Joskus tulee tarve kuvata hiukan synkempää aineistoa. Sitäpaitsi olen jo kauan haikaillut tilaisuutta kuvata Baraa tuossa goottileningissä, maihinnousukengät jalassaan.
Hymyilevän Pullipin kuvaminen vakavammassa asiayhteydessä ei ole ihan helppoa, mutta elämässä pitää olla haasteita. Mielestäni malli ja kuvauspaikka sopivat toisilleen erittäin hyvin. Pullipkokoinen raunio oli herkullinen kuvattava ja keli oli synkkiin kuviin mitä mainioin. Sanokaa mielipiteenne, miten onnistuin?
Kaikki tuntemani on murskana.
Tuuli pörröttää hiuksiani ja vaeltaa valittaen raunioiden seassa. Muutoin täällä ei liiku mikään. Tai niin oletan.
Vaellan tuulen lailla asutuksen raunioissa ja yritän selvittää, miten tällainen on mahdollista? Missä kaikki ovat?
Urakkani tuntuu toivottomalta. Minun on yhä vaikeampaa säilyttää mielenmalttini.
Välillä tunnen, kuin raunioissa liikkuisi jokin muukin. Minun on pakko pysyä valppaana.
Luonto alkaa nopeasti vallata omaansa takaisin. En voi olla pohtimatta miksi juuri minä jäin eloon? Voiko muka olla niin, että olisin ainoa?
Eivät rauniot ole pahinta. Pahinta ovat ne pienet hetket jolloin kohtaan merkkejä täällä kerran eläneistä ihmisistä.
Silloin tunnen yksinäisyyden puristavan minua enemmän kuin kykenen kestämään.
Niinä hetkinä melkein toivon, että se jokin mikä raunioissa vaeltaa tulisi noutamaan minutkin.
Kiitos katsomisesta! Seuraava postaus on taas jotakin söpöä ja kevyempää. Mahdollisesti myös pastelliväristä.
Baran kissapedon silmät lumoavat minut jokaisella kuvauskerralla ja otan tusinoittain asiayhteyteen kuulumattomia kasvokuvia.
Hieno postaus ^^
VastaaPoistaSopivan melankolinen ja runollinen.
Upea tausta! Tykkään kanssa tällaisista dekadenssi-maisemista kovasti. Baran asu ja peruukki ovat myös kuin tehty taustaan ja kantajalleen. Hymy on tosiaan haasteellinen tällaisissa synkemmissä postauksissa.
VastaaPoistaTuo oli upea kohta tarinassa kun Bara löytää lelulentokoneen ja pohtii sen äärellä. Tulee ihan mieleen riipaiseva kohtaus Apinoiden planeetasta, jossa ihmisten raidatusta luolasta löytyy rikkinäinen nukke, joka sanoo "Mamma"... ;___;
Hyvin onnistuit kuvatarinassa, lisää lisää!
kivaa että joku tykkäsi! Olin vähän epävarma, sillä puolisoni hihitteli hymyilevälle nukelle raunioiden keskellä eikä pitänyt hommaa yhtään dramaattisena.
VastaaPoistaSe oli Apinoiden planeetta se elokuva jota muistelin! Muistin että jossain oli juuri tuollainen elämänjäännös-kohtaus, mutta minulla oli ihan musta aukko siinä, mistä elokuvasta se oli.
Aiomme Baran kanssa jatkaa gootahtavien teemojen metsästystä. Aihealue on minulle vähän vieras, mutta ajattelin että käymme seuraavana hautausmaalla.