Mikufigu

Nämäkin kuvat on otettu jo useampi viikko takaperin. Vietin tylsää iltaa Hyvinkäällä hotelli Sveitsissä erään jalostusneuvojakurssin yhteydessä ja kuvat on otettu hämärtyvässä ja huonosti valaistussa hotellihuoneessa. Mutta oli kivaa kuvata kerrankin siistissä huoneessa jossa ei ollut mitään kummaa taustoilla!

Lumi-Miku on siis kokeiluni figuurien suhteen. Kyseessä on aika hyvin tehty Nendoroidi-figuurin kopio jonka löysin kotikaupungistani Jyväskylästä. En periaatteessa hanki kopioita, mutta jo siitä riemusta että joku viitsii tällaisessa kaupungissa figuureja yrittää myydä, tein poikkeuksen. En ole ihan varma mitä mieltä olen näistä moniosaisista hahmoista ja ajattelin, että tällaisen kopion kanssa ei tule murhetta vaikken tykkäisikään.

Feikiksi tämä on hyvää työtä enkä olisi ehkä osannut epäillä sitä kopioksi (haloo, hinta ja myyntipaikka, ihanko totta uskoit löytäväsi aidon....) ilman Spican (Spicasmagoria Extreme-blogi) Pullip Suomessa jakamaa Nendoroidin feikkitunnistusopasta joka löytyy tästä. Se on Goodsmilecompanyn oma sivusto näiden laadukkaammin tuotettujen feikkien tunnistamiseen.

Ikkunani alla oli joku teltan hirvitys joka sopi tismalleen Mikun väreihin.
Vaikka tämä feikki on tosi kauniisti maalattu ja viimeistelty, feikkimäisyys näkyy siinä etteivät osat kiinity toisiinsa vaan jatkuvasti putoavat joko kädet tai jalat tai saparot. Jollei sitten irti pyri liukumaan koko naama. Stressaavaa.

Liikkuvat ruumiinosat ovat ihan kivoja, mutta jotenkin tästä figuurista jäi lelun fiilis käteen. Näin vanha ei enää kauhean innoissaan säilyttele mikroskooppisia irtokämmeniä ja varanaamoja vaihtotarvetta varten. Yksi sievä ja hyvin kiinnitetty setti ruumiinosia olisi riittänyt minulle.

Onhan tuo mielettömän suloinen. Eteenkin nyt, kun aika on kullannut muistoja konttaamisesta lattialla irronneen saparon perässä yhden kuvanoton aikana kahdeksan kertaa ja naurettavista posetusongemista.

Pelottava ahdistuneen huudon naama. Tätä en olisi tarvinnut.

Hymyilevät päät ovat paljon kivempia. Vaikka pidän siitä alun aukisuisesta hymystä eniten, on tämä perusilmekin käyttökelpoinen. Mukana on myös paleltunut purjo.

My name is Hatsune, Miku Hatsune.

Kokovertailukuva Linnetin kanssa. Loppupäätelmä tämän yhden figuurin perusteella on, että allekirjoittanut olisi ollut hulluna tällaisiin 11-vuotiaana. Nyt into oli selvästi laimeampaa. Osien huono pysyminen kiinni oli iso ja ankara miinus vaikka muuten figuuri on loistotyötä. Hyvin maalattu ja miltei saumaton.
Periaatteessa aidon hankkiminen vertailukohteeksi olisi kiinnostavaa mutta ei ehkä niin, että lähtisin mistään nettikaupasta Nendoroidia tilaamaan. Tunnen lisäksi hahmoja tosi huonosti. Mutta ken tietää jos joskus sopiva ostotilaisuus tulee. Se tosin huolettaa että aidon ja feikin erottaminen toisistaan voi olla hyvin vaikeata ostotilanteessa.

Ovatko muut muuten huomanneet, että Bloggerin toiminta olisi hidastunut? Tuntuu että se lataa pieniäkin kuvia iänkaikkisen pitkään ja nihkeästi.
Mutta seuraavassa postauksessa jo tuoretta kuvaa!