Yksisarvisen oksennus eli pastelli-invaasio

Nonolle ostamani peruukki osoittautui monta numeroa liian pieneksi. Pitäisi uskoa että sen pesäpallon kokoinen kallo on ihan muuta kuin normaalia Sd-nukkejen skaalaa. Mutta kun käytettynä oli tarjolla hurmaava peruukki, päätin ottaa riskin. Tulipa kokeiltua.

Itse asiassa peruukki oli niin pieni että pienipäinen Lydia joutui riisumaan siliconcapin sitä sovittaessaan.

Lydia arvostaa...

Sanonko mihin voitte tunkea pastellinuudelinne?

Mutta ei hätää! Huono on tilanne jollei tästä ruokakunnasta löydy sopivaa päätä peruukkia käyttämään. Pastellivärien erikoisasiantuntijamme otti homman hoitaakseen.

Ja se sopi kuin valettu! Peruukki on muuten mintunvihreä. Jostakin syystä taustan väri saa sen ainakin minun näytölläni taittamaan siniseen. Varsinkin noissa Lydian päässä otetuissa kuvissa.

Kuinka pastellinen sitä voikaan olla ilman, että meininki muuttuu ällöttäväksi?

tämä peruukki on paitsi massiivinen, myös joka suhteessa iso ja pitkä. Ja epäkäytännölline koko rahalla. Mutta nätti kuin mikä.

 Diabeetikot ja muut sokeriongelmaiset varokoot. Nyt liikutaan imelästä kohti ällömakeata.

Vaakakuvat antavat parhaan kuvan peruukin mittasuhteista.

No niin prinsessa. Päivän söpöstelykiintiö on nyt täynnä.

Mitä pitää tehdä kun löytää yksisarvisen tukastaan? Auttaako öljyhoito?

Viimeinen poseeraus.