Pahassa kelissä

Monen harmaan ja yhdentekevän päivän jälkeen koitti kunnollinen lumimyräkkä. Eli ei kun kuvaamaan!

Mahtava pyörteinen tuuli ja huima lumisade ovat paljon hauskempi ympäristö kuvata kuin pliisummat kelit. Tylsät kotinurkatkin saavat uutta puhtia.

Hiutaleet olivat vähän turhan pieniä ja vikkelästi liikkuvia kameraan tarttuakseen, mutta kyllä aina muutama onnistui jättämään itsestään liikkuvan vanan.

Rengaspinon pitäisi oikeastaan lähteä kierrätykseen, mutta missä minä sitten kuvaisin? Pyöreä, rytmikkäästi toistuva tausta on niin hauska.

Mielestäni Hiiri on museossa olonsa aikana vihertynyt silmin nähden lisää. Eteenkin kasvoista. Mutta vihertyminen on asia johon värillisen hartsin, eteenkin tannin ja harmaan kanssa täytyy vain tottua. Hiiren tapauksessa värittyminen ei ehkä ole muutenkaan niin vakava asia kuin olisi jonkun toisentyyppisen hahmon kanssa.

Olin suunnitellut hienon kuvan jossa Hiiren harmaa hipiä ikäänkuin sulautuisi vetisen jään harmauteen harmaana päivänä. Mutta kaksi asiaa mei vikaan. Ensinäkin jäällä on vielä paksu lumipeite eikä se ole vielä lainkaan harmaassa vaiheessa.
Ja toisekseen rannalla on lunta PALJON. Emme päässeet lähellekään jäätä lyhyehkövartisilla jalkineilla. Varustelumoka.

Yritetään keväämmällä saada harmaa kuva paremmalla onnella.