lauantai 20. syyskuuta 2014

Vilperi ja karvamato

Vilperi kohtasi maastossa kiireisen henkilön. Tämä on taas niitä kuvatarinoita jotka syntyvät itsekseen.

Hyvää päivää herra karvamato! Sangen kaunis syyspäivä vai mitä?

En kai suinkaan ole tiellänne? Voin vetää jalkani koukkuun jos tahdotte?

Ihan todella, olisitte vain sanonut että olen tiellänne. Olisin joutanut siirtymään.

No miten vain.... Hyvää päivänjatkoa kuitenkin herra karvamato.
Lähettänyt klo

10 kommenttia:

  1. Kotoko20. syyskuuta 2014 klo 3.47

    Aivan upea karvamato! En oo eläissäni nähny tuollaista, mitä siitä tulee? Perhonen? Mukavaa nähdä kuvia Vilperistäkin, sillä on niin mainio ilme. :D

    VastaaPoista
  2. Tiinyan20. syyskuuta 2014 klo 7.58

    Eikäh! Vähänkö makee karvamato! :D Oikea linnsilude, kun tuolla tavalla hienosti mönkii ohitse :-DD

    VastaaPoista
  3. Sini apila20. syyskuuta 2014 klo 8.37

    ihii ! kiva karva mato ,3
    mä oisin varmaa ollu et Hyi !

    VastaaPoista
  4. Turre20. syyskuuta 2014 klo 9.01

    Tuo oli kyllä erityisen uhkea mato! Etusormeni mittainen ja paksuinen. Piti ihan googlettaa mikä se oli ja se on vissiin yhdentekevän näköisen, ruskean perhosen nimeltä henähukan toukka.

    VastaaPoista
  5. Jepa20. syyskuuta 2014 klo 23.13

    Vautsi mikä mato! Loistava kuvauspari Vilperille kun molemmat ovat pikkuisia ja sopivat luonnon helmaan :3 Ihan hillittömän piristävää lukea muiden nukkeblogien draamatarinoiden seassa jotain tällaista. Toivottavasti törmäät uudelleen tällaisiin kiireisiin henkilöihin :D

    VastaaPoista
  6. Turre20. syyskuuta 2014 klo 23.32

    Mukavaa että tykkäsit! Tässä blogissa harvemmin ollaan mienkään dramaattisia tahi eeppisiä. Pelkkää nukkearkea.

    VastaaPoista
  7. Spica~21. syyskuuta 2014 klo 13.03

    Suloinen tarina! <3 Vilperi voisi pitää karvamatoa sylilemmikkinä. Minusta on aina ihanaa kun nukkekuviin tupsahtaa tällaisia eläinmaailman söpöläisiä. Unelmani olisi saada joku hieno perhoskuva nuken kanssa... Perhoset vaan eivät ole olleet kovin yhteistyöhaluisia. :c

    VastaaPoista
  8. Turre22. syyskuuta 2014 klo 0.36

    Perhoset ovat kyllä vaikeita. Parhaat perhonen ja nukke-kuvani olen saanut kuolleen perhosen kanssa, mikä on aika kuvaavaa...

    VastaaPoista
  9. SweetNeat23. syyskuuta 2014 klo 13.19

    Ihana nähdä Vilperiä, se kaveri sopiikin kuin nakutettu luonnon pikku ihmeitä tutkiskelemaan. :) Komea karvamato, ja melkoinen yllätys mahtoi olla kuvaajalle. :)

    VastaaPoista
  10. Turre24. syyskuuta 2014 klo 2.52

    Itse asiassa mato löytyi ensin ja sitten juostiin hakemaan nukkea. lopun ne hoitivatkin sitten ilman minun puuttumistani asiaan.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)