Puutarhaunelmia

Uhhuh, taas uhkaa työ haitata harrastamista, rentoa kuvien siirtelyä ja netissä luuhaamista. Inhottavaa että maanviljelijän oletetaan olevan aktiivisin silloin, kun luontokin on runsaimmillaan.
En tiedä olenko kuvaillut puutarhaani vielä aiemmin? Se on aika aktiivinen elementti nukkekuvissani. Kun muutimme tähän puutarhaa ei oikeastaan ollut. Pari ruipeloista omenapuuta, elämänlankaan kuristuva juhannusruusu ja yksi kituva akileija. Köyhää ja karua.
Tämä on hiekkamaa, joten kaikki väittivät ettei täällä kasvaisi mikään. Katinkontit! Lannoitettahan 6 koiraa ja sama määrä hevosia tuottavat niin paljon kuin kehtaa mättää kasvien käyttöön. Jätin myös alkuvaiheessa kaikki lehdet, haravointijätteet ja muun kasvualustan käyttöön. Yläpihan kapeaan kukkapenkkiin käytettiin 4 tonnia "omatekemää" kasvualustaa.
Rakastan englantilaista villiä puutarhakulttuuria jossa kaikki kasvaa villisti sikin sokin, pursuillen toistensa lomassa. Sellaisesta oloen aina itselleni haaveillut vaikka ihailenkin säntillisiä muotopuutarhoja. No minä en ole säntillinen joten se siitä. Alkuun siis ravitsin, rakastin ja ohjailin muuttoliikennettä. Vaalin jokaista taimea ja yritin elvyttää kaikki olemassaolevat kasvia. Ja kuinka ne kiittävätkään! Akileija on vallannut jo isoja läänejä kukkapenkistä, juhannusruusu uhkaa peittää talon kuten Prisessa Ruususelle kävi ja omenapuutakaan ei ole voinut vuosiin sanoa muuksi kuin rotevaksi.
Nyt kun ei enää tarvitse satsata elämän vaalimiseen, voi jo vähän karsia ja kontrolloida. Ja pitääkin jos aikoo mahtua sekaan. Yritän aina välillä istuttaa jotakin uutta, mutta pääosa kasveistani on ikivanhoja perrinnelajeja.

 Arovuokko on uusia kokeiluitani tältä keväältä. Se kukkii jo nyt, istutusvuonnaan ihanasti mutta ensi kesä vasta näyttää onko tämä ihastus vain päiväperho ja yhden kesän hupi. Bara ja kukka hehkuvat kilpaa.

Ihana Panda! Sinua tulee kuvattua ihan liian harvoin. Pandaa kuvatessani omenan kukinta oli kuumimmillaan.

Näitä kuvia ottaessani sain taas kouriintuntuvan muistutuksen siitä, minkä tähden rakastuin Barasuishouhun alunpitäen. Ne ovat nuo silmät...

Keskikesän juhla ja juhannusruusut! Oi rakkautta. Koko kansan ryyppyjuhlien aikaan pysyn mieluiten kotosalla, mutta se on juhlan paikka kun ensimmäiset ruusut aukeavat. Tänä vuonna se oli juhannusaaton aatto.
Minulla on juhannusruusuun viha-rakkaussuhde. Se piikikäs perkele raapii minua naarmuille ja leviää kuin rutto mutta kukkiessaan se saa kaiken anteeksi.
Tuossa heti ruusujen takana on korkea lauta-aita ja sen takana nelikaistaisena ysitie. Oli hauskaa kuvailla Jupia tuolla tuoksuvassa viidakossa ja kuunnella samalla kun vuoden vilkkain liikennepäivä suhaa hihi päässä ohitse. Häh häh hää, eräätpä asuvat kesämökillään.