Desucon Frostbite 2015

Desuconiin ystävänpäivänä tapaamaan nukkeystäviä. Hienoa!
Frostbiten profiloituminen K-18 coniksi on ollut loistava asia ja ainakin itselleni kynnys lähteä alaikäisille sallittuihin hulinaconeihin on sangen korkea. On helpotus että edes yksi tapahtumajärjestäjä ymmärtää niitäkin asiakkaita jotka tekevät conissaan muutakin kuin riehuvat.

Olin sattuneesta syystä nukettomana liikkeellä mutta onneksi Petunialla oli porukkaa mukana ja sain leikkiä niillä. Pico Neemo Lipu aamun varhaisina hetkinä.

Uusi pelifirma nimeltä Dreamloop Games jakoi ystävänpäiväkortteja<3 Söpö idea. Sain oikeastaan kaksi, mutta toisen uhrasin muistilapuksi hollantilaistytölle joka halusi tietää, miten hartsinukkeja hankitaan. Hän sai ystävänpäiväkorttiin maanmiehensä Think Pinkin osoitteen.
Onneksi muuten Petunia oli mukana! Enganninkielen taitoni kun on mitä on. Minulla on ehkä 15 sanan sanavarasto.

Tämä Dollfie Dream-ryhmä mainosti uutta harrastussivustoa sangen menestyksekkäästi. Hämmästyttävää kyllä juuri Dollfie Dreameja näkyin conissa eniten. Kun ajatellaan miten vähemmistönä ne nukeista ovat, tätä ei voi kuin ihmetellä.

Meidobongaus. Jostakin syystä en ole yhtään innostunut noista röyhelöpukuisista ruokien lähettyvillä. Eteenkään niistä meidoista joilla on pehmoleluja vaatteissaan. Butlerit vaikuttivat paljon hygienisemmiltä.

Petunian Miku. Ihanuus.
Miittiparven valaistus on ihan mahdoton, ja suurin osa kuvista jäi huonoiksi. Sääli.

Poikkeuksellisesti mukana oli vain yksi hartsinen. Nolluskan MSD-kokoinen Volksilainen on niin sokerisen suloinen, että sitä voisi katsella viikon muuta syömättä. Nuo nyrkkikädet<3

Merkillistä kyllä miitti oli vahvasti vinyylipainotteinen. Kolme Dollfie Dreamia ja saman verran Azoneita on aika paljon vaikka lukumäärä voi tuntua vähäiseltä.

Tämän tumman Pullipkaunottaren nimeä en tullut kysyneeksi. Vangitsevat silmät.

Viikinkien maihinnousu Lahden satamaan. Heitä ei kukaan osannut odottaa vesien ollessa jäässä...

Ei con sentään pelkäksi nukkeiluksi mennyt. Ehdimme yhtä luentoakin kuuntelemaan.
Luennot ovat Desuconin heikko kohta. Luentotilat ovat vain kerta kaikkiaan liian pieniä kaikille joita asiasisältö kiinnostaa.

Cosplaykilpailut olivat jälleen odotetun korkeatasoisia ja pelkäämiäni myötähäpeän tunteita ei tarvinnut potea. Voittajat vieläpä näyttivät, että hienon ja koskettavan esityksen luodakseen ei tarvitse vetää hommaa eeppiseksi tai vaikeimman kautta.
Kuvassa Lipu ja Mikuma-nalle poseeraavat. Mikumalla oli porukan paras garderobi kaksine cosplayasuineen. Mikuma on siis Kumamate, cossaava maskottinalle jolle myydään erilaisia asukokonaisuuksia. Taas yksi asia joka liikkuu omituisen ja söötin välimaastossa tietämättä kummalle puolelle asettua. Niitähän japanilaisessa viihdekulttuurissa riittää.

Ihan pikkuruisen tuli shoppailtuakin. Muutama kirja mangaa tarttui mukaan. Eteenkin kirpparipöydässä olisi ollut löytöjä enemmänkin, ja jälkikäteen harmitti etten penkonut sitä tarkemmin. Mutta hakemani Neon Genesin Evangelionin viimeisen osan sain ja siitä pitää olla tyytyväinen.

Minun piti ostaa myös kännykkään uusi killutin edellisen, lasisen hajottua (olipa yllätys ettei se kestänyt...) Mutta kännykorun sijaan soruin nippuun avaimenperiä. Inuyashan olen halunnut figuurina ja voi olla, että tuo päätyy kassissa nuhjaantumisen sijaan vitriiniin jemmaan. Sebastian ja Hauturi olivat extemporeostos johon olen aika tyytyväinen. Tosi korkealuokkaista työtä noin pieniksi koristefiguureiksi ja ilmeetkin ovat hyvät. Näitä vähän mietin puhelimeeni,mutta koska kännyhelyjen elinikä on niin lyhyt, en taida uskaltaa. Koko nippu roikkuu nyt toistaiseksi kassissani Ratsastajainliiton heijastimen kaverina ja takertuu mytyksi toisiinsa.

Minun EI pitänyt ostaa conin ylihinnoitellusta tarjonnasta figuureja. Mutta kävikin tuuri ja löysin jotakin kohtuuhintaista ja kaivattua. Olen katsellut Utaprince-figuureja ja miettinyt, tahtoisinko koko ryhmän ja missä skaalassa vai riittäisikö vain pari suosikkia? No, nyt tuli ainakin skaala päätettyä. En tiedä tuleeko näitä hankittua lisää, mutta Syo on söpö ja se riittää. Teen figuurista ensi tilassa oman postauksensa sillä se ansaitsee sen. Kunhan keksi sille sopivan taustan. Yllä oleva kuva on otettu paikallisella lautatarhalla ; )

Oli kyllä kiva reissu. Ohjelma oli hyvää, nukkeystäviä oli mahtavaa nähdä pitkästä aikaa livenä ja rahaakin kului sangen kohtuullisesti.
Pitäisi kyllä saada järjestettyä useammin näitä miittejä. Kurjaa kun väki asuu niin hajallaan. Frostbite on kuitenkin vain kerran vuodessa.