Jäätymispiste eli viimeiset valonsäteet

Kummitäti Spica toivoi kummityttö Beasta uusia kuvia. Niitä oli suunniteltu jo pitkään, mutta aina on apua toiminnan käynnistymiselle että joku hoputtaa ; )
Bea-poloinen kärsii akuutista vaatepulasta. Yllättävä Pullipostos imaisi vaateostoksiin varatun budjetin tyhjiin. Lisäksi Bean pitkänpuikea kroppa ei ole helpoin mahdollinen pukea. Nyt kun talossa on 4 slim miniä nukkea, pitää etsimällä etsiä firmaa joka tekisi kyllin pieniä vaatteita. Ei houkuttele tilata kaukomailta settiä liian suuria rytkyjä.

Mutta asiaan. Bea lainasi Izan villapuseron ja lähti pitkästä aikaa koittaneeseen kuivaan pakkaskeliin viime aikojen harvinaista auringonpaistetta katselemaan.

Bean kauniit kasvot. Alan pikkuhiljaa tottua noihin violetin sävyisiin silmiin. Uskon kuitenkin että ne vaihtuvat vielä oikean sävyisiin ruskeisiin kunhan sellaiset löydän. Bean silmäkoko on haastava.

Vasten aurinkoa. Kuvat on otettu noin kahden aikaan ja aurinko oli silloin jo laskemaisillaan. Marraskuu on älytöntä aikaa valokuvaamiselle.

Tämä kuuluu sarjaan todella vaaralliset kuvauspaikat. Koko laituri oli hileisen jäinen ja liukas. Nukke liukui mutta niin liukui kuvaajakin. Ja totta kai teinit olivat käyneet potkimassa suurimman osan kaiteista rikki. Onneksi kuviin jäi seesteisen tunnelma joka kuvaustilanteesta puuttui.

Aurinko selän takana. Bea saa kohta ruveta katselemeen joko sukkahousuja tai pitkiä päällyshousuja.

Kuvauspaikkamme on taktisesti rajatuilla kuvilla idyllisen ja rauhaisan näköinen. Tosiasiassa olemme uimarannalla ihan kylän keskustassa ja selkämme taakse rakennetaan uutta vanhainkotia.

Mutta sehän ei ole olennaista. Vain se mikä näky kuvissa on olemassa. Eli kuurainen laituri ja jäätymäisillään oleva Päijänne.

Muutama pakkaspäivä ja se olisi kokonaan jäässä. Auriko hiipuu jo ja antaa tilaa kylmälle illalle.

Kiitos katsomisesta!

Uusi nukke tulossa

Taas muuttuivat suunnitelmat kertarysäyksellä. Kauan kyttäämäni Pullip Street tuli kaikkine tavaroineen ja bokseineen myyntiin. Ja pitihän siihen iskeä kiinni. Näitä kaikkein vanhimpia Pullip-julkaisuja on myynnissä tosi harvoin. Eteenkin virheettömällä stockilla ja meikillä.




(Katsotaan onnistuiko kuvan saaminen näkyviin näin?)

Pullip Street on ehkä merkillisin tietämäni julkaisu, vaikka alkupään nukkejen joukossa on monta muutakin rohkeata vetoa. Niihin verrattuna nykynuket vaikuttavat kovin pliisuilta ja valtavirtaa kosiskelevilta. Itse arvostan kovasti sitä että nukessa on särmää ja kipinää.
Mutta Pullip Streettiin palatakseni. Sen meikki näyttää kurjan kustomoijan käsistä lähteneeltä ja minun piti selata läpi tusinoittain omistajakuvia ennenkuin uskoin, että karmeat alaripset ovat stockit. Huulet ovat ihan tummat ja kirkkaan keltaiset silmät eivät sovi yhtään mihinkään muuhun. Mahtavaa!
Uskoisin että tästä tulee toisen tummahuuleni Batgirlin pikkusisar. Asia varmistunee kunhan pääsen näkemään heidät rinnakkain.

Jännää myös päästä testaamaan ykköstyypin kroppaa. Ostokseni näyttää tosi huolella pidetyltä enkä usko sillä juurikaan leikityn. Kroppa lienee siis aika hyvässä kunnossa. Tulee olemaan kiinnostavaa verrata sitä muihin. Streetin tultua minulla on joka ikäluokasta vähintään 1 vartalo.

Minulla on marraskuun lopussa synttärit joten Street on synttärilahja itselleni. Paljon kalliimpi lahja kuin mihin olin varautunut, mutta noin täydeksi ja hyväksi setiksi minusta vallan järkihintainen. Ei kalliimpi kuin uudet eurohintaiset Pullipit Plasticpopista. Ja kun euromyyjä on vielä kyseessä, ei tarvitse miettiä tulleja. Kunhan kaikki muuten nyt menisi hyvin! Me ollaan myyjän kanssa nyt vetkailtu kumpikin tahoillamme. Molemmat ovat luultavasti helpottuneita kun kaupat on saatu päätökseen.

Lydian uudet vaatteet (taas!)

Tunnustan suoraan. Olen SD-vaatteiden ostelun ongelmakäyttäjä. Minulla on yksi ainoa SD ja sillä on vaatteita enemmän kuin muilla nukeillani yhteensä. Mutta nyt kun meillä on vaatesetti ulkoiluun kesällä ja talvella sekä vähän nätimpää, saa luvan riittää. Ei enää yhtään lisää.
(Sitäpaitsi tuo vaalenpuna-harmaa vaatesetti on ostettu salaista haavettani Volksin Nonoa varten jos sellaisen satun joskus onnistumaan ostaa. Väri on punapäiselle Lydialle ihan sopimaton.)
Hartsilapsissa kirjoitteleva Adamantine on ollut viime aikojen nukenvaatteideni hovihankkija. Nämäkin ovat hänen kauttaan. Halaus siitä hyvästä että hän tuo moisia ihanuuksia tarjolle.

VAROITUS PALJON KUVIA!
Toinen varoitus. Kuvat on otettu harmaana päivänä pikkukameran salamalla. Mitään loistokasta ette näe.

Jou jou, mitä tuijotatte? Ettekö ole ennen nähneet urheilullista hartsia?

Lydia on surkea posettaja kuten on moneen kertaan tullut jo todettua. Mutta se seisoo kuin petäjä, taivutti kroppaa tai koipia miten hyvänsä.

Asennot jäivät kyllä vähän yksipuolisiksi. Mutta vaatteitahan tässä oli tarkoituskin esitellä.

Rakastan tuota valkoista tennarien, sukkisten ja hupparin yhdistelmää. Kivaa löytää nukelle vaihteeksi jotakin nykyaikaista päällepantavaa. Silläkin uhalla ettei valkoinen oikein kaunista punapään hipiää.

Mielestäni pellavasekoitetta oleva lakana sopii taustaksi erittäin hyvin. Kulissit on rakennettu ruokapöydälle kahdesta silityslaudasta, mutta tärkeintähän on lopputulos!

Nuo shortsit ovat rakkaus. Juuri sellaisia tähän talouteen on kauvattukin. Nukeillani on akuutti alaosapula.

Tässä on nyt taas jotakin mystistä. Tämä kuva näyttää taas sumealta vaikka muut ovat kirkkaita?

Aina yhtä huonotuulisen näköinen Lydia. On ihan hassua miten innostunut olen siitä vaikka se on muihin nukkeihin verrattuna raskas pölkky. Kaiketi sen jäykkyydessä on jotakin liikuttavaa. Siihenkö SD-nukkejen suosio perustuu?

Kuntoiluhaaste kaikille nukeille! Sixpack hartsiin ja löysät pois ennen seuraavaa uimapukukautta!

Vaihdetaan sitten taustakangasta ja tyyliä.

Tässä vaiheessa photoshoottia huomasimme, että se mikä Lydian garderobista puuttuu ovat avokastyyppisen jalkineet. Siitä syystä malli esiintyy nyt sukkasillaan. Mutta Little Modan asussa on kauniit, harmaat polvisukat.

Asuun kuuluu myös pitsihelmainen vekkihame, raidallinen alustoppi ja puuteriroosa neule. Allahin käsi Lydian kaukassa vaihdettiin nauhasta ketjuun kun oltiin sopivasti pihtien kohdalla kuvaamassa.
Mitä? Eikö teillä muka ole ruokapöydässä hyvää pihtivalikoimaa? Meillä on nopeasti laskettuna neljät erilaisilla kärjillä.

Metsämaiseman yllä soittaa viulua iso putto. Merkillinen taustakangas on kiinalainen vauvanhuopa. 80-luvulta. Minun piti ommella siitä läppärilaukku mutta se on niin omituinen etten taida hennoa leikellä sitä.

Haaveilua penkillä. Tuo vaatesetti on todella kaunis.

Hetkinen... Mikäs tämä on?

Tuolla kuvan vosulla on yllään tismalleen sama vaatesetti! Hän on niin kaunis ja minä näytän turvonneelta porsaalta.

Tässä on nyt jotakin epäreilua. Miksen minä näytä samalta kuin hän?

Tuota Lydia, kaikki eivät voi olla malleja. Älä viitsi nimitellä sitä tyttöä. Sitäpaitsi se kuvahan voi olla photoshopattu.

Epäreilua se on silti. (Hutsu)

Kirkkokuorolainen. Viimeinen uusi vaate eli shortsien kanssa samaan settiin kuuluva pitsipaita helminapeilla.

Kiitos katsomisesta! Odotamme ilolla kommenttejanne.

Lady Nancyn kysymyshaaste

Sain jälleen haasteen vastailla kysymyksiin. Tällä kertaa haastajana oli Lady Nancy blogista Yliluonnollista ja pikkasen normaaliakin. Alkuperäiset kysymykset on tainnut laatia Keksinmurunen.

 

 

1. Mikä on inhokkiasiasi nukkeharrastuksessa?

Hartsinukkejen ripsien kiinnittäminen. Voi hyvä tavaton se osaa olla joka kerran yhtä ärsyttävää puuhaa.

2. Uskotko että 80 vuoden päästä sinulla on edelleen Pullipeja?

Jos olen elossa vielä 80 vuoden kuluttua, olen yksi maailman pisimpään elänyt ihminen. Mutta en usko että luopuisin nukeistani kovin kevein perustein. Ehkä minulla on jo siinä iässä niin mahtava kokoelma että se halutaan Suomen Käsityön Museoon?

3. Korvaläpät vai tupsupipo?

pipo minulle. Läpät eivät riitä mihinkään. Koko pää pitää olla lämpimässä.

4. Pidätkö lumesta?

Kohtuullisissa mitoissa pidän. Se on puhdasta ja maisema on kivasti valoisa. Inhoan kuitenkin niitä hetkiä kun sitä sataa paljon ja joudun kaivamaan itseni ja eläimeni ulos aamulla.

5. Mikä on seuraava nukkehankintasi (nukke tai tavara)?

Minulla on yksi ikuisuus Byul ostoslistalla joka on jo kolme kertaa joutunut väistymään kiireellisempien ostosten tieltä. Sen tahtoisin kotiuttaa viimeinkin. Lisäksi on Dal jonka henkilöllisyys lienee tilaushetkeen asti arvoitus jopa minulle itselleni. Olen pohtinut Pandan tyttäreksi 12 eri Dalia ilman lopullista varmuutta.

6. Uskotko joulupukkiin?

Totta kai! joulupukki on olemassa, samoin kaikki pienet tontut jotka jättävät jalanjälkiä ikkunalaudoille. Koirat jahtaavat niitä säännöllisesti.

 

7. Saatko nuken joululahjaksi?

 Jos ostan sellaisen itse. Tämän ikäinen ei juuri saa joululahjoja muutenkaan kuin itse hankkimalla.

8. Oletko menossa ulkomaille lähi-aikoina? Minne?

Lasketaanko Helsiki ulkomaiksi? Ei ole mitään matkustelua tiedossa, ankeata. Meidän on eläinten takia vaikea lähteä mihinkään kun tarvitaan kokenut kotomies tilalle.

9. Oletko lukutoukka?

Olen itse asiassa ongelmalukija. Saatan uppoutua kirjaan kuin kirjaan ja sen loputtua jatkaa lehtipinoa läpi ihan transsissa lukien niin mainokset kuin muropaketin tuotetiedotkin yhteen pötköön. Yritän kovasti hillitä lukemisiani. Kirjaholismi ei ole niin paha juttu kuin alkoholismi, mutta on ärsyttävää huomata että 6 tuntia on kadonnut siihen että luki läpi kuivan elämänkerran lähdeluetteloita myöten.

10. Mikä on ikuinen & mahdoton nukkehaaveesi?

Volksin Nono Winter Smile-versio. Kaunis, kauhistuttavan kallis ja hyvin harvinainen. Vaikeasti saatavilla jälkimarkkinoilta. Odotan siis epätodennäköistä uudelleenjulkaisua ja lottovoittoa.

11. Haluaisitko itse olla nukke? 8D

Olisi ihanaa pukeutua sävy sävyyn ja olla vain nättinä kaiket ajat. Valitettavasti minun työssäni se on mahdotonta ja olen liian vanha ja epäsoma lolitaksikin.

Minäkin jatkan näillä kivoilla kysymyksillä! Haastan kaikki blogini lukijat joille vielä ei ole haastetta tullut vastaamaan!

Valkoista, oranssia ja vihreää

Froggyn talviasukokonaisuus alkaa olla kenkiä vailla valmis. Froggy lainasi Linnetiltä bootsit ja kävi katsomassa uutta lumikerrosta joka uhkaa tänään sulaa pois.

Jokin kuvien varastoinnissa nyt tökkii? Aiemmin tällä tavoin pienennettyjen kuvien laadussa ei ollut mitään moittimista, nyt ne näkyvät kansiossa kirkkaina ja blogiin liitettyinä sumenevat. Jos joku tietää tähän ratkaisun niin kertokaa!

Tämä testikuva on pienennetty toisella metodilla mutta tulos on yhtä tunkkainen. Käsittämätöntä!

No mutta näillä on pärjättävä. Tässä siis Froggyn talvioutfit. Huopatöppöset on vielä tekemättä.

Kuvan laatu kiusaa minua nyt ihan mielettömästi. Froggy on niin kirkasvärinen ja yksityiskohtainen että harmittaa jos näette hänet pelkkänä söhrynä.

Sillä näitä söpöstelykuviahan riittää. Valo uhkasi tässä vaiheessa käydä vähiin jopa näin sädehtivän värisen mallin kohdalla.

Rämpimässä villissä luonnossa. Toisin sanoen perennapenkissäni keltakurjenmiekkojen alla.

Kiitos katsomisesta! Palaamme taajuudelle seuraavan aurinkoisen päivän sattuessa kohdalle.

Ensilumi

Aamulla peitti maata ohkainen ensilumi. Lumisade vaihtui nopeasti vedeksi, mutta muutaman valokuvan ehdin käydä näppäämässä.

Siinä se nyt on, ensilumi. Talvi on väistämättä tulossa.

Aamusta alkaen hämärää, ympäri vuorokauden kylmää ja kosteata. Kirkkaatkin värit haipuvat ja haalistuvat.

Hevosetkin on kääritty talvipeitteisiin. Seisovat ulkona päivät läpensä. Raukat...

Miksi ihmeessä pitää asua tällaisessa ilmastossa? Tahdon kaupunkiin, mielellään johonkin lauhkeaan maahan. Johonkin missä jäätelöä syödään ympäri vuoden.

Lumi on toki kaunista. Mutta mieluiten kuvakirjoista tai joulukorteista katsottuna. Sitä ja sen lumoa hehkuttavat yleensä ne jotka eivät joudu kahlaamaan siinä kaikkea arkeaan.

Läheltä katsottuna lumi on vain märkää ja epäkäytännöllistä.

Antaisin mitä hyvänsä että olisin tällä hetkellä jossakin muualla.

Magdalena Unikkokuosissa

Viimeinkin sain varastettua sen verran aikaa että kesämekossa hytissyt Magdalena sai jotakin järkevämpää ylleen. Uudenuutukainen mutta minulle liian pieni pari Marimekon sukkia sai uuden elämän. Seuraa siis Unikkokuosia koko rahalla. Niille joita se allergisoi ei anneta toista varoitusta.

Eli liivimekko ja sukat. Kenkinä vasta hankitut nahkaballerinat ja poolopaita lainassa Hiireltä.

Tälle kuvalle tapahtui kuvansiirrossa jotakin. Vielä ennen siirtoa se oli terävä. Toivottavasti tämä on jotain mikä näkyy vain tässä tilassa sumeutena?

Magdalena ei ole kovin ilmeikäs tyyppi. Jos tuota murjotusta ei lasketa ilmeeksi. Häntä on kaiketi mahdotonta miellyttää.

Yksi kasvokuva sentään valikoitui mukaan. Vitsit miten tykkään noista Unikon vahvoista väreistä tummalla nukella.

Jälleen kokovartaloposeeraus. Tylsää etten tajunnut ottaa yhtään yläviistokuvaa missä nätti hiusnauhakin näkyisi. Jollakulla on muuten sukat eri korkeudella...

Kaikki lehdet ovat nyt varisseet. Julistamme ensilumen odotuksen alkaneeksi ja alamme virkata pipoja ja kaulaliinoja.

Kiitos katsomisesta!