Jälkilöylyt

Nukkenäyttelyprojekti on nyt virallisesti ohi! Näyttely loppui jo viime sunnuntaina,mutta aikataulukiireiden vuoksi ehdimme hakea nuket ja kamppeet kotiin vasta tänään.

Kaksi laatikollista huolella käärittyjä muumioita. Sekä taskullinen minikokoisia pyykkipoikia ja irrallisia S-koukkuja. (Ovat uunin reunuksella jos en löydä niitä siinä vaiheessa kun alan kasata Myrttiä takaisin ennalleen.)

Näyttelyn ylimääräinen kesto oli herättänyt kiitosta sillä vielä eilen oli käynyt joku seurue, jolle oli vasta ovella selvinnyt että näyttelyn olisi pitänyt olla jo ohi. No, iloinen yllätys ettei se ollutkaan.

No niin Nono, nyt lähdetään kotiin!
Tahtoisin niin kovin päästä kasaamaan johonkin museoon sen haaveilemamme massiivisemman nukkenäyttelyn mihin saisi hartsinuketkin esille koko skaalan valtavassa laajuudessa. Mutta olisiko nyt jonkun toisen kaupungin vuoro? Ainakin pääkaupunkiseudulla harrastajavolyymi on aivan toisenlainen Jyväskylään verrattuna.

Lydia kaipaa ihan selvästi jo ulos vitriinistään.

Joku siis leikki nukeillaan ahkeran näyttelyn purkamisen sijaan. Mutta kun minua on niin harmittanut etten ole päässyt käyttämään hyödykseni museon arkkitehtuurin tarjoamia mahdollisuuksia.

Magdalena ja parsa. Olisikohan tuo Hienohelma? No Magdalena ainakin on sellainen. Taustalla häämöttää hiukkasen yliopiston Ruusupuiston uudisrakennus.

Viimeinen vieriväinen. Älä sure Myrtti, en unohda sinua ja yritän ehtiä kokoamaankin ihan pian. Sitäpaitsi ehdin kehitellä suunnitelman että sinulle hankittaisiin poikaystävä. Tahdon päästä kuvaamaan söpöjä romanssikuvia.


Bonuskuvana Frostbiten jälkilöylyt:

Saakohan coniin ottaa koiran? Jos se on puettu cosplayasuun? Jos se on ihan pieni tai teeskentelee alpacassoa?
En ole koskaan kuvitellut cossaavani itse, mutta jostakin syystä Zorrolle tulee mieleen vaikka mitä hauskoja pukuja. Tässä tosin ollaan arkireleissä.

Muuten, teitä vierailijoita on ollut parin viime päivän sisällä miltei 600! Olen silmät ymmyrkäisinä hämmästyksestä. Kiitos siitä kuuluu Tiinyanille Pureneemo Diaries-blogiin  "Pus"
Tervetuloa vain uudet katselijat. Toivottavasti viihdytte!

Desucon Frostbite 2015

Desuconiin ystävänpäivänä tapaamaan nukkeystäviä. Hienoa!
Frostbiten profiloituminen K-18 coniksi on ollut loistava asia ja ainakin itselleni kynnys lähteä alaikäisille sallittuihin hulinaconeihin on sangen korkea. On helpotus että edes yksi tapahtumajärjestäjä ymmärtää niitäkin asiakkaita jotka tekevät conissaan muutakin kuin riehuvat.

Olin sattuneesta syystä nukettomana liikkeellä mutta onneksi Petunialla oli porukkaa mukana ja sain leikkiä niillä. Pico Neemo Lipu aamun varhaisina hetkinä.

Uusi pelifirma nimeltä Dreamloop Games jakoi ystävänpäiväkortteja<3 Söpö idea. Sain oikeastaan kaksi, mutta toisen uhrasin muistilapuksi hollantilaistytölle joka halusi tietää, miten hartsinukkeja hankitaan. Hän sai ystävänpäiväkorttiin maanmiehensä Think Pinkin osoitteen.
Onneksi muuten Petunia oli mukana! Enganninkielen taitoni kun on mitä on. Minulla on ehkä 15 sanan sanavarasto.

Tämä Dollfie Dream-ryhmä mainosti uutta harrastussivustoa sangen menestyksekkäästi. Hämmästyttävää kyllä juuri Dollfie Dreameja näkyin conissa eniten. Kun ajatellaan miten vähemmistönä ne nukeista ovat, tätä ei voi kuin ihmetellä.

Meidobongaus. Jostakin syystä en ole yhtään innostunut noista röyhelöpukuisista ruokien lähettyvillä. Eteenkään niistä meidoista joilla on pehmoleluja vaatteissaan. Butlerit vaikuttivat paljon hygienisemmiltä.

Petunian Miku. Ihanuus.
Miittiparven valaistus on ihan mahdoton, ja suurin osa kuvista jäi huonoiksi. Sääli.

Poikkeuksellisesti mukana oli vain yksi hartsinen. Nolluskan MSD-kokoinen Volksilainen on niin sokerisen suloinen, että sitä voisi katsella viikon muuta syömättä. Nuo nyrkkikädet<3

Merkillistä kyllä miitti oli vahvasti vinyylipainotteinen. Kolme Dollfie Dreamia ja saman verran Azoneita on aika paljon vaikka lukumäärä voi tuntua vähäiseltä.

Tämän tumman Pullipkaunottaren nimeä en tullut kysyneeksi. Vangitsevat silmät.

Viikinkien maihinnousu Lahden satamaan. Heitä ei kukaan osannut odottaa vesien ollessa jäässä...

Ei con sentään pelkäksi nukkeiluksi mennyt. Ehdimme yhtä luentoakin kuuntelemaan.
Luennot ovat Desuconin heikko kohta. Luentotilat ovat vain kerta kaikkiaan liian pieniä kaikille joita asiasisältö kiinnostaa.

Cosplaykilpailut olivat jälleen odotetun korkeatasoisia ja pelkäämiäni myötähäpeän tunteita ei tarvinnut potea. Voittajat vieläpä näyttivät, että hienon ja koskettavan esityksen luodakseen ei tarvitse vetää hommaa eeppiseksi tai vaikeimman kautta.
Kuvassa Lipu ja Mikuma-nalle poseeraavat. Mikumalla oli porukan paras garderobi kaksine cosplayasuineen. Mikuma on siis Kumamate, cossaava maskottinalle jolle myydään erilaisia asukokonaisuuksia. Taas yksi asia joka liikkuu omituisen ja söötin välimaastossa tietämättä kummalle puolelle asettua. Niitähän japanilaisessa viihdekulttuurissa riittää.

Ihan pikkuruisen tuli shoppailtuakin. Muutama kirja mangaa tarttui mukaan. Eteenkin kirpparipöydässä olisi ollut löytöjä enemmänkin, ja jälkikäteen harmitti etten penkonut sitä tarkemmin. Mutta hakemani Neon Genesin Evangelionin viimeisen osan sain ja siitä pitää olla tyytyväinen.

Minun piti ostaa myös kännykkään uusi killutin edellisen, lasisen hajottua (olipa yllätys ettei se kestänyt...) Mutta kännykorun sijaan soruin nippuun avaimenperiä. Inuyashan olen halunnut figuurina ja voi olla, että tuo päätyy kassissa nuhjaantumisen sijaan vitriiniin jemmaan. Sebastian ja Hauturi olivat extemporeostos johon olen aika tyytyväinen. Tosi korkealuokkaista työtä noin pieniksi koristefiguureiksi ja ilmeetkin ovat hyvät. Näitä vähän mietin puhelimeeni,mutta koska kännyhelyjen elinikä on niin lyhyt, en taida uskaltaa. Koko nippu roikkuu nyt toistaiseksi kassissani Ratsastajainliiton heijastimen kaverina ja takertuu mytyksi toisiinsa.

Minun EI pitänyt ostaa conin ylihinnoitellusta tarjonnasta figuureja. Mutta kävikin tuuri ja löysin jotakin kohtuuhintaista ja kaivattua. Olen katsellut Utaprince-figuureja ja miettinyt, tahtoisinko koko ryhmän ja missä skaalassa vai riittäisikö vain pari suosikkia? No, nyt tuli ainakin skaala päätettyä. En tiedä tuleeko näitä hankittua lisää, mutta Syo on söpö ja se riittää. Teen figuurista ensi tilassa oman postauksensa sillä se ansaitsee sen. Kunhan keksi sille sopivan taustan. Yllä oleva kuva on otettu paikallisella lautatarhalla ; )

Oli kyllä kiva reissu. Ohjelma oli hyvää, nukkeystäviä oli mahtavaa nähdä pitkästä aikaa livenä ja rahaakin kului sangen kohtuullisesti.
Pitäisi kyllä saada järjestettyä useammin näitä miittejä. Kurjaa kun väki asuu niin hajallaan. Frostbite on kuitenkin vain kerran vuodessa.

Frozen

Tiedättekö mitä kaikkea ehtii tehdä, kun pitäisi etsiä ja tulostaa papereita veroilmoitusta varten? Esimerkiksi siivota kameran muistikorttia ja löytää sieltä kuvia menneeltä tammikuulta. Kun oli vielä oikeasti kylmää ja valkoista.

Mikufigu kävi kokeilemassa miltä palafiguurin käsittely -20 asteessa tuntuu?

Tuntuihan se. Yhtä aikaa hauskalta ja raivostuttavalta. Mutta figuureita on kiva vaihteeksi kuvata eikä yhtäkään irtoavaa osaa jäänyt kadoksiin.
Sormetkin palasivat tuntoon sitten aikanaan.

Olen ollut taas pitkästä aikaa oikea tapaturmamagneetti. Ensin sain hevosen naamaani niin, että tolkku katosi ja nenäni on ihan musta ja turvonnut. Sitten meni nilkka. Tyypillistä että kaikki sattuu oikein kiireiseen aikaan, joten kinkkaan ympäriinsä ruhjotun naamani kanssa kuin merirosvo.

Mutta onneksi tärväsin naamani vasta lauantaiaamuna. Perjantain luennolla olin vielä ihan siivon kansalaisen näköinen.
Lämmin kiitos vielä kerran kaikille kuuntelijoille ja erityisen lämmin kiitos kaikille kuviaan lainanneille. Olette ihania!
Luento itsessään sujui kaiketi ihan hyvin. Pientä terävyyttä aiheeseen tarvitaan jos tuota jatkossa jossakin käytetään, sillä aika uhkasi loppua kesken ja lopun nukkejen ja eteenkin figuurien hankkimista koskeva osio jouduttiin tempaisemaan pariin hassuun lauseeseen typistettynä. Se jäi minua harmittamaan. Olisin halunnut vielä enemmän alleviivata tiedon etsimisen tarvetta ennen syöksymistä ostoksille.
Auditoriossa oli koneellinen ilmanvaihto joka sai minut aivastelemaan koko luennon ajan. Toivon ettei se häirinnyt yleisöä yhtä paljon kuin häiritsi minua.

Mutta kaiken kaikkiaan kaikki sujui. Nyt projekti on lopuillaan ja nuket palaavat kotiin jo ensi viikolla. Sitten päästään palaamaan arkeen.

Luento nukkeilusta Keski-Suomen Museolla

Nukkeilua - Harrastuksena itämaiset keräilynuket ja figuurit

Aika: Pe 6.2. klo 16.30
Paikka: Keski-Suomen museon auditorio (1.krs.), Alvar Aallon katu 7

Estetiikkaa, yksityiskohtia, uusia ystäviä pitkin maailmaa, unettomia öitä Korean aikaa eläen ja nettikauppataisteluihin valmistautuen. Nukkeilijan maailmankuva on hiukan erilainen. Nukkeilua-luento tutustuttaa maailmaan, joka on kaunis, absurdi, pursuileva ja jokaiselle harras-tajalleen omanlainen. Välillä massiivinen ja välillä pikkiriikkinen.

Luennolla esitellään erilaisia mahdollisuuksia harrastaa nukkeja ja figuureita, tutustutaan erilaisiin nukkeihin ja puhutaan nuken hankkimiseen mahdollisesti liittyvistä kompastuskivistä. Lisäksi katsotaan paljon kuvia.

Luento on suunnattu nukeista ja figuureista kiinnostuneille sekä hankintaa suunnitteleville. Tervetulleita ovat myös asiasta ihka ensimmäistä kertaa kuulevat ja vasta-alkajat. Asiat pyritään selvittämään juurta jaksaen ja termistöä avaten.

Luennoitsijana nukkeilija Seija Vainio. Vapaa pääsy.

Tilaisuus liittyy Keski-Suomen museossa 15.2. asti esillä olevaan Nukkeilua-näyttelyyn, joka on osa Jyväskylän taidemuseon, Keski-Suomen museon ja Suomen käsityön museon tuottamaa Japani on pop! -näyttely- ja tapahtumasarjaa. Tapahtumasarja tuotetaan osana Miittimesta:Museo –projektia, jonka tavoitteena on innostaa nuoria osallistumaan kulttuuritoimintaan ja järjestämään itse omaehtoista toimintaa museoiden liepeillä.
Lisätietoja:

Seija Vainio
p. 045 675 5828
tursas(at)saunalahti.fi

Keski-Suomen museo
p. (014) 266 4346
ksmuseo.info(at)jkl.fi

Nuket telkkarissa

Otsikko huijaa. Eivät ne vielä ole olleet. Ensi viikon alussa joskus ja joko seitsemän tai kymmenen uutisten lopussa. Katsomoon tulee siitä videoklippi joten varta vasten ei tarvitse uutisia ruveta vahtaamaan. Linkitän sen tänne mikäili suinkin onnistun.

Itse haastattelu sujui hienosti. Toimittaja ja kuvaaja olivat mukavia, kiinnostuneita ja kulutimme nukkeja katsellen parahultaiset kaksi tuntia. Alkuun luulin että kameralle puhuminen olisi jännittänyt enemmänkin, mutta enhän minä kameralle puhunut vaan haastattelevalle toimittajalle. Tämän älyäminen helpotti. Samoin se, kun näki miten sulvasti Museon tiedottaja alkuun omasta osuudestaan selvisi. Voi olla ettei kukaan ole ihan luontevimmillaan kameran edessä. Mutta suoraan sanottua unohdin koko masiinan ja siis luultavasti puhuessani myös pyörin miten sattuu. Oli vaikeata selittää kun nuket jäivät selän taakse.

Oikeasti hauskinta oli nähdä, että toimittaja ja kuvaaja ihan oikeasti kiinnostuivat nukeista ja niiden toiminnasta. Toimittaja pääsi itse kokeilemaan Linnetin silmämekanismia kun tykkäsi sen punaisista hiuksista ja kyseli, miten ruudulla pyörivässä kuvasarjassa saatu suljettusilmäinen ilme oli saatu aikaan? Ties vaikka saisimme jostakusta nukkeja nähneestä toimittajasta uuden harrastajan?

Uusia palautteitakin oli tullut. Tämä oli aika liikkis. Minullakin on joskus täpärästi täysi-ikäisenä ollut tuollainen kriittisesti kulttuuriin suhtautuva vaihe.

Heh heh. Meillä oli jo pieniä suunnitelmia sen suhteen, miten järisyttävän upea näyttely saataisiin aikaan kun olisi hiukan enemmän tilaa ja aikaa mobilisoida nukkeharrastajia muualtakin Suomesta.
Haluaisimme muutaman erityisen pysäyttävän yksilön lasikuutioihin jotka pääsisi kiertämään ympäri, jotta kaikki yksityiskohdat saisi tarkasteltua, muutaman groteskimman hahmon ja niin edelleen.... Nukkejen kanssa olisi mahdollista tehdä todella veret seisauttava näyttely. Mistä löytyisi tilaa sellaiselle?

Pidän myös kovasti ajatuksesta raottaa tarkemmin aikuisten lelukeräilyharrastusta ja koota siitä oikein komea ja iso näyttely. Se aihe ansaitsisi enemmän huomiota ihan valtakunnan tasollakin. Toivon että Keski-Suomen Museo toteuttaa edes sen näyttelyn. Iso nukkebiennaali voi olla enemmän päiväunien maailmaan kuuluva juttu.
(Olen viettänyt viime päivät täysin päiväunien vallassa, joten tämä haave mahtuu muiden sekaan ilman mitään ongelmia)

Miltähän Japani-näyttelymme osa-alueet näyttävät japanilaisen silmin? Ovatko he noloja, imarreltuja vai mitä? Mitä mieltä itse olisin jos matkustaessani johonkin pikkukaupunkiin Japanin lumirajan tuollapuolen törmäisin kolmessa museossa randomeihin kummallisuuksiin Suomesta koottua oikein näyttelyksi?
No, ainakin tämän lapun naamat hymyilevät mikä lienee hyvä merkki.

Huono kuva mutta muuta ei tästä lapusta ollut. Olen ollut huolissani saavatko figuurit nukkejen rinnalla ansaitsemansa huomion? Onneksi ainakin joku on ollut niiden hahmoista niin vaikuttunut että on tehnyt tunnistettavan näköiskuvan. Kiitos hänelle siitä!

No myönnän. On minulla vähän teitä ikävä.

Museokuulumisia

Suuri Käsityölehti oli noteerannut nukkenäyttelymme oikein kuvan kanssa menovinkeissään.

Hah, huomatkaa näppärä kamerakuvankaappaus. PDF-tiedoston muuttaminen tavan kuvaksi osoittautui ylivoimaiseksi haasteeksi. Ostakaa lehti jos tahdotte nähdä Helmin kuvan tarkempana.


Keski-Suomen Museossa on varattuna seinä nopealle palautteelle, jota pääsee kirjoittamaan heti tuoreeltaan näyttelyt kierrettyään. Nukkenäyttelymmekin on noteerattu! Suloista<3

Tällainen suora ja spontaani palaute on ihan erityisen lämmittävää.

Suorasta palautteesta puheenollen... Joudun MTV-kolmen haastateltavaksi huomenna nukkenäyttelyn tiimoilta. Jännittävää. Toivon että saan puhuttua järkeviä. Kuvaaminen on tietysti hermostuttavaa, mutta toivon että kuvaavat nukkeja eivätkä minua!
Vielä en tiedä mihin ohjelmaan kuvaavat tai milloin se tulee ulos. Ehkäpä kertovat huomenna?

Mio joutuu ehkä lähtemään turvakseni. Tässä kuvattuna avajaispäivänä Museon vessassa.

Museossa on taidetta kaikkialla. Myös vessan seinällä. Sieltä löytyy myös toimintaohjeet jos luovuuden palon roihahdus ei katso aikaa eikä paikkaa.

Sama tarkemmin. Ja sama myös englanniksi. Taiteilijoita joutuu käestämään vähän normi-ihmisiä enemmän. Hyvä että se on otettu huomioon.

Mio lumessa

Tilasin kuluneelle viikolle aurinkoisen vapaapäivän. No, ei saatu aurinkoa eikä siinä ollut oikein vapaatakaan. Mutta kuvia piti ottaa silti.

Päivä ei ollut aurinkoinen, mutta muutamaan lumisateisempaan päivään verrattuna sentään valoisa.

Viikolla on tullut hyvinkin 35 senttiä lunta lisää ja kaikki ylimääräinen aika ja energia kuluu kolaamiseen.

Oikein harmittaa etten ehtinyt lähteä mihinkään kuvauksellisempaan maastoon. Olen niin kyllästynyt omiin kotinurkkiini, että niistä ei tahdo enää saada mitään irti.

Onneksi luonto tarjoaa näitä vaihtelevia kuvausrekvisiittoja. Jäätynyt akvaario? Ei vaan ulos pakkasyöksi jäänyt vesisaavin sisältö.

" Tiesitkö että jäällä istumisesta seuraa rakkotulehdus? Voiko jo tulla alas?"

Mio pitäisi huoltopurkaa mutta olen odotellut sopivampia lakkauskelejä. En tahtoisi jättää sitä palasiin nyt, kun olen ihan intona kuvaamassa sitä. Sitäpaitsi sillä on niin hyvin keliin sopivat vaatteet.

Joka talvelta pitää saada ainakin yksi pakollinen lumisen peilin kuva. Ovat aina yhtä hauskoja ottaa.

Olen vähän hämmästynyt siitä, miten intona olenkaan Miosta ja nyttemmin Isulista ylipäätään. Erittäin luultavaa on, että Mio saa kaverin tässä lähitulevaisuudessa. Mutta se on vasta suunnitelmien asteella ja siitä lisää ehkä myöhemmin!