Älyttömiä löytöjä

Kohdalle on taas sattunut paljon sellaista, johon ei ollut varautunut törmäävänsä.

Jämsäläisestä Tarvikekeskus-nimisestä roinamyymälästä löytyi hurjan somia korealaisia tarroja!  Pikkupandoja...

Ja traditionaalisia korealaisia "han bok" asuja.

Kultakoristeisia ja yksityiskohtaisia <3. Minulle tuli heti mieleen joku korealaisen pikkukaupungin halpahalli jossa myydään vastaavasti tarroja saamelaisista kansanpuvuista : D

Aion hankkia ensi vuodelle Hobochi (kirjoitinkohan sen oikein?) päiväkirja-allakkayhdistelmän jonka idea on siinä, että sitä koristellaan ja rakennetaan oman näköiseksi pitkin vuotta kirjoittamisen lomassa. Siksi olen aktivoitunut keräilemään söpöjä tarroja aina, kun sellaisia sattuu silmiin.
(Sitäpaitsi köyhä osti taas halpaa ja menin hankkimaan kirjekuoria jotka eivät pysy omin avuin kiinni. Koska tavan kirkas teippi on niin surkean persoonatonta, olen satsannut kaniinikuvioiseen teippiin ja tarroihin)

Mutta tarroja nyt on ylipäätään aina tarjolla. Tämä löytö herätti enemmänkin hämmennystä.

Luultavasti kukaan vakavastiotettava hevosihminen ei ostaisi satulaa kirpputorilta mutta hei, sen runko on ehjä ja se on käytännössä käyttämätön. Ynnä satulaksi naurettavan hintainen.
Ok, se on Kingston joka ei ole mikään kallis merkki alun pitäenkään eikä mikään ihme pitämään hintaansa. Mutta ei niitä silti normaalisti pikkurahalla kirpputoreiltakaan löydä.

Kirppareilla näkee välillä niinsanottuja armeijansatuloita joita jotkut käyttävät sisustustuotteina. Ne yleensä ovat haisevia ja painavia eikä yksikään nykyajan harrastaja edes miettisi sellaisen käyttämistä hevosella. Välillä näkee myös runkovikaisia satuloita joista tehdään satulatuoleja tai lasten puuhevosten varusteita. Runkovikaa ei ole helppo tutkia, joten käytetty satula jonka historiaa ei tunne on aina riski. Mutta tässä oli kyllä tiukin runko minkä olen aikoihin väännellyt ja lisäksi se yhtä kaikki topataan eli sisään kurkataan ennen käyttöön laittoa.

Silmämitta sanoi että tuo on pyöreärunkoisen ja leveähkön hevosen satula, ja se istuikin Nökölle varsin hyvin ja Jussille kohtuullisesti. Jos hyvin käy, sain pikkurahalla korvattua yhden asian puutelistalta.

Tässä tämän päivän toinen oooh. Rumiko Takahashin Maison Ikkoku on ollut loppuunmyyty jo aikapäivät ja olen turhaan haikaillut suomijulkaisua. Sitä ei ole näkynyt kertaakaan kirjamyyjilläkään, sikäili kun englanninkielisiä ylipäätään olen tutkaillut. Nyt tielleni sattui euron pokkari ja vielä ykkösosa. Luen englantia äärettömän kömpelösti ja lähinnä arvailen mitä kuvissa tapahtuu, joten tapaa tästä ei tule. Suomimanga riittää minulle ainakin toistaiseksi.