Uskottava se on, luonto ei ole enää vihreä vaan kellertävä ja syksy on tullut. Se ei koskaan ole miellyttävä havainto, sillä vaikka syksy on suosikkivuodenaikani, olen myös vilukissa joka palelee syyskuulta toukokuulle monta paitaa päällään ja villasukat 24/7 jalassa. Syksyyn pitää totutella pikkuhiljaa.
Mutta kauniita kuvia syksy teettää! Valo on kirkas ja värit heleät.
Tätä kuvaa otettaessa oli vähällä tapahtua onnettomuus! Nono pitäisi stringata ja niin kävi, että kun olin sen seisomaan asettanut ja kohotin kameraani, se kaatui. Ihan suorilta jaloilta takaraivolleen kiveen ja kuului hirveä pamahdus. Säikähdin ihan kuollakseni sillä olin varma että nyt on kallis pää halki.
Mutta onni oli onnettomuudessa! Nono oli ihan ehjä, vain peruukki lensi päästä ja rötvääntyi mutta sillä ei ole väliä. Iskun oli ottanut vastaan takaraivon messinkinen aitouslaatta joka iskun voimasta irtosi. Mutta sen strategisesti oikea sijoittelu pelasti Nonon, eikä laattakaan juuri kärsinyt. Pitää liimata se paikoilleen.
Tämä kuva on otettu varmaan sillä hetkellä kun Nono lähti kaatumaan, sillä kuten ylämäkijärvi taustalla osoittaa, ei käsivarakuvaajan horisontti enää laukaushetkellä ollut ihan vakaa : D
Sen jälkeen siirryttiin visusti istumakuviin. Pihlajanmarjoja on tänä vuonna huikeat määrät.
Sanotaan ettei pihjaja kanna kahta taakkaa mistä voidaan päätellä että on tulossa toinen vähäluminen talvi peräjälkeen. Ei kyllä haittaa yhtään.
Tekisi mieli askarrella jotakin noista pihlajanmarjoista. Ovat niin kauniita.
Mitä sanot Nono? Jos vaikka punottaisiin pajulyhty johon saisi pujoteltua pihlajanmarjaketjuja?
(Nonoa naurattaa koko ajatus. Ihan kuin me saisimme aikaiseksi mitään sellaista...)
Tai jos pistäisi terttuina pakastimeen ja antaisi talvella lintulaudalle? Söisiköhän niitä joku? Viimeksi kun sitä yritin, oli vaivannäkö turhaa eikä marjoihin koskenut yksikään lintu. Mutta saisivat ainakin lintulaudalla käyvät rotat vitamiineja.
Minulla oli mielessäni hieno kuva missä puimuri puksuttaa Nonon ohitse. Odotimme vaikka miten pitkään eikä se masiina tullut lähellekään. Hinkkasi vain pellon takalaitaa. Ihan tylsää.
Ihanaa, kuvia Nonosta! <3 Minäkin panin saman asian merkille pihlajanmarjoista ja mies vaan tuhahti halveksuvasti, mokoma. :/ Mutta vähäluminen talvi olis hänellekin parempi, ei menis niin paljon aikaa lumitöihin.
VastaaPoistaMeillä ei viime talvena aurattu pihaa kertaakaan kun lunta ei juuri ollut. Tosin ei se musta talvikaan ihan simppeli ollut, moni puutarhakasvi otti pahasti itseensä.
VastaaPoistaHuh, kävipäs teillä tuuri kaatumisessa ^^' Vähän niinkuin leffoissa aina luoti pysähtyykin kaulassa roikkuneeseen koruun tai povariin piilotettuun Raamattuun, niin Nonolla oli suojana laatta takaraivossa :D
VastaaPoistaAah, ihana syksy. Ite en oo vilukissa ja syksyn saapuminen on aina helpotus, kun ei koko ajan tunne läkähtyvänsä.
Haha, rotat varmasti arvostaisivat pientä piristystä talven keskellä XD
Nonolla oli onni onnettomuudessa! Vieläkin hirvittää kun sitä ääntä ajattelen.
VastaaPoistaMeidän rottakanta on erittäin elinvoimainen ja kookkaaksi kasvava muutenkin. En ole ihan varma tahdonko buustata niihin kuitenkaan enää ylimääräistä energiaa?
voi että on söpö nukke !
VastaaPoistahyvä tuuri kyllä kävi ; 3
olisin myös säikähtäny jos ois mulla ja ois kaatunu,(
T:Siniapila
olisiko mahdollista jos ottaisit tuon robotti kyselyn pois kun kommentoi ?
VastaaPoistaMinkä robottikyselyn? Onko minulla joku kysely siellä mistä en itse tiedä? Kääk!
VastaaPoistaTarkoittaa varmaan tuota viestin vahvistusta, joka kysyy vaihtuvasta kuvasta koodia ennenkuin antaa viestin tulla esiin. Sen tarkoitus on varmistaa, että kommentoija on ihminen. :D Ihan hyvä ominaisuus olla olemassa, ei se niin suuri vaiva ole.
VastaaPoistaAi se... Se saa olla. En tahdo mitään spämmiä blogiini.
VastaaPoista