Tsukiha Tulliniemessä

Kesän retket uusiin, sotahistoriallisiin luontokohteisiin jatkuvat. Vallisaaren ohella myös toinen Suomen puolustushistoriaan olennaisesti liittyvä alue avattiin tämä keväänä yleisölle. Nyt Suomen eteläisimpään kärkeen Hangon Tulliniemessä on tehty luontopolku.

Tsukiha ensi kertaa meren rannalla.

Koska Tulliniemi oli eristettynä niin kauan, sinne on kehittynyt ainukertainen kasvosto ja eläimistö. Näin ensimmäistä kertaa merikaalin jonka kyllä tunnisti heti kaaliksi. Merikaali kävi harvinaiseksi saariston asukkaisen lampaiden syötyä sitä liian innokkaasti. Nykyään kun lampaita ei enää samoissa mitoissa ole, alkaa kaali elpyä hiljakseen.

Tulliniemi saattaisi olla parhaimmillaan syksyllä koska se on tärkeimpien muuttoreittien viimeinen pysähdys ennen merta. Näin keskikesällä näkyi kyllä lintuja, mutta ei mitään erityisen kiinnostavaa. Keli ei myöskään suosinut bongailua. Ei myöskään se että mukana oli kaksi helposti pitkästyvää koiraa.

Epäonnisen Palawan-laivan hylky rantaan huuhtoutuneena.

Ensin tulipalo ja pelastustöiden aikana ajo miinaan. Palawan jäännöksiä on rannalla monessa kohtaa. Ne muistuttavat siitä, että Suomea on merenkulun alkuajoista lähtien suojannut pirunmoinen karikko josta on liki mahdotonta purjehtia läpi ilman alueen hyvin tuntemaa luotsia. Tulliniemenkin vesillä hylkyjä riittää.

Ensin Tulliniemessä majailivat saksalaiset sotilaat. Sitten langenneet naiset. Parhaimmillaan Tulliniemessä on ollut sata parakkia. Nykyään jäljellä on vain neljä tai viisi hyvin heikkokuntoista röttelöä.

Rakennukset kuuluvat alueen historiaan, mutta kieltämättä niiden kunto on sellainen että herää kysymys, onko niissä enää mitään restauroitavaa? Tämä kuvassa oleva oli kunnoltaan yksi parhaista.

Heh, meillä on kotona olkkarin sohvapäytänä tuollainen samanlainen Puolustusvoimien arkku.

Tulliniemessä on vapaasatama jossa Suomeen tuotavat uudet autot tullataan. Kontrasti villiintyneen luonnonsuojelualueen, sotilasparakkien ja uusien autorivistöjen välillä on melkoinen.

Sitten alkoi sataa ja tuulla! Ulkomerelle työntyvä niemi on tuulinen paikka aina, ja kun keli yllättää, se tulee ankarana. Tulliniemen luontopolun viimeinen vaihe on kiipeilyä paljailla rantakallioilla ja eteenkin kelissä reitti on vaativa. Sateella kalliot voivat olla liukkaita joten hyvät kengät ja kunto ovat tarpeen.

Kun viimein pääsimme eteläisintä kärkeä osoittavalle merkille, olimme likomärkiä ja tuuli niin kovaa, etten uskaltanut ottaa Tsukihaa kuvattavaksi lainkaan. Pelkäsin että se huuhtoutuu aaltoihin. Joten kuvassa pelkät Nadja ja Tirppu.

Harmitti aika tavalla että keli meni niin kehnoksi. Kallioilla oli upeat maisemat eikä ristin sieluakaan ja olisin tahtonut kuvailla siellä enemmänkin. Luontopolku on edestakaisin vajaat 7 kilometriä ja maasto on viimeisiä kallio-osuuksia lukuunottamatta tasaista ja mukavaa. Vaikka oli huono keli ja arkipäivä, väkeä oli liikkeellä aika tavalla eikä syyttä, luontopolku on hauska ja siellä on paljon nähtävää.

Samalla reissulla pysähdyimme Mannerheimin Muistomerkillä joka on ihan Hangon sisäänajoväylän tuntumassa.

Tsukiha ja Mannerheimin lyhyt elämänkerta. Tämä tosin on pelkkä suoerlyhennelmä. Äijä ei elämässään juuri ehtinyt tyhjäkäynnille. Käsi muuten ylös kuka on ajatellut Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Marsalkka Mannerheimin yhteyttä?

Tässä nopea kertaus Talvisodan vaiheista. Nämä luvut ja päivämäärät kun opettelee ulkoa, selviää lähihistorian tentistä.

Sama Jatkosodasta. Todellinen lyhennelmä.

Suuren miehen muistomerkki ja pieni tyttö sen juurella. Äärimmäisen heikkoa sommittelua. Mutta oli kiinnostavaa huomata rintamalinjan kulkeneen juuri tässä.

Bunkkerit, juoksuhaudat ja konekivääripesäkkeet ovat maisemassa yhä hyvin näkyvissä ja sangen hyväkuntoisina mikäili niitä osaa etsiä.

Sinivuokkoja juoksuhaudassa.