tekemään tuttavuutta tuon komean pojan kanssa tämän tyttöystävän silmien edessä.

Tyttöystävää tilanne ei selvästi miellytä yhtään, ja Lydia on vielä pakokauhuisemman näköinen kuin aiemmin. Vaikka miten sen asettelisi, se kääntää päänsä ja kehonsa väkisin pois tilanteesta. Raasu!

Nyt vitriini on tyhjemmän näköinen. Siellä olisi kernaasti saanut olla muutama nukke lisää...

Museon henkilökunta kertoi, että kävijät ovat olleet ihan kihisevän innoissaan nukkenäyttelystämme. Se on tosi mukavaa kuulla. Nytkin kun korjailimme hartsiasetelmaa, kävi jatkuvalla syötöllä väkeä näyttelyä katsomassa. Suurin osa oli vieläpä varta vasten nukkenäyttelyä katsomaan tulleita. Yritin korvata sitä, että yksi osa näyttelyä oli huollon alla pitämällä katsojille lyhyen esittelyn näyttelystä ja nukeista ylipäätään. Mahtavaa että nukkemme ovat saaneet niin hyvän vastaanoton! Jyvässeudun nukkegenre pompahtaa uuteen kukoistukseen kun saamme sen ansiosta monta uutta harrastajaa.