Nononi on nyt kokonainen ja pukeissa. Aika roteva tuo kroppa on, Volksin muotokieli ei ole varsinaisesti eleganttia. Onneksi pelkoni Nonon jättipään liian suuresta koosta suhteessa vartaloon oli aiheeton. Pää on jopa pienenlainen jyhkyyn vartaloon nähden.
Värieria löytyy ja siitä olen hiukan harmissani. Mutta toisaalta mitä muuta voi odottaakkaan, kun pää ja vartalo ovat täysin eri ikäluokkaa. Pitää miettiä kropan airbrushaamista paremman sävyiseksi. Nyt riittää kun pidetään peittäviä vaatteita. Nukke täytyy joka tapauksessa joskus purkaa ja laittaa nivelten väliin kitkapintaa. Vyötärö elää makuuni aika paljon ja käsissä saisi olla enemmän liikettä.
Mutta vielä ei tätä ihanuutta voi purkaa eikä muutella. Olkoon vielä hetkisen täysin stockina.
Kuvia on kertynyt näiden viiden päivän aikana melkoinen määrä. Enempi vähempi huonoja mutta kuvailen Nonoa ihan pakonomaisesti.
kävimme visiitilläkin. Suomen Käsityön Museo Jyväskylän keskustassa on saanut kokoelmiinsa kahden käsityönharrasajan valtavan ponnistuksen tehdä kaikki Suomen kansallispuvut ja muinaispuvut Barbie-nukkekokoisina! Hrmuinen urakka ja lopputulos on tyrmäävä.
Nuket on laitettu viettämään juhannusta. On juhannussalko ruotsinkielisen seudun tapaan, väkikeinu ja lukuisia erittäinhyvin skaalassa olevia veneitä. Vitriinissä olevien nukkejen kuvaaminen oli vaikeata, mutta erityisesti kuvassa keskellä pyörähtelevä Espoon kansallispukuja käyttävän nukkeparin puvut olivat häikäisevää työtä ja erittäin hyvin mittakaavassa.
Tänne tulen toiseen kertaan ja teen nukeista niiden arvoisen blogipostauksen!
Käsityön Museo on tutustumisen arvoinen paikka jo kauniin pankkifunkis-arkkitehtuurinsa vuoksi. Henkilökuntakaan ei värähdä nukeista. Tällä hetkellä vaihtuvassa näyttelyssä on käsinvalmistettuja ja piensarjana valmistettuja polkupyöriä Polkupyörän alkuaikojen jättirenkaisista puurunkoisista nykypäivän custonpyöriin.
Lisäksi museolla on kellaritiloissaan hieno peruskokoelma ja aulassa pienempi näyttelytila jonka näyttelyt vaihtuvat usein. Nyt esillä oli modernia kotimaista käyttötaidetta kierrätysmateriaaleihin perustuen.
Suosittelen lämpimästi vierailua. Aina perjantaisin on vapaa pääsy koko museon tiloihin.
Käsityön Museon kanssa samaa kompleksia on Taito-Shop joka on muuten entinen työpaikkani ja jossa ei ole valokuvauskieltoa. Hilluimme Nonon kanssa hetken ympäriinsä.
Vaikea tottua rehellisesti hyväntuuliseen nukkeen. Nono on ensimmäinen hymyilevä hartsiseni.
Tätä kuvaa ottaessa Nono seisoi ojennetun vasemman käteni kämmenellä. En suosittele vastaavaa kuvausasentoa. Ainakaan tämän rotevuusluokan nukelle.
Nono näyteikkunassa. Huumorintajuton ex-pomoni oli hiukan hämmentynyt.
Btw, Suomen Käsityön Museo on ihan Jyväskylän ydinkeskustassa, siinä mistä kävelykatu alkaa. Kilpisenkadun ja Kauppakadun kulmassa. Ette voi erehtyä.
Voi että on ihana nukke. Nono on kyllä ehdottomasti mun suosikki kaikista sun nukeista, ei noin nättiä tyttöä voi olla rakastamatta.
VastaaPoistaToivottavasti saat värieron häivytettyä kesään mennessä, Nono on kuin tehty pitämään ihania kesämekkosia. :)
Hauska blogaus, aika erilainen muihin blogauksiisi mutta siksi myös hyvin piristävä :). Harmi ettei saanut hirveesti kuvata, vaikka uskalsit mennä nuken kanssa sinne.
VastaaPoistaMua ei oikeen häiritse tuo väriero pään ja kehon kanssa. Hieno peruukki :).
Nono~ <3 Mahtavaa että hän on nyt kokonainen! Minusta tuo kroppa näyttää kivalta ja koko nukke tosi pirtsakalta. Kiva että on positiivinen hymyilevä tyyppi olemassa~
VastaaPoistaTosi kivoja visiittikuvia. Tässä postauksessa näkyy aidosti ilosi ja innostuksesi Nonosta. Nuo kaiteeseen-nojailukuvat ovat suosikkejani, samoin Nono kukkasten kanssa ja Nono ja lankatausta.
Huumorintajuttomista ex-pomoista ei kannata välittää vaan ottaa Nono mukaan matkaan uudestaankin~ :3