Jupi Tampereella

Jouduimme tekemään nopean visiitin Tapereelle ja ehdimme siinä sivussa puuhata vähän nähtävyyksiäkin.

Retki pääsi nyrjähtämään sotahistoriapainotteiseksi ihan vahingossa. Menomatkalla Orituvan huoltoaseman takapihalta löytyi tällainen lavetilla matkustava kaunotar. Sturmeja ei tien päällä useinkaan tapaa!

Sturmin henkilöllisyystodistus. Toivon todella että tämä mailmanmittakaavassakin harvinainen aarre oli matkalla Parolan panssarimuseoon.

Tuo näyttäisi niin hyvältä meidän ulkoportilla... Jos meillä olisi enemmän tilaa, tahtoisin alkaa keräilemään sotahistoriallista esineistöä. Mutta Sturmit ovat kammottavan kalliita. Nukkekeräily on nappikauppaa tankkikeräilyn rinnalla. Kun Suomen armeija möi taannoin muutaman vanhan Sturmin siviileille, osti skotlantilainen keräilijä yhden itselleen 185 000 euron hintaan. Siihen sitten päälle vielä tonnikeijun rahti Skotlantiin. Kolmen Sturmin myyntitili oli 425 000 euroa. Merkillepantavaa on, että kyseessä oli romukuntoiset, tykkiammunnan maaleina käytetyt raaskut ja hinnat maksettiin ilman että ostajat saivat nähdä mitä olivat hankkimassa, vain valokuvien perusteella. Siitä voi vähän päätellä minkä arvoinen tämä kauniisti patinoitunut mutta muuten virheetön yksilö voisi olla...

Yllätysvisiitti Uittotunneliin joka yhdistää Näsijärven ja Pyhäjärven alittaen Pispalanharjun. En ole ikinä aiemmin käynyt siellä. Jännä paikka! Kävelimme sen läpi ja huonon kelin ansiosta saimme olla ihan keskenämme.
Jokin verran loisteputkia puuttui käytöstä, joten kuvausolosuhteet olivat valaistuksen suhteen vähän vaikeat. Paikka oli kyllä muuten mitä mainioin nukkekuvailuun.

Aikanaan veneet kuljetettiin kiskoja pitkin vesistöstä toiseen tätä kelkkaa käyttäen. Nykyään kiskoja ei enää ole joten jos tunnelia tahtoo siirtoon käyttää, pitää veneet hinata autolla ja trailerilla. Putki on tosi korkea joten isompikin vene kyllä mahtuu läpi.

Satuimme Tampereelle juuri Leninmuseon avajaispäivänä ja ehdimme tehdä ennen sulkemisaikaa pikaisen visiitin. Museossa saisi valokuvata, mutten ehtinyt käyttää tilannetta hyödykseni mikä harmittaa tavattomasti.

Museo oli muutoin kiehtova ja aion palata sinne ensi tilassa. En tiennyt että Lenin ja Stalin tapasivat Tampereella ja juuri siinä samassa Työväentalon salissa toisensa ensimmäistä kertaa! Hitto, tamperelaisilla on suurempi rooli Neuvostohistoriassa kuin olisin ikinä voinut uskoa!

Heh heh. Toisella yrittämällä passi leimoja täyteen. Täytyy kyllä sanoa että kysymykset olivat helppoja.

Museo oli rikkeetön. Virkailijoilla oli suikat päässä ja sisäänpääsylippu oli leimattu kulkulupa alueelle :)

Työväentalo on jugendhelmi jonka sisustusta ja lyijylasi-ikkunoita ihaili ihan itsenäänkin. Neuvostoteema sai huvittavaa jatkumoa kun ala-aulan naistenvessaan ei syttynyt valoja laisinkaan. Onneksi oli taskulamppu mukana. Ajattelin että jos paperikin puuttuu, tilanne on ihan täydellinen.

Päivän kirpparisaalis. Lähti taas pikkuisen mopo käsistä. Emme ole pitkiin aikoihin täydentäneet sotahistoriakirjallisuuden kokoelmiamme, koska ne ovat jo nykyiselläänikin öööö.... runsaat, mutta nyt oli pikku pakko kun sattui hyviä aarteita kohdalle sopuhintaan.
Mangan suhteen näkyy käyvän niin, että aina kun luulee omistavansa jo suurimman osan siitä mitä tahtookin, löytyy lisää sellaista jonka tahtoo. En käsitä kuinka sellaiset pärjäävät joilla on englanninkielinen kokoelma?

Yhdellä kirpparilla oli vitriinihylly jota mietin pitkään mutta jätin ottamatta kun ajattelin että sen änkeminen autoon on kohtuuton urakka. Nyt vähän harmittaa. Se olisi mahtunut siihen koloseen mihin sitä ajattelimme.

Loppuun Zecora tämän päivän kuvana. Todella märkä ja harmaa päivä.