Vermon poninäyttely on lajissaan Suomen suurin ja tunnetuin. Se on myös ainoa Suomessa vuosittain järjestettävä kaikkien ponirotujen kansallinen näyttely. Olimme minishettikseni Candyn kanssa esiintymässä viime sunnuntaina.
Huomasin kuvia käsitellessäni että jälleen oli käynyt vanhanaikaisesti. Kun minulla oli sekä poni että kamera, ei omasta ponista tai minusta itsestäni ollut yhtä ainuttakaan kuvaa. Harmi että tällaiset jutut huomaa aina vasta jälkikäteen. Candy oli luokassaan toinen hienolla arvostelulla ja se olisi ollut ikuistamisen arvoinen suoritus.
Riimistäkään ei kovin montaa kuvaa tullut otettua joten tällä kertaa joudutte katselemaan turistikuvia poneista.
Niitä riitti. Sekä isoja että pieniä. Myös esittäjiä oli sekä isoja että pieniä. Poniharrastus ei näidenkään ponien kohdalla ole mikään lasten juttu jos se ei ole sitä My Little Ponyjenkään kanssa.
Pienimpiä saattaa kertyä yhdelle pitelijälle parviksi asti.
Parvitolkulla Vermossa oli myös hanhia. Saimme nähdä myös soman meriharakkapesueen, mutta sen ikuistamiseen ei zoomini riittänyt. Hanhet eivät sen sijaan kuvaajista tai poneista häiriintyneet. Eivätkä ponitkaan ihme kyllä saaneet mitään slaagia hanhien joukkolaskeutumiskuvioista. Itse hätkähdin aika tavalla, kun vaakkuva ja kahiseva parvi ensimmäistä kertaa lensi matalalta ylitse.
Juniori tungeksii...
Lopputuloksena hässäkkä. Varsan pitäisi juosta joko emän edellä tai perässä, mutta harvaa pienokaista ehditään asiaan treenaamaan. Yleensä vain improvisoidaan. Kuvassa newforestinponeja.
Ystäväni hieroi kauppoja tästä nimenomaisesta russiyksilöstä ja poikkeuksellisesti russeja tulikin seurattua enemmän kuin yleensä. Niiden taso on kehittynyt kovasti aika lyhyessä ajassa. Olen pohjimmiltani brittiponityttö, mutta russit ovat mukavan kokoisia ja pidän niiden maatiaismaisuudesta.
Tässä erityisen hieno russiori täydellisessä rentoutumisen tilassa. Hyvähermoiset ponit eivät näyttelyistä stressaa.
Arabianhevoset olivat tänä vuonna kutsuvierasrotuna näyttelyssä. Kaipaan kovasti vuosikaudet sitten jo edesmennyttä arabiani, mutta se oli venäläissukuinen käyttöarabi ja hyvin erilaista tyyppiä kuin nämä showhevoset. Ei siinä, voisin minä tuollaisestakin tykätä jos saisin samalla yhtä virheettömän moitteettoman luonteen kuin edellisellä arabillani oli. Valitettavasti juuri tuuliviirimäinen luonne on asia jota täysiverisissä inhoan ja joka kuitenkin on niiden leimallisin piirre.
Huh. Hevosten keräily on paljon kalliimpaa kuin nukkejen joten yritän pitää itseni hallinnassa ja tyytyä niihin joita minulla jo on. Mutta on kivaa välillä näyttäytyä kodin ulkopuolella ja samanhenkisten ihmisten seurassa. Se lisää kummasti harrastusmotivaatiota.
Oih, ihania hevosia(^^) Itse rakastan hevosia, ja ratsastin 5- vuotta, mutta jouduin lopettamaan viime syksynä. Välillä
VastaaPoistaMenen kyllä Siskoni mukana tallille ja rapsutan todella suloista shettistä^_^ Todella hyviä kuvia olet myös ottanut(^^)
Vermon tiedän jopa minäkin, vaikka en ole hevosten parissa paljon pyörinyt sitten teinityttöaikojen. :) Harmi, ettet päässyt itse kuvaan Candyn kanssa. Mutta kysele tutuilta, jospa jouduit itse kuvatuksi samoin jonkun toisen kuviin, kuin nämä sinulle?
VastaaPoistaPikku heppatyttönä sitä aina haaveili arabianhevosesta - kukapa ei, kun ovat niin kauniita ja siroja? :) Tallilla, jossa kävin, oli pari arabiristeytysponia ja nekin osasivat olla välillä melkoisen oikukkaita. Muistan vieläkin muutaman ilmalennon. ;) Mutta kauniita toki olivat ja aina kilpailtiin, kuka pääsee millekin hepalle vuorollaan.
Pitää yrittää etsiä kuvaa minusta ja Candystä. Candyä tiedän varmasti kuvatun, mutta olenko minä kuvassa lienee eri juttu.
VastaaPoistaOnnittelut sinulle ja Candylle! Upeita kuvia! <3 Heppajuttujasi lukiessa ja katsellessa alkaa aina tehdä mieli taas ratsastamaan ja heppojen pariin touhuamaan.
VastaaPoistaIhana tuo kimo shettis! <3 Ja uljas arabi~ <3 Vaikka itse olenkin enemmän kylmäveristen heppojen ystävä niin kukapa ei ihastelisi kaunista arabianhevosta tai täysiveristä sellaisen nähdessään. Olisi muuten kiva lukea juttua tuosta omistamastasi arabianhevosesta ja myöskin koirastasi Turresta jos et tule liian surumieliseksi vanhoja muistellessa. :)
(naurahdin tuolle rentoutumisen tilassa- kuvalle xD)
Orien rentoutuneisuuden tilan ja lihasjännityksen herpaantumisen huomaa niin helposti :D
VastaaPoistaPitääpä miettiä miten kuvia saisi näkyviin. Turre ainakin on ajalta ennen digikameroita ja monista muistakin vanhoista muistot ovat pääosin paperikuvina. Pitää yrittää jos niistä saisi valokuvia kun ei ole skanneria?