Lokakuun lumi

Ensin oli pitkä, kuiva, kaunis ja tunnelmallinen syksy. Kun viimen alkoi sataa, tulikin lunta!

Sitä tuli kerralla yli 10 senttiä. Paksua, märkää, takertuvaa lunta. Heleän ruskan sijaan kaikkialla on märkää ja liukasta.

Ja mitä tapahtui? Kateissa ollut nukkekuvausintoni otti ja palasi takaisin! Näköjään tarvitsen ankean kelin inspiraatioon. Ällöttävää

Mutta ovathan tällaiset omituiset luonnonilmiöt paljon hauskempia taltioida kuin joka vuosi tasaisesti toistuvat.
Älkää huoliko, on minulla muutamia ruskakuviakin. Näette nekin ensi tilassa.

Vähänkö olin innoissani kuvatessani Pandaa pitkästä aikaa. Sille nämä kylmän sävyiset taustat sopivat niin hienosti.

Panda hei.... Kaulaliina ei oikein suojaa rintamustasi. Sitäpaitsi meillä voi olla alaikäisiä lukijoita.

Kauas ei kyllä tuossa kelissä halunnut lähteä kuvaamaan ja siitä huolimatta sekä nukke että kuvaaja olivat märkiä.

Syksyn viimeinen lehti ja laiminlyöty pieni Dede-poloinen joka sai kuvausaikaa nyt, kun fiinimmät nuket ovat maailmalla.

Pitäisi lähettää Dede faceuppiin ja miettiä, olisko joku muu kroppa tarkoituksenmukaisempi. Unelmoin yhä törmääväni Unidollin omaan tinyvartaloon jota silloin päätä ostaessani niin halveksin. No, kokemus on osoittanut että hybrideistä harvoin seuraa mitään hyvää. Mutta paha on itkeä vuosia sitten lopettaneen firman perään.

Reppana. Ja oikeasti kuitenkin olen tosi kiintynyt tuohon hahmoon ja päähän.

Linnetin tämän päivän kuvamaratoonikuva. Jolleivat eilen uskoneet että kuvan lumi oli aitoa, nyt saavat luvan uskoa.