sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Pyhät pisankat

Pisanka-munien maalaaminen ja niihin liittyvät uskomukset ovat vahvoja slaavilaisessa kulttuurissa. Munanmaalaus elää vahvana eteenkin Ukrainassa ja "siitä eteenpäin" olevilla seuduilla.
Muna itsessään on voimallinen symboli elämän jatkumiselle ja lisääntymiselle. Sen sesonkiaikaa on nimenomaan pääsiäinen. Itse maalaamiseen liittyy paljon meditatiivisiä elementtejä. Esimerkiksi värit sekoitetaan veteen joka on seos seitsemää erilaista vettä, jotka kaikki on kerätty sanomatta sanaakaan.

Bea leijuvien munien valtakunnassa.

Pisankamunat kuvioidaan vahalla positiivi-negatiivimenetelmällä, yksi väri kerrallaan niin, että vahalla peitetään värjääntymättä jätettävät alueet. Työvälineinä voidaan käyttää lasista nuppineulan päätä, vahakannua tai pelkästään munan pinnalle pudoteltuja pisaroita kuten etualan munassa.

Bean vasemmalla puolella oleva spiraalimuna on vahakannulla kuvioitu, oikealla puolella on esimerkki nuppineulalla tehdyistä kuvioista. Molemmissa munissa on viisi tai kuusi maalaus- ja värjäyskerrosta.

Ensin muna värjätään, sitten tehdään kärkeen reikä josta se tyhjennetään, huuhdellaan  ja lopuksi vielä vaha lämmitetään pois jolloin värit kirkastuvat ja tulevat lopullisessa muodossaan näkyviin. Joka hetki on oltava varovainen, sillä raaka muna on hauras instrumentti. Munan rikkoutuminen ei ole paha juttu, sillä raakan munan syliinsä särkevän maalaajan päästämä kirous poistaa ainakin yhden perkeleen elimistöstä. Mutta tuntien nysväämisen jälkeen rikki mennyt muna voi olla muillakin tavoin mieliinjäävä kokemus.

Ne liikkuvat itsekseen.... Malaajat pitävät munia pyhinä ja niiden särkymisellä on yhtä paljon merkitystä kuin ehjilläkin. Rikkinäinen muna hävitetään pudottamalla se virtaavaan veteen ja samalla pyydetään sitä viemään mukanaan joku vaiva, huoli tai sairaus.
Siperiasta kotoisin oleva opettajani kertoi, että niinä molempina kertoina kun hänellä on ollut miehensä kanssa paha yhteenotto, on sen vuoden onneksi maalattu perheonnenmuna räjähtänyt omia aikojaan kotialttarilla.
Maalaajan ihka ensimmäinen muna on hyvin tärkeä ja siitä voidaan ennustaa monenlaista.

Zora ja hyvin kaunis ja simppeli neulalla maalattu pisanka. Neljä värjäyskertaa. Tämä on kaikessa yksinkertaisuudessaan suosikkejani.

Ne todellakin liikkuvat! Koti saa niistä sekä voimaa, vaurautta että suojaa. Näin ainakin tahdon uskoa.

Ruskea muna kuvioituna valkein vahahelmin. Todella kaunis tekniikka joskin oma yritelmäni on aika vaatimaton.

Edie ja yksi harvoista mallin mukaan maalatuista munistani. Apilanlehdet, tähkät ja moneen osaan jaetut lohkot ovat kaikki varallisuuden merkkejä. Edien ilmeestä näkee että hän epäilee tämän munan tehoa.


Harvaan luotan kylliksi jotta antaisin hauraat pisankani pideltäviksi. Mutta Satsuma nyt on poikkeushenkilö.

Linnet ja munapuu. Kuvassa näkyy pari esittävin kuvin koristettua pisankaa ja valkoinen, mustalla vahalla kuvioitu muna ihan ylhäällä. Violetti muna karjakoirakuvioidun munan yllä vasemmalla on kullattukuvioinen, mutta niin himmeä ettei kultaus juuri erotu.

Pisankoiden maalaus asiantuntevan opettajan johdolla on koukuttavaa ja erittäin meditatiivista. Malleja on satoja, kaikilla omat merkityksensä ja vahvat, peittävät ja hehkuvat värit lumoavat. Tulee halu päästä kokeilemaan kaikkea mahdollista. Suosittelen lämpimästi kurssia jos sellaiseen satutte törmäämään! Munien maalaamisella on kuulemma myös suotuisa vaikutus hedelmällisyyteen, jos joku sellaisesta on kiinnostunut ; )

Munia voi myös ostaa Suomen Käsityön Museosta tai suoraan Munaklubilaisilta, joka tahtoo kotiinsa voimallisen esineen helpommin.

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Piinaviikon pikakuvat

Kaunis keli on hemmotellut kuvaajaa koko viikon. Nopeita yksittäisiä kuvia on kertynyt vähän yhdestä jos toisestakin. Kasataan ne kaikki tähän samaan syssyyn.

Nono ulkona eräänä erittäin tuulisena päivänä. Ensin lensivät saparot suorina, sitten tuuli vei koko peruukin.

Blingit ja vihreät kynnet. Nämä eivät ehkä kesällä enää näy edukseen?

Tietyistä kuvakulmista Nonosta tulee paitsi kauhean raasun näköinen, myös ihan piirrosmainen, kaksiulotteinen hahmo. Pieni nenä on kuvauksen kannalta haastavampi kuin iso ja kasvoille muotoa tuova klyyvari.

Vilperi pitkästä aikaa. Hän suostui laittamaan housut ja toisen paidan, mutta ei edelleenkään kenkiä.

Kaiketi paljas jalka pitää oksistossa kiipeillessä paremmin? Tiedän muuten yhden jonka olisi aika käydä menninkäisten parturissa...

Pullipperhettä  välillä. Panda kävi ihailemassa auringonpaistetta Jyväsjärven jäällä. Alban rannassa on jäällä taideteoksia. muun muassa tämä teräksinen piikkipallo.

Suuremmoinen keli! Pandan turkistakki häviää tykkänään hiusten sekaan.

Auringonpalvoja.

Linnet oli samassa reissussa. Taustalla Lutakon talot.

Korpilahden kylänraitti on keskitalvella aika kuollut vaikka kaunis onkin. Linnet on jo kevätkuosissaan.

 Nono sai Lady Nancyn vetämässä kimpassa Lutsilta 20 milliset pinkit silmät.

Ei itse asiassa hassummat!

Etsinnässä olisi sävyyn sopiva marjapuuron värinen peruukkikin, kunhan tuohon tennispalloon sopiva peruukki löytyy.

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Kiireinen Linnet

Taas on vierähtänyt pitkä tovi ilman Linnetin kuvia. Flicrin seuraajat ovat nähneet ne toki siellä. En suoraan sanottuna enää edes muista, mitä kuvia blogissa on jo nähty ja mitä ei.

En ole tainnut koskaan esitellä kettuterrierikokoelmaani? Tämä luonnollisen kokoinen hartsinen karkeakarvainen kettuterrieripatsas on uusin hankintani. Suoraan vaatekauppa Vilan ikkunasomistuksesta ostettu ;) Jollei lasketa vaaleanpunaista väriä, se on suuremmoinen!

Linnetillä on silmää monenlaisille harrastuksille.

Kevättalven se oikea look. Turkikset, keinotekoisetkin ovat viluisen tytön paras ystävä.

Linnet robottikarhutestissä. Konekarhulla mitataan hallituissa olosuhteissa koiran reagointia suurriistaan ja toimintakykyä pelottavassa tilanteessa. Testipaikkana oli vaatimattomasti Jyväskylän keskustassa urheilukeskus Hippoksen piha.


Jyväskylä tuolla jossakin. Äijälänsalmen sillalla maaliskuun auringossa. Tuonne selän taakse valmistuu tuleva asuntomesualue ja tärvää suuremmoisen maiseman.

Kalterien takana.

Valtatien varressa asuessa näkee välillä asioita joita ei tahtoisi. Kun ohituskaista päättyy ja yhden kaistan molemminpuolin on kaide, ei auta yrittää enää ohi. Jälki oli rumaa mutta ilman vainajia selvittiin.

Punamultainen seinä on punapäälle täydellinen tausta.

Tämä kuva on vain hetki sitten otettu ja tykkään siitä kovasti. Täysikuusta huolimatta iltaisin on kovin pimeätä. Mutta niin tunnelmallista.

Kiitos katselusta. Linnet on jo hyvin lähellä sadan kuvan etappia!

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

I´ve got my attitude

Lisää Nonoa kansalle.Aamulla Nono sai uudet, 4 milliä pienemmät silmät, kynsilakkaa ja kuumaliimasuedauksen. Täytyy sanoa että Volksin huoltopurettavuus on huonoin mihin olen törmännyt. Mutta ei siitä enempää. Tässä näette lopputuloksen.

Silmien pienentäminen ei suinkaan vähentänyt Nonon animemaisuutta. Nyt hän vasta hämmästyneeltä näyttääkin.

En tiedä mistä syystä, mutta tässä kuvassa nono näyttää ihan mangaka Ai Yatzawan piirtämältä.





Tässä hänen piirtämänsä kuva Paradise Kiss-mangasta. Huomaatte varmasti yhdennäköisyyden. Luulen että se tulee silmistä ja kuvassa korkealta vaikuttavasta otsasta.

Oikeasti Nonon otsa ei ole korkea ensinkään. Päinvastoin. Koko pää on ihan pyöreä ja normaalin mallinen peruukki ei käy päähän. Ärsyttävää.

Bling blingiä. Ettei menisi ihan kantriksi. Myös vilaus mintunvihreistä kynsistä.

No doll hyvinkin. Varaosavalmistaja Swedol kuulostaa minusta ihan siltä että voisi valmistaa nukkejakin.

lentäviä hiuksia. Oli todella tuulinen päivä ja välillä lensivät saparot, välillä koko peruukki. Uhkasin että tämä on Nonolle viimeinen kerta ulkona ennen silikonimyssyn saapumista. Jos jotakin vihaan niin liikkuvaa peruukkia.

Eilen avattiin kansalaisaloite tasa-arvoisen avioliittolain puolesta ja se saavutti heti suuren kannatusmäärän. Koska Nono on aatteellinen tyttö ja haluaa kaikkien onnea, hän myös julistaa asiaa. Tämä kantaaottava teksti löytyi Hartsilasten foorumilta ostettujen tennarien pohjasta.

Purkaessani Nonoa kävi ilmi, että oikeastaan vartalo ja takaraivo ovat aika samaa sävyä. Vain Nonon kasvot on blushattu niin vaaleanpunertaviksi.

Lapset: Opetuksen sana: Jos kuvaatte tuulisella säällä nukkea heinissä, saatte syyttää vain itseänne jos peruukki kerää lisää materiaalia itseensä.

Kiitos katsomisesta ja tässä linkki kansalaisadressiin:

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/192












maanantai 18. maaliskuuta 2013

Nonon ensimmäiset kuvat

Nononi on nyt kokonainen ja pukeissa. Aika roteva tuo kroppa on, Volksin muotokieli ei ole varsinaisesti eleganttia. Onneksi pelkoni Nonon jättipään liian suuresta koosta suhteessa vartaloon oli aiheeton. Pää on jopa pienenlainen jyhkyyn vartaloon nähden.

Värieria löytyy ja siitä olen hiukan harmissani. Mutta toisaalta mitä muuta voi odottaakkaan, kun pää ja vartalo ovat täysin eri ikäluokkaa. Pitää miettiä kropan airbrushaamista paremman sävyiseksi. Nyt riittää kun pidetään peittäviä vaatteita. Nukke täytyy joka tapauksessa joskus purkaa ja laittaa nivelten väliin kitkapintaa. Vyötärö elää makuuni aika paljon ja käsissä saisi olla enemmän liikettä.

Mutta vielä ei tätä ihanuutta voi purkaa eikä muutella. Olkoon vielä hetkisen täysin stockina.

Kuvia on kertynyt näiden viiden päivän aikana melkoinen määrä. Enempi vähempi huonoja mutta kuvailen Nonoa ihan pakonomaisesti.

kävimme visiitilläkin. Suomen Käsityön Museo Jyväskylän keskustassa on saanut kokoelmiinsa kahden käsityönharrasajan valtavan ponnistuksen tehdä kaikki Suomen kansallispuvut ja muinaispuvut Barbie-nukkekokoisina! Hrmuinen urakka ja lopputulos on tyrmäävä.

Nuket on laitettu viettämään juhannusta. On juhannussalko ruotsinkielisen seudun tapaan, väkikeinu ja lukuisia erittäinhyvin skaalassa olevia veneitä. Vitriinissä olevien nukkejen kuvaaminen oli vaikeata, mutta erityisesti kuvassa keskellä pyörähtelevä Espoon kansallispukuja käyttävän nukkeparin puvut olivat häikäisevää työtä ja erittäin hyvin mittakaavassa.
Tänne tulen toiseen kertaan ja teen nukeista niiden arvoisen blogipostauksen!

Käsityön Museo on tutustumisen arvoinen paikka jo kauniin pankkifunkis-arkkitehtuurinsa vuoksi. Henkilökuntakaan ei värähdä nukeista. Tällä hetkellä vaihtuvassa näyttelyssä on käsinvalmistettuja ja piensarjana valmistettuja polkupyöriä Polkupyörän alkuaikojen jättirenkaisista puurunkoisista nykypäivän custonpyöriin.

Lisäksi museolla on kellaritiloissaan hieno peruskokoelma ja aulassa pienempi näyttelytila jonka näyttelyt vaihtuvat usein. Nyt esillä oli modernia kotimaista käyttötaidetta kierrätysmateriaaleihin perustuen.
Suosittelen lämpimästi vierailua. Aina perjantaisin on vapaa pääsy koko museon tiloihin.

Käsityön Museon kanssa samaa kompleksia on Taito-Shop joka on muuten entinen työpaikkani ja jossa ei ole valokuvauskieltoa. Hilluimme Nonon kanssa hetken ympäriinsä.

Vaikea tottua rehellisesti hyväntuuliseen nukkeen. Nono on ensimmäinen hymyilevä hartsiseni.

Tätä kuvaa ottaessa Nono seisoi ojennetun vasemman käteni kämmenellä. En suosittele vastaavaa kuvausasentoa. Ainakaan tämän rotevuusluokan nukelle.

Nono näyteikkunassa. Huumorintajuton ex-pomoni oli hiukan hämmentynyt.

Btw, Suomen Käsityön Museo on ihan Jyväskylän ydinkeskustassa, siinä mistä kävelykatu alkaa. Kilpisenkadun ja Kauppakadun kulmassa. Ette voi erehtyä.