maanantai 7. joulukuuta 2015

Joulukalenterin 7. luukku

Joskus ei voi pitää lupauksiaan. Tämäkin kalenterinluukku on synkkä ja surullinen. Tämä muistuttaa joulun siitä kipeästä osasta kun muistamme rakkaitamme jotka eivät enää ole juhlimassa eivät joulua eivätkä muutakaan kanssamme.

Avoin hauta on enemmän pääsiäisen kuin joulun symboliikkaa, mutta sen äärellä on hyvä hiljentyä ja irrottautua joulun kulutusjuhlasta.

En etsi valtaa loistoa, en kaipaa kultaakaan.
Mä pyydän hiukan valoa, ja rauhaa päälle maan!

2 kommenttia:

  1. Lämmin osanotto, lemmikki on perheenjäsen siinä missä ihmisetkin.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Niinhän se on. Keskivertokoiran elämä on pidempi kuin keskiverto suomalainen avioliitto. Mutta ei koiranelämäkään ikuisesti kestä.

    VastaaPoista