Earth Hour

Sammuta some ja sytytä kynttilät!

Meille on annettu vain yksi elinkelpoinen planeetta. Annetaan sen levätä edes yhden tunnin ajan vuodessa.
Tänään klo 20.30-21.30 sammutetaan kaikki sähkövalot ja turhat sähkölaitteet. Haastamme Myrtin kanssa ihan jokaisen osallistumaan.

Kärttyisiä haikuja

Vanha lumi oli jo kellastunutta ja rumaa. Onneksi tänään satoi uutta ja pääsimme Izan kanssa ottamaan muutaman lumikuvan. Kuvaussessio ja yleisesti ärtynyt mielialani synnytti myös muutamia pahantuulisia pikahaikuja. Välillä tekee hyvää ajatella asiansa runomitassa.
(Haiku on siis kohtuullisen tuore japanilainen runousmuoto jossa kolmisäkeisessä yleensä tunnetilaa luontokuvausten kautta kuvaavassa lyhyessä ajatelmassa on tavut 5+7+5)

Asu keväinen
vaikka pyryttää lunta
joku vilustuu

Kaipaan ikävöin
jotakin mikä puuttuu
pelkään keväitä

Aion sotia
muut ovat eri mieltä
arat ja raukat

Voi sukusota!
et tuota voittajia
pelkkää murhetta

Harmaana taivas
satakoon uutta lunta
vanhan surmaksi

Hautakiveeni
taisteli loppuun asti
unohda urheus

Tulppaanit Kuplissa

Torstaina piti kiireellä löytää esittelypöytään jotakin kivaa ja tuoretta somistetta ja päädyin hankkimaan muutaman nipun vaatteideni värisiä tulppaaneja. Minulla oli visio paitsi siitä, miten hyvin ne sointuisivat pöydän takana seisovaan allekirjoittaneeseen, myös siitä että niistä voisi saada aikaan jotakin ihan uutta.

Pätkin tulppaaneista varret ihan lyhyiksi ja tein niistä erilaisia ryhmiä tuonne Kuplien sisään. Lopputulos oli aika hauska.
Varsinkin kun nuo Ruusupuu-tuoksuiset Votiivikynttilät ovat ihan samaa sävyä.
Koska näin rakennettu asetelma kesti myös kuljettamisen kotiin kohtalaisen hyvin, pääsen nyt tarjoilemaan hyvät Naistenpäivän toivotukset blogin lukijoille ihan kukkasen kera!

Minua niin surettaa ettei kodissani ole avaria laskutasoja ja tyhjiä pöytäpintoja joihin voisi rakentaa ihania asetelmia ja kuvailla niitä. Mutta Viuhkaa oli kiva kuvata pitkästä aikaa. Sitä aina unohtaa miten vaikea se on kuvata jalkamääränsä kanssa.

Kokeilin useampia eri asetuksia enä ollut ihan tyytyväinen mihinkään. Milloin haalistui liekit, milloin vaaleanpunainen väri.

Koska helpot ratkaisut ovat ihan muita varten, vaihdetaan valkoinen nukke tanniin ja aletaan sitten repiä tukkaa valaistuksen kanssa.
Hei pitkästä aikaa Bättis!

Tein hurjana töitä että sain kynttilän liekin heijastumaan Bättiksen silmien mustuaisista, ja sitten se ei edes näy pienennetyssä kuvassa. Mutta siellä se on.

Mutta yhtä kaikki: Vaaleanpunaista Naistenpäivää kaikille ihanille naisille!

Pahassa kelissä

Monen harmaan ja yhdentekevän päivän jälkeen koitti kunnollinen lumimyräkkä. Eli ei kun kuvaamaan!

Mahtava pyörteinen tuuli ja huima lumisade ovat paljon hauskempi ympäristö kuvata kuin pliisummat kelit. Tylsät kotinurkatkin saavat uutta puhtia.

Hiutaleet olivat vähän turhan pieniä ja vikkelästi liikkuvia kameraan tarttuakseen, mutta kyllä aina muutama onnistui jättämään itsestään liikkuvan vanan.

Rengaspinon pitäisi oikeastaan lähteä kierrätykseen, mutta missä minä sitten kuvaisin? Pyöreä, rytmikkäästi toistuva tausta on niin hauska.

Mielestäni Hiiri on museossa olonsa aikana vihertynyt silmin nähden lisää. Eteenkin kasvoista. Mutta vihertyminen on asia johon värillisen hartsin, eteenkin tannin ja harmaan kanssa täytyy vain tottua. Hiiren tapauksessa värittyminen ei ehkä ole muutenkaan niin vakava asia kuin olisi jonkun toisentyyppisen hahmon kanssa.

Olin suunnitellut hienon kuvan jossa Hiiren harmaa hipiä ikäänkuin sulautuisi vetisen jään harmauteen harmaana päivänä. Mutta kaksi asiaa mei vikaan. Ensinäkin jäällä on vielä paksu lumipeite eikä se ole vielä lainkaan harmaassa vaiheessa.
Ja toisekseen rannalla on lunta PALJON. Emme päässeet lähellekään jäätä lyhyehkövartisilla jalkineilla. Varustelumoka.

Yritetään keväämmällä saada harmaa kuva paremmalla onnella.

Jälkilöylyt

Nukkenäyttelyprojekti on nyt virallisesti ohi! Näyttely loppui jo viime sunnuntaina,mutta aikataulukiireiden vuoksi ehdimme hakea nuket ja kamppeet kotiin vasta tänään.

Kaksi laatikollista huolella käärittyjä muumioita. Sekä taskullinen minikokoisia pyykkipoikia ja irrallisia S-koukkuja. (Ovat uunin reunuksella jos en löydä niitä siinä vaiheessa kun alan kasata Myrttiä takaisin ennalleen.)

Näyttelyn ylimääräinen kesto oli herättänyt kiitosta sillä vielä eilen oli käynyt joku seurue, jolle oli vasta ovella selvinnyt että näyttelyn olisi pitänyt olla jo ohi. No, iloinen yllätys ettei se ollutkaan.

No niin Nono, nyt lähdetään kotiin!
Tahtoisin niin kovin päästä kasaamaan johonkin museoon sen haaveilemamme massiivisemman nukkenäyttelyn mihin saisi hartsinuketkin esille koko skaalan valtavassa laajuudessa. Mutta olisiko nyt jonkun toisen kaupungin vuoro? Ainakin pääkaupunkiseudulla harrastajavolyymi on aivan toisenlainen Jyväskylään verrattuna.

Lydia kaipaa ihan selvästi jo ulos vitriinistään.

Joku siis leikki nukeillaan ahkeran näyttelyn purkamisen sijaan. Mutta kun minua on niin harmittanut etten ole päässyt käyttämään hyödykseni museon arkkitehtuurin tarjoamia mahdollisuuksia.

Magdalena ja parsa. Olisikohan tuo Hienohelma? No Magdalena ainakin on sellainen. Taustalla häämöttää hiukkasen yliopiston Ruusupuiston uudisrakennus.

Viimeinen vieriväinen. Älä sure Myrtti, en unohda sinua ja yritän ehtiä kokoamaankin ihan pian. Sitäpaitsi ehdin kehitellä suunnitelman että sinulle hankittaisiin poikaystävä. Tahdon päästä kuvaamaan söpöjä romanssikuvia.


Bonuskuvana Frostbiten jälkilöylyt:

Saakohan coniin ottaa koiran? Jos se on puettu cosplayasuun? Jos se on ihan pieni tai teeskentelee alpacassoa?
En ole koskaan kuvitellut cossaavani itse, mutta jostakin syystä Zorrolle tulee mieleen vaikka mitä hauskoja pukuja. Tässä tosin ollaan arkireleissä.

Muuten, teitä vierailijoita on ollut parin viime päivän sisällä miltei 600! Olen silmät ymmyrkäisinä hämmästyksestä. Kiitos siitä kuuluu Tiinyanille Pureneemo Diaries-blogiin  "Pus"
Tervetuloa vain uudet katselijat. Toivottavasti viihdytte!

Desucon Frostbite 2015

Desuconiin ystävänpäivänä tapaamaan nukkeystäviä. Hienoa!
Frostbiten profiloituminen K-18 coniksi on ollut loistava asia ja ainakin itselleni kynnys lähteä alaikäisille sallittuihin hulinaconeihin on sangen korkea. On helpotus että edes yksi tapahtumajärjestäjä ymmärtää niitäkin asiakkaita jotka tekevät conissaan muutakin kuin riehuvat.

Olin sattuneesta syystä nukettomana liikkeellä mutta onneksi Petunialla oli porukkaa mukana ja sain leikkiä niillä. Pico Neemo Lipu aamun varhaisina hetkinä.

Uusi pelifirma nimeltä Dreamloop Games jakoi ystävänpäiväkortteja<3 Söpö idea. Sain oikeastaan kaksi, mutta toisen uhrasin muistilapuksi hollantilaistytölle joka halusi tietää, miten hartsinukkeja hankitaan. Hän sai ystävänpäiväkorttiin maanmiehensä Think Pinkin osoitteen.
Onneksi muuten Petunia oli mukana! Enganninkielen taitoni kun on mitä on. Minulla on ehkä 15 sanan sanavarasto.

Tämä Dollfie Dream-ryhmä mainosti uutta harrastussivustoa sangen menestyksekkäästi. Hämmästyttävää kyllä juuri Dollfie Dreameja näkyin conissa eniten. Kun ajatellaan miten vähemmistönä ne nukeista ovat, tätä ei voi kuin ihmetellä.

Meidobongaus. Jostakin syystä en ole yhtään innostunut noista röyhelöpukuisista ruokien lähettyvillä. Eteenkään niistä meidoista joilla on pehmoleluja vaatteissaan. Butlerit vaikuttivat paljon hygienisemmiltä.

Petunian Miku. Ihanuus.
Miittiparven valaistus on ihan mahdoton, ja suurin osa kuvista jäi huonoiksi. Sääli.

Poikkeuksellisesti mukana oli vain yksi hartsinen. Nolluskan MSD-kokoinen Volksilainen on niin sokerisen suloinen, että sitä voisi katsella viikon muuta syömättä. Nuo nyrkkikädet<3

Merkillistä kyllä miitti oli vahvasti vinyylipainotteinen. Kolme Dollfie Dreamia ja saman verran Azoneita on aika paljon vaikka lukumäärä voi tuntua vähäiseltä.

Tämän tumman Pullipkaunottaren nimeä en tullut kysyneeksi. Vangitsevat silmät.

Viikinkien maihinnousu Lahden satamaan. Heitä ei kukaan osannut odottaa vesien ollessa jäässä...

Ei con sentään pelkäksi nukkeiluksi mennyt. Ehdimme yhtä luentoakin kuuntelemaan.
Luennot ovat Desuconin heikko kohta. Luentotilat ovat vain kerta kaikkiaan liian pieniä kaikille joita asiasisältö kiinnostaa.

Cosplaykilpailut olivat jälleen odotetun korkeatasoisia ja pelkäämiäni myötähäpeän tunteita ei tarvinnut potea. Voittajat vieläpä näyttivät, että hienon ja koskettavan esityksen luodakseen ei tarvitse vetää hommaa eeppiseksi tai vaikeimman kautta.
Kuvassa Lipu ja Mikuma-nalle poseeraavat. Mikumalla oli porukan paras garderobi kaksine cosplayasuineen. Mikuma on siis Kumamate, cossaava maskottinalle jolle myydään erilaisia asukokonaisuuksia. Taas yksi asia joka liikkuu omituisen ja söötin välimaastossa tietämättä kummalle puolelle asettua. Niitähän japanilaisessa viihdekulttuurissa riittää.

Ihan pikkuruisen tuli shoppailtuakin. Muutama kirja mangaa tarttui mukaan. Eteenkin kirpparipöydässä olisi ollut löytöjä enemmänkin, ja jälkikäteen harmitti etten penkonut sitä tarkemmin. Mutta hakemani Neon Genesin Evangelionin viimeisen osan sain ja siitä pitää olla tyytyväinen.

Minun piti ostaa myös kännykkään uusi killutin edellisen, lasisen hajottua (olipa yllätys ettei se kestänyt...) Mutta kännykorun sijaan soruin nippuun avaimenperiä. Inuyashan olen halunnut figuurina ja voi olla, että tuo päätyy kassissa nuhjaantumisen sijaan vitriiniin jemmaan. Sebastian ja Hauturi olivat extemporeostos johon olen aika tyytyväinen. Tosi korkealuokkaista työtä noin pieniksi koristefiguureiksi ja ilmeetkin ovat hyvät. Näitä vähän mietin puhelimeeni,mutta koska kännyhelyjen elinikä on niin lyhyt, en taida uskaltaa. Koko nippu roikkuu nyt toistaiseksi kassissani Ratsastajainliiton heijastimen kaverina ja takertuu mytyksi toisiinsa.

Minun EI pitänyt ostaa conin ylihinnoitellusta tarjonnasta figuureja. Mutta kävikin tuuri ja löysin jotakin kohtuuhintaista ja kaivattua. Olen katsellut Utaprince-figuureja ja miettinyt, tahtoisinko koko ryhmän ja missä skaalassa vai riittäisikö vain pari suosikkia? No, nyt tuli ainakin skaala päätettyä. En tiedä tuleeko näitä hankittua lisää, mutta Syo on söpö ja se riittää. Teen figuurista ensi tilassa oman postauksensa sillä se ansaitsee sen. Kunhan keksi sille sopivan taustan. Yllä oleva kuva on otettu paikallisella lautatarhalla ; )

Oli kyllä kiva reissu. Ohjelma oli hyvää, nukkeystäviä oli mahtavaa nähdä pitkästä aikaa livenä ja rahaakin kului sangen kohtuullisesti.
Pitäisi kyllä saada järjestettyä useammin näitä miittejä. Kurjaa kun väki asuu niin hajallaan. Frostbite on kuitenkin vain kerran vuodessa.

Frozen

Tiedättekö mitä kaikkea ehtii tehdä, kun pitäisi etsiä ja tulostaa papereita veroilmoitusta varten? Esimerkiksi siivota kameran muistikorttia ja löytää sieltä kuvia menneeltä tammikuulta. Kun oli vielä oikeasti kylmää ja valkoista.

Mikufigu kävi kokeilemassa miltä palafiguurin käsittely -20 asteessa tuntuu?

Tuntuihan se. Yhtä aikaa hauskalta ja raivostuttavalta. Mutta figuureita on kiva vaihteeksi kuvata eikä yhtäkään irtoavaa osaa jäänyt kadoksiin.
Sormetkin palasivat tuntoon sitten aikanaan.

Olen ollut taas pitkästä aikaa oikea tapaturmamagneetti. Ensin sain hevosen naamaani niin, että tolkku katosi ja nenäni on ihan musta ja turvonnut. Sitten meni nilkka. Tyypillistä että kaikki sattuu oikein kiireiseen aikaan, joten kinkkaan ympäriinsä ruhjotun naamani kanssa kuin merirosvo.

Mutta onneksi tärväsin naamani vasta lauantaiaamuna. Perjantain luennolla olin vielä ihan siivon kansalaisen näköinen.
Lämmin kiitos vielä kerran kaikille kuuntelijoille ja erityisen lämmin kiitos kaikille kuviaan lainanneille. Olette ihania!
Luento itsessään sujui kaiketi ihan hyvin. Pientä terävyyttä aiheeseen tarvitaan jos tuota jatkossa jossakin käytetään, sillä aika uhkasi loppua kesken ja lopun nukkejen ja eteenkin figuurien hankkimista koskeva osio jouduttiin tempaisemaan pariin hassuun lauseeseen typistettynä. Se jäi minua harmittamaan. Olisin halunnut vielä enemmän alleviivata tiedon etsimisen tarvetta ennen syöksymistä ostoksille.
Auditoriossa oli koneellinen ilmanvaihto joka sai minut aivastelemaan koko luennon ajan. Toivon ettei se häirinnyt yleisöä yhtä paljon kuin häiritsi minua.

Mutta kaiken kaikkiaan kaikki sujui. Nyt projekti on lopuillaan ja nuket palaavat kotiin jo ensi viikolla. Sitten päästään palaamaan arkeen.