Linnet Animeconissa

Valmiina lähtöön!

Kuopion Musiikkikeskuksen pääovella. Sinne niitä pukuhiippareita lappaa. Koko paikan saattoi löytää kissankorvaisia tyttöjä ja miekkapoikia seuraten.

Isäntä itse eli Linnet ja Jean Sibeliuksen kuuluisa pääveistos. Vaikutti tuikealta meininkiä seuratessaan.

Vaikka ei sillä... Luulisi että Sibelius aikoinaan olisi nähnyt jo röyhelöessuisia tarjoilijattaria kyllikseen Kämpissä istuessaan? Mutta ehkä hän ei omassa elinpiirissään kohdannut niin paljon zombeja ja taikatyttöjä kuin mitä täällä oli tarjolla? Tai sitten suoraan näkökentän edessä olleen tavaramyyjän hinnoitelu oli hänenkin mielestään hiukan ylenpalttinen?

Myyjiä oli kohtuullisen paljon mutta tavara oli aika kallista. Lehdet, kirjat ja figuurit kyllä ymmärrän, mutta puhtaasti krääsäosaston kate oli kyllä hyvä.
Lähdimme Linnetin kanssa kohtuubudjetilla liikkeelle ja siinä pysyttiin. Ostosaldo oli 6 pokkaria mangaa ja 4 vanhempaa Anime-lehteä divarimyyjältä. Saimme sen mitä lähdimme hakemaan, sillä K-Onin puuttuvista osista ehdimme saada viimeiset myyntikappaleet.
My Little Pony G1-sarjan T-paidat olivat kiva yllätys mutta minulle 25€ on materiaaliltaan ei erityisemmin laadukkaasta paidasta liikaa. Muissa T-paidoissa mitä katselin tuli koko-ongelma vastaan. Paidat oli mitoitettu lapsille. Aliraviuille lapsille vieläpä. Eteenkin yksi Ranma 1/2-aiheinen jäi vähän kismittämään. Niin vanhasta sarjasta enää harvemmin löytyy mitään kivaa.
Figuureja katselin mutta en löytänyt mitään minkä olisin halunnut. Tunnen hahmoja niin vähän ja huonosti ja suosikkisarjani ovat aina vähintään muutaman vuoden takaisia. No säästyipä rahat.
Jos lukisin englanniksi, olisi voinut Visa vinkua. Näin livenä muutaman kirjan jotka ehdottomasti tahtoisin lukea. Mutta suomeksi. Joten nyt tyydyin vain hivelemään sormillani kansipapereita ja esittämään äänettömän toivomuksen kirjaholistien jumalille. Ajattelin kyllä käydä myös kustantamon edustajan kimppuun, mutta hän näytti niin riutuneelta kirjoja myydessään ettei minulla ollut sydäntä.

Pukuilijoissa riitti joka lähtöön. Osa oli ostopukuja, mutta joukossa oli kyllä oikeasti upeita ja ihan itse värkättyjäkin. Niitä katseli ihan ilokseen vaikkei hahmoista mitään ymmärtänytkään. Vaikea oli kuitenkin saada kuvia joista välittyisi tunnelma mutta joista ei henkilöitä liikaa tunnistettaisi. Tässä hengailemme kuvauspaikan tuntumassa.

Konserttitalo pysyi mukavan rauhallisena ja väljänä, koska hienosta kelistä johtuen porukka hengaili pihalla ja suurin levottomuus pursui siellä yli ketään häiritsemättä.
 Juttelin järjestäjien kanssa ja tilan tuntuun vaikutti sekin, että tänä vuonna oli laskettu myyntiin 500 lippua vähemmän kuin edellisvuonna. Samoin tiloja oli mietity uudestaan ja myyjiä oli ryhmitelty toisin. Nyt ainakin sunnuntaina joka kerta pöytien välissä mahtui liikkumaan aika kivasti. Vertailimme kokemuksia suuren koiratapahtuman ja conin järjestämisessä ja ihan tismalleen samat ongelmat vaivaavat. Tilaa ei ole koskaan tarpeeksi tai jos on, fasiliteetit puuttuvat. Ja joka lajissa on diivansa jotka luulevat että ilman heitä tapahtumasta puuttuu jotakin. Con-väki on turhan nuorta toimimaan vapaaehtoistyössä, kennelpoliitikot ovat niin vanhoja että kuolevat kesken toimikautensa. Mutta kansa jolle tapahtumia järjestetään on yhtälaisen epäkiitollista, epäsiistiä ja itsekästä.
Keskustelimme myös mahdollisuudesta järjestää K18-con mikä mahdollistaisi ihan eri tavalla esimerkiksi hotellien käyttämisen järjestämispaikkoina ja kokonaan erilaisen lähestymistavan ohjelmasisältöihin. Jännittävää ja erittäin kiinnostavaa. Mutta luultavasti vain pelkkää haaveilua.

Musiikkikeskuksessa oli valtavat määrät tyhjiä, hiljaisia käytäviä ja luennoilla ei ollut mitään ruuhkia. Lauantai-illan konsertti oli ollut lyhyen ruuhkan paikka mutta muuten väki hajaantui tasaisesti kaikkialle. Itse epäilen etten edes löytänyt kaikkia tapahtumapaikkoja.
Neljännessä kerroksessa harhailin jossain takaportaiden suunnalla ja hihittelin itsekseni savolaisten tavalle viestiä tuoksuttomista työtiloista.

Kävimme toki muutaman luennon kuuntelemassa. Osa oli hyviä, osa ei erityisemmin ollut ja osassa tuntui että koko luento oli pelkkää läppää aiheen jo hyvin tuntevien ja katsomossa istuvien kavereiden kanssa.
Tämä oli varsin kiinnostava luento idolikulttuurin keskipitkästä oppimäärästä. Olisin kyllä toivonut vähän syvältäluotaavampaa otetta aiheeseen kun luennoitsijat selvästi tiesivät mistä puhuvat.
Linnetin takana istuvilta lolitoilta on kysytty lupa kuvaamiseen joskin tuskin tästäkään kuvasta ketään tunnistaa.

Lopuksi Linnet ja kuvassa esiintyvä I.P. Lento muistuttavat etteivät Kuopion actionit Animeconiin lopu. Kahden viikon päästä ravataan nimittäin Kuninkuusravit! En tiedä pääsemmekö Linnetin kanssa paikalle, mutta mukana aiomme elää kun Suomi saa (melko todennäköisesti) uuden kuningasparin. Jo pelkkä ajatus saa ihon kananlihalle. Kun olisi aikaa ja rahaa niin kesällä ei tarvitsisi kotona käydä kuin pyykkiä pesemässä.