Viikon Linnetit

Tosiaan, lähdin mukaan Flicrin 365 Blythe-maratooniin ja vielä kahden viikon jälkeen on kivaa kuvata vain yhtä ja samaa nukkea. Toki nyt kun en pääse kovin hyvin ulos, pitää yrittää etsiä sisältä ideoita. Jossakin vaiheessa tästä voi tulla pitkä vuosi.

Otettu liikkuvassa autossa joskaan ei itse ajaessa. Vaikka oli ihan päiväsaika, ei valo oikein riittänyt tärisevissä olosuhteissa.

Lauantaina iski lumen ja jään keskellä vilu ja kaipuu kesään tai edes lämpimään. Kaipaamme vihreätä!

Olen viime aikana kuvaillut kovasti nukkeja ja kynttilöitä. Harvoin kyllä kovin häävein tuloksin. Linnet ja joululepakkomme.

Hello, handsome.... Linnet ja antiikkinalleni. Tämä on poikkeuksellisesti aito, ei reproduktio.

Linnet puettuna oranssiin oranssien ponien ympäröimänä.

Oli jotakin säpinääkin. Meillä oli Partylite-kutsut. Olen kynttiläsnobi enkä tahdo enää tyytyä tavallisiin steariinikynttilöihin. Partylitet vain ovat niin paljon parempia.

Käytiin me vähän ulkonakin. Iltayön kuvauksista jäi saaliiksi mystinen taidekuva.

Ostoslöytö nukeille

Kävin Jyskän Varastomyymälä-nimisessä halpatavarakaupassa hakemassa lämmityspellettiä. Samalla kertaa alennusmyynnistä löytyi hieno nahkapintainen arkku hartsinukkejen vaatteille.
Arkku on ihan täydellinen. Kyllin iso että mekko mahtuu sinne suorana, sellainen mitä koirat eivät saa auki ja vielä hyvän näköinen. Puurakenteisena ehkä vähän raskastekoinen ja mustana hiukan ruumisarkkumainen, mutta hui hai. Tätä ostosta on tarvittu!

Lydia mallaa arkun kokoa.

Hetkinen... Mikäs se kuvan alareunassa väijyy?

Iippa naama pois! (Lammasperuukki on koirien ja muiden kotieläinten ykkössuosikki)

Linnet mallaa samaa arkkua. Taustan matkalaukun kanssa olen oikeasti kiertänyt kaikki nuo paikat.

Arvatkaas mitä? Menin ja ihastuin uuteen, juuri julkaistuun hartsinukkeen. Niin epätyypilliseen minulle etten oikein itsekään tiedä onko ihastus vakavaa vai ei?
Nimittäin (tätä ei kukaan usko):






Soomin Fels ja Phyli. Pienet lumihaltijat.
Ensinkin en erityisemmin tykkää Soomista firmana ja ihan älyttömän harva niiden nukke iskee minuun jos Rosetteja ei lasketa. Nuket ovat liukuhihnatyötä enkä erota niitä toisistaan.
Toisekseen valkoinen ei ole minun  nukkevärini yhtään.
Kolmannekseen pidän enemmän pikkuisen maturemmista MSD-nukeista lapsenkehoisten sijaan.
Ja neljänneksi inhoan rajallista myyntiaikaa.

Miksi sitten Fels ja Phyli? Jaaa-a? Kaiketi nuo lampaan mieleen tuovat luppakorvat, ankkamaiset leveät huulet ja yleinen valjuus puhuttelevat? Ehkä tarvitsen monen tannin nuken jälkeen jotakin raikkaampaa? En tiedä. Kruunu on ylihintainen muovilelu ja asustesetti ei sekään puhuttele. Sitäpaitsi verotoimisto muisti mina ystävällisell kirjeellä jossa oli pieni rahavaatimus mukana.
Toisaalta jos ajatellaan niin, ei 250 euron nukke ole paha rasti sen rinnalla, että on maksanut juuri 1000 euroa veroja joita ei tiennyt joutuvansa maksamaan.
No jaa. Haaveilla saa ilman ostopakkoa. Ja minulla on kuitenkin 2 viikkoa aikaa pohdiskella. Jos onnistun luikertelemaan Verotoimiston kynsistä, niin ehkä sitten?

Viikon sekalaiset.

Vaikka sain jo kipsin pois kädestäni, olen yhä täydessä nostelukiellossa. Ihan kokonaan en kuitenkaan ole malttanut pitää nukkeja kaapissaan.

Takapihan terassin jääpuikkoviljelmää on käynyt kaulailemassa yksi jos toinenkin nukke. Tämä on siitä paha paikka kuvata että nukkea ei saa mihinkään tuettua joten kuvaamiseen tarvitaan molemmat kädet.

Street-paran talvivaatteet lojuvat tekeleinä ja odottavat aikaa parempaa. Luulen kuitenkin että pian virkkaaminen taas onnistuu. En malta odottaa että pääsen tämän väri-ihmeen kanssa kunnolla ulos!

Magdalenan silmäkriisi ei oikein ota tasoittuakseen. Nämä eivät ole hyvät mutta ei ole hyvä seuraavakaan koko.
 Ja huolimatta muistoalttarityyppisestä sijoittelusta, kuvan koirat Simmu ja Naksu ovat yhä erittäin elossa. Joku voi tunnistaa vasemmanpuoleisen kuvan. Se kuva Naksusta on joskus julkaistu Koiramme-lehden kansikuvana.

Kuten kuvasta näkyy, on tullut rassattua silmiä. Puttyä kurkkii silmäkulmasta ja pupillien kohdistus on pielessä. Tykkään näistä hieman muotoilluista akryyleistä, mutta jotenkin ilme on levoton. Ehkä kumminkin milliä suurempi pupilli?

Magdalena on haastava nukke kuvata. Nuo meikin helmiäiset tekevät kasvoista helposti erikoisesti loistavat vaikka livenä tykkään meikistä kovasti. Magdalenan persoonassakin taitaa olla jotakin väistelevää ja vaikeasti tavoitettavaa. Persoona ei muuttunut lainkaan vaikka nukkemoldi vaihtui.

Joku jätti pölyt pyyhkimättä kehyksestä....

Lohtushoppailua

Uusi vuosi alkoi todella kurjasti. Kaaduin ja taitoin ranteeni. Ilmeisesti värttinäluun päästä murtui siru, mutta ranteeni on jo vanhastaan niin ruhjottu ettei lääkäri pystynyt sanomaan, mikä sirusista mahtoi olla uutta ja mikä vanhaa. Kipsin sain kuitenkin. Ja pakkolepoa.

Linnet myötäelää kipsikärsimykset.
Kipsin alla on inhottava paine ja sieltä kutittaa. Tarvitsen sukkapuikkoa jatkuvasti. Mutta pikkuhiljaa särky alkaa helpottaa. Kun vain pystyisi olemaan käyttämättä kättä.

Koska suurinpiirtein ainoa mihin pystyn on istuminen käsi koholla, olen lohduttanut itseäni pienellä nukketarvikeshoppailulla. Tilasin toiselta harrastajalta pari silmäparia ja hän lupautui myös tekemään Bealle farkut. Mallaan niitä ja jos vaikuttaa hyvältä mallilta, tilaan uudet housut häneltä myös muille.

Mimiwoolta tulee pitkään haikailemani Blythe-kirja, obitsu ja vähän tarjousvaatteita. Olen todella tyytyväinen että löysin kirjan tuolta. Se ehti jahkailujeni takia mennä loppuunmyydyksi monesta paikkaa. Mimiwoollakin se oli viimeinen kappale mikäili saatavuuslistaa uskotaan.
Obitsutkin olivat vähissä enkä saanut sitä mitä etsin. No, ei tuo voi olla huonompi kuin se, mikä Pandalla nyt on. Yhdet kengät olisi pitänyt tilata, mutta ne muistin vasta maksettuani. Minulle saa vinkata jos joku on tilaamassa Mimiwoolta lähiaikoina ja suostuu ottamaan toisen tilaajan mukaan.

Minun piti tilata vielä parit silmät ja lisää vaatteita Mint On Cardilta, mutta puoliso lainasi tietokonetta vikakoodikaapelille ja tilaukseni katosi. Se jää nyt myöhemmäksi. Voi ehkä olla hyväkin odottaa ensin nuo saapuvat silmät ja katsoa, ovatko ne sitä mitä etsin.

Minulla on silmäkriisi. En oikein osaa hahmottaa mitä Deden uusi hahmo tarvitsisi, ja lisäksi Unidollin pää käyttää tinyksi hervottoman suurta silmää. Magdalenan akryylisilmät korvaisin myös mielelläni lasisilla, mutta silläkin se oikea koko on ongelma. 14-millinen silmämuna on pikkuisen pieni ja 16-millinen pikkuisen suuren näköinen. Sen silmäkuoppa on sen mallinen, että Magdalena on aina hiukan hämmästyneen näköinen. Minä luulin että minulla olisi hyvä sovitusvalikoima kotona, mutta ihan sitä oikeata ei kyllä löytynyt.

Mint On Cardilla oli ihania vaatteita tosi edullisesti. Hetken herkuttelin ajatuksella tilata Izalle Dollzone Melinin stock-asu. Izahan ON modattu Melin vaikkei kukaan sitä uskokaan. Asu vaan on niin päätön pitsihirvitys että en tiedä tahdonko sitä oikeasti. Minusta on kuitenkin kivaa että fullsettien stck-asuja myydään erikseen. (Sitäpaitsi fullset Melin on haavelistallani vaikka kahden saman moldin nuken omistaminen on minusta vähän päätön ajatus.) Nyt katselin vain heti tilattavissa olevia vaatteita. Olen epäluuloinen välitysfirmoihin jotka joutuvat keräämään tilauksen osia eri firmoilta odotellen. Voin ihan hyvin vähentää vaivaa, virheen mahdollisuutta ja odotusaikaa tilaamalla niitä jotka saa heti.

Nukkeja en tällä kertaa edes miettinyt tilaavani vaikka myönnän katselleeni Luna Tokidokin kuvia jälleen ihastellen. Mutta jos nyt satsaisi näihin olemassaoleviin.

Varoitinhan! Tämä vuosi on miltei pelkkää Linnettiä. tässä Linnet väärinkäyttää lohtunamejani. On muuten vaikeata kuvata kun vasuri ei kestä sen enempää kameraa kuin nukkeaaan. Mutta onneksi se ON vasuri eikä oikea!

Nukkevuosi 2012-nukkevuosi 2013

Pitäisikö uuden vuoden alkuun tehdä jonkinlainen koonti edellisvuodesta? Samalla voisi kirjoittaa ylös mitä suunnitelmia on vuodelle 2013.

Aloitetaan uudella nukkevuodella 2013. Siitä on tulossa Blythe-vuosi. Jo viime vuonna haaveilin osallistuvani Flicrin 365 Blythe-valokuvamaratoonille mutta jänistin viime hetkellä. Tänä vuonna aion kuitenkin olla rohkeampi ja osallistua Linnetin kanssa. Luvassa on siis 365 Blythekuvaa!
Olen varta vasten vähän säästellyt Blythejäni ja kuvannut etupäässä muita nukkeja. Nyt tilanteeseen on tulossa muutos. Kuvamaratoonista on tulossa pitkäkestoisin nukkeprojektini tähän asti. Jännittävää ja hiukan stressaavaa.

Vuoden 2013 aloittaa Nonon pään saapuminen ja vuoden ykkössuunnitelma onkin sille sopivan kehon löytyminen sopivaan hintaan. Hartsien suhteen muita suunnitelmia on palauttaa Dede eri hahmossa käyttönukkejen joukkoon, saada Satsumalle uusi meikki ja hankkia vaatteita. Uusia nukkeja en ole suunnitellut enkä olisi pahoillani vaikka uusia kasvoja ei kuluvana vuonna lisää saapuisikaan. Mutta eihän sitä koskaan tiedä....

Pullippien suhteenkin aion pitää kohtuuden mukana. Se iänkaikkisuuden työn alla ollut Dal-projekti tökkii yhä ja sen tahtoisin valmiiksi. Ostoslistalla olisi pari kiinnostavaa, muttei yhtään välttämätöntä pakkohankintaa. Uusista, jo tiedossa olevista julkaisuista Isul Akira ja Pullip Tokidoki Luna ovat sellaisia joista tykkään kovasti. Toisaalta vitriini on nyt täynnä enkä harmittelisi yhtään vaikkei uusia tulokkaita olisikaan.

Näin välispiikkinä koen Arashin ehkä vaikeimmaksi nukekseni kuvata. En löydä sille sopivia taustoja eikä se ole yhtään miehekkään näköinen vaikka tekisin mitä. En tiedä onko se sitten Arashin persoonasta kiinni?
Mad Moose on kuuluisan offroad-tiimin logo.

(Oikeastaan tekisi vähän mieli toista Taeyangia. Sellaista vähän miehekkäämpää.)
Mutta siirrytään laittamaan vuosi 2012 pakettiin. Se oli nukkejen suhteen vilkas vuosi.
Vielä vuoden 2011 lopussa mietin, luovunko osasta hartsinukeistani ja siirryn kokonaan Pullippien ja Blythejen harrastajaksi? Tuntui että hartsisistani minua kiinnosivat vain Satsuma ja Vilperi maltillisissa määrin ja mietin Deden ja Izan myymistä pois. Olin väsynyt sekä hartsien harrastajiin että koko lajityyppiin lieveilmiöineen.
Alkuvuodesta sain vähän rahaa ja ajattelin, että jos joku tietty nukke sytyttää, tilaan sen ja annan vielä hartseille mahdollisuuden. Saapui Resinsoulilta harmaa Rong, Hiiri jota kuvailin tohkeissani koko kevään ja jonka innoittamana aloitin koulutöitä varten kasaamani blogin muuttamisen nukkeblogiksi. Voidaan suorastaan sanoa muiden nukkejen saaneen olla hyvin rauhassa jonkin aikaa.
Aikaisin keväällä tein kaksi ostosta lisää. Pullip Barasuishou saapui Flicrin kautta täysin heräreostoksena. En ole seurannut tai lukenut Rozen Maidenia lainkaan, mutta Baran kissapedonsilmät olivat jotakin mitä tahdoin omistaa. Barasta tuli myös ensimmäinen peruukkia vaihtanut nukkeni kun hän sai Millyn valmistaman mohairpörrön. Bara on jäänyt nukkeperheessäni varsin salaperäiseksi hahmoksi jota ei kovin usein nähdä.
Toinen ostos oli Soomin Free Choise-eventistä Rosette´s School Of Dolls-sarjan Sakura. Ihka ensimmäinen Rosetten tanni myyntierä oli minulle vastustamaton. Olin jo pitkään kaihonnut Rosetten pitkäsäären perään ja tanni väri oli kohtuuton kiusaus. Bea onkin aikamoinen harvinaisuus. Sakura on Rosetten nukeista harvimmin nähtyjä ja tannina niitä ei montaa olekaan.

Sitten alkoikin ryminä. Heinäkuussa yllätin itseni ja tilasin Hartsilasten foorumilta SD-kokoisen pään. Minä, joka en halunnut Sd-kokoisia nukkeja. Älkää kysykö miksi? En osaa vieläkään selittää. Yhtä kaikki taas tuli harvinaisuus. Custom Housen Ai-doll sarjan Lauraa en muista toista nähneeni edes omistajakuvissa. Pää on tainnut olla Custom Housen eventtilahjana, vaikken ole asiasta varma.
Pää palloili täällä monta kuukautta epäilyttävän miesmäisen näköisenä, vailla hahmoa taikka nimeä. Lopulta pitkä tuumailuprosessi kantoi hedelmää ja tällä hetkellä olen Lydiaan todella tyytyväinen. Olen myös aika ihastunut sen kömpelöön posettamiseen, painoon ja jykevyyteen.
Elokuussa tulivat siis yhtenä rysäyksenä ensin Bea, sitten Lydian käytettynä hankittu kroppa ja jälleen harkitsematon yllätysostos, megaluokan harvinaisuus Slinky Neko Junior Borry tannina joita on valmistettu vain kolme ja jonka löysin Den of Angelsin myyntipalstalta joka on vaarallinen paikka. Uusi Magdalenani tuli ikäänkuin Lydian kropan sivutuotteena. Nykyään osaan olla varovainen enkä avaa myyntifoorumeita palkkapäivän tuntumassa.

Loppusyksystä saapuivat vielä talon uudet Pullip-tulokkaat. Ennakkoon tilaamani Pullipstyle Exlusive Froggy ja Flicrin myyntipalstalta adoptoimani vanha Pullip Street. Nukke jota olin yrittänyt ostaa jo pitkään.

Näiden lisäksi hankin 3 Monster Highiä ja löysin kirppareilta muutaman My Little Ponyn. Monstereissa toivon tänä vuona löytäväni itseäni miellyttävän Clawdenin ja pysyn avoinna muille itseäni miellyttäville nukeille joita ei liian usein julkaista. Poneissa polttelisi pieni kaipaus ostaa muutama puuttuva poniyksilö, vaikka pidänkin ostelua keräilijälle kyseenalaisena tapana kartuttaa kokoelmaa. Mutta Gi-poneja kohtaa kirppareilla niin harvoin, että se on nykyisin liki ainoa vaihtoehto.
Ponirintamalla vuodelle 2013 jää ikuisuusprojekti rootata uudelleen tietokonepöydälläni kummitteleva skinhead-ponien porukka.

Mites muut bloggaajat? Olisi kivaa lukea muiden suunnitelmista vuodelle 2013.

Sinisen hetken ponit

Joulun kiireessä jäi julkaisematta yhtä ja toista. Nämä kuvat ovat peräisin Paratiisikartanon joulukorttivaihtoon ottamastani kuvasarjasta.





Ryhmä jouluisia G3-poneja miltei häviää hämyiseen hankeen. Crystal Clown, Triple Treat II ja Lullabelle II.



North Star ja ft-baby North Star


North Star-perhe vahvistettuna Medleyllä ja Sea Shellillä.

Toteutuvia unelmia

Edelliseen joululahjapostaukseen en vielä tohtinut kirjoittaa mitään siitä isoimmasta jutusta, mutta nyt asiasta tohtii jo puhua.




Tässä on Volksin Nono. Winter Smile-versio kuuluisasta päästä. Yksi minun graalin maljoistani. Kun aloitin nukkeilun, pidin äärimmäisen realistisista nukeista. Hyvin nopeasti kuitenkin totesin että makuuni olivat kuitenkin enemmän fantasiahahmot ja nukkemaisemmat hartsinuket. Muutaman nuken jo hankittuani mieleni alkoi tehdä hyvin tyttömäistä hahmoa jolla olisi sopivan animet piirteet. Iiiisot silmät, niukka nenänselkä, terävä nenänpää ja sopiva söpö ilme. Sellaista joka suostuisi pitämään söpöjä mekkoja joita muut nukkeni karsastavat.
Löysin Nonon. Ja nimenomaan Winter Smile-Nonon. Olin murtunut kun tajusin, että nukke oli SD-kokoinen ja lisäksi kalleimman mahdollisen firman tuote jota oli myyty vain lyhyt, kauan sitten loppuunmyyty erä. No, ajattelin että se siitä. Fanitan vain kuvia enkä ajattele asiaa enempää. Pidin siihen aikaan SD-kokoisia nukkeja itselleni liian suurina ja raskaina enkä edes ajatellut että voisin hankkia sellaisen itselleni. En edes tahtonut.

Sitten tuli tarjolle halpa pää, ja Lydia muuttui ajan kanssa blankosta päästä kokonaiseksi SD-nukeksi. Lydia on Ai-dollin Laura joka käyttää Dollmoren vartaloa. Lyhyt SD ja juuri niin huonosti posettava, painava ja pökkelömäinen kuin olin tiennytkin Sd-nukkejen olevan. Ja kaikessa jäykkyydessään liikuttava, kiehtova ja lumoava. Puhumattakaan siitä, miten paljon enemmän asuja sen kokoisille nukeille on tarjolla. Lydia shoppaili lyhyessä ajassa niin paljon vaatteita että ajattelin niillä vaatettavan helposti toisenkin SD-nuken.

Paitsi etten halunnut toista. Lydia riitti minulle ihan hyvin. Sitäpaitsi ostoslistalla oli hartsisten sijaan ensimmäinen Sashani ja vaikeasti hankittava Blythe Ayanami Rei. Rein suhteen olin juuri kohdannut ikävän takaiskun kun se normaalimyynnin sijaan tulikin lotteryn kautta myytäväksi. Inhoan japanilaisten rakastamia "arvotaan osto-oikeus" myyntejä. Eteenkin jos niihin vaaditaan henkilökohtaista visiittiä myymälään... Rehellinen raha tilille ja nukke pakettiin ja matkalle-metodi on paljon selkeämpi.

Rei oli hädin tuskin livahtanut ulottuviltani kun sain Hartsilapset-foorumin kautta kuuman vihjeen myytävästä Nonon Winter Smile-päästä. Tämä oli tämän pään kohdalle sattuva ensimmäinen ihme. En nimittäin ollut edes etsinyt Nonoa itselleni. Olin katsellut muutamaa myynnissä ollutta ja todennut että ne olivat kaukana minun budjettini ulottumattomissa. Sattumalta olin erään toisen hartsilaisen haaveiluketjuun Volks-haaveistaan kirjoitettuaan vain maininnut, että minä vastaavasti uneksin Nonosta. Ja hän löysi minulle pään joka oli paitsi virheetön, myös kipurajan sisällä olevan hintainen.

Seuraa toinen ihme. Kun pari päivää kämmenet hiessä pohdittuani kirjoitin myyjälle Usaan, hän tiedusteli että emmekö me olekin tavanneet? Ja niin me olimme! Kesällä 2010 hartsinukkemiitissä Jyväskylässä Cyngneuksen puiston nurmikolla. Hän oli vierailulla suomalaisen ystävänsä luona ja he olivat syystä tai toisesta innostuneet matkustamaan Helsingistä Jyväskylään. Muistelen heidän pyrkineen Lappiin, mutta kyllästyneen puolimatkassa ja päätyneen siksi paikalliseen miittiin.
Millainen nimimuisti tuolla ihmisellä onkaan! Toki minäkin muistan hänet ja hänen mukana olleen nukkensa, mutta en olisi ikinä muistanut sitä nimimerkkiä jolla hän netissä kirjoittelee, vaikka meidät esiteltiin. Olen ihan silmät pyöreinä hämmästyksestä, sillä ei tämä nyt NIIN pieni harrastajayhteisö ole.

Minä siis kirjoitan hyvin huonoa englantia ja pelkään jatkuvasti että teen ratkaisevia virheitä. Kolmas ihme on, että myyjän suomalainen ystävä on hänen luonaan käymässä ja olemme voineet hoitaa osan kaupankäynnin yksityiskohdista suomeksi. Ja paras yksityiskohta vielä loppuun. Hän palaa kotiin tammikuun lopussa ja saan pään nyrkkipostina Suomeen, vain suomalaisilla postikuluilla! Jos puhutaan onnekkaista nukkekaupoista niin tämä todella on ollut sitä!
Siitäkin huolimatta että Den of Anglesin yksityisviestijärjestelmä on kaikkea muuta kuin luotettava. Vannoin aikoinaan etten osta sitä kautta ikinä mitään ja nyt minulla on sieltä kroppa, kokonainen nukke ja vielä pääkin. Kohta on pakko varmaan kasata palauteketjukin. Tälläkin kertaa yksityisviestit tekivät parhaansa torpatakseen kaupat, mutta onneksi sain juonikkaasti kierrettyä lähtemättömien viestien ongelman.


Nyt siis tulossa on pää josta en tiedä vielä edes mittoja. En myöskään värimätsiä muihin firmoihin. Volksin oma, maturempi kroppa on kallis enkä pidä sitä erityisemmin viehättävänä. Vaikka se tietysti olisi paras ratkaisu, voi olla että tulen etsimään jokin toisen firman vartalon. Kunhan nyt nähdään, onko tuleva kieriväinen greipin vai klementiinin kokoinen?

Sd-kokoiset nuket osaavat olla todella kalliita. Minulla oli Lydian suhteen onnea ja sain sen osat metsästettyä varsin edullisesti. Nonon pää jo yksin maksoi kokonaisen MSD-nuken hinnan. Ja oli vielä edullinen löytö sillä pää ei ole mikään erityisen suosittu. Kipuraja siirtyy jokaisen kalliimman ostoksen myötä ja pelkäänkin, että pian olen tilanteessa jossa nuken hinta ei riitäkään skippaamaan sitä ostohaavelistalta. Pelottava ajatus mutta valitettavasti niin se menee kaikessa harrastamisessa.

Minusta tuntuu kuitenkin kuin näkisin unta. Tuijotan noita kuvia ja hihittelen itsekseni. Saa nähdä miten suu pannaan sitten, kun täällä on kaksi pitkää tyttöä jotka eivät mahdu vitriiniin?

Molemmat kuvat on ottanut Nononi myyjä ja ryöstin ne tunnottomasti myynti-ilmoituksesta.