Uusi nukke! SD-projektini alkusanat

Jostakin syystä en ole saanut purettua tänne mitään tästä nimenomaisesta nukkeprojektista joten nyt seuraa pitkästi tekstiä.
Pohjatietona todettakoon että minä pidän eniten siroista ja linjakkaista hartsinukeista. Sellaisista kylliksi matureista tai sopivasti iättömistä. Kaunis muotoilu on must. Lapsinukkejen kanssa en ole kovin hyvin onnistunut. En ole myöskään saanut otetta ainoaan tähänastiseen ihmisnukkeeni. Minulle pitää olla vähintään suippokorvat, mieluiten myös erikoisväriä. White skin on ehdoton nou nou ja normaalikin ihonväri on niin ja näin.
Koska pidän kevyistä ja hentoluisista nukeista, minulle eivät sovi ollenkaan esim. Bluefairyn tanakkatekoiset nuket. SD-nuket olen jo nukkeurani alussa tuominnut minulle liian suuriksi ja raskastekoisiksi. Jopa niinsanotusti normaalikokoiset MSD.t ovat vähän tuossa ja tässä ollakseen minulle liian isoja.
Miksi sitten minun piti mennä joskus viime talvena hankkimaan SD-kokoinen pää? Kellanvaalea normal skin ja ihan perusihminen. Voin vastata vain Sulo Vilenin sanoin: no kun halvalla sai. Pää oli myyntikuvissa sopivan herkkäpiirteisen näköinen ja myyjä vakuutti sen olevan hyvin pieni. Sitäpaitsi olin bongannut myynnissä ihanat SD-kokoiset nahkasaappaat ja saatoin nyt hyvällä omatunnolla ostaa ne kun tulossa oli sopivan kokoinen nukke niitä käyttämään.

No niin. Pää saapui ja näytti kaikkea muuta kuin herkän naiselliselta. Kaikki jolle sitä näytin sanoivat sen olevan mies. Kyseessä oleva AiDollin Laura oli Custom Housen myyntikuvissakin stailattu mieheksi! Alkoi pelottaa. Kuten tavallista, olin ostanut jälleen nuken (tai pään tässä tapauksessa) josta ei löytynyt yhtä ainuttakaan omistajakuvaa. Ei mistään.
Koska minulla ei ollut mitään hahmosuunnitelmaa, leikittelin jopa ajatuksella tehdä päästä mies. Halusin kuitenkin yrittää naishahmoa ensin. Osin silkkaa itsepäisyyttäni, osin siksi että pidän mieshahmoja tylsempinä vaatettaa kuin naiset.

Koska Custom House myy tavaraa ulos vain harvakseltaan ja on jättialennusmyynneillään hankkinut hiukan huonoa mainetta, luovuin ajatuksesta löytää Ain päälle Ain kroppa. Ehkä vielä joskus. Pitkään pää hengaili yksikseen kunnes Den of Angelsin kansainväliseltä hartsinukkefoorumilta löytyi etsimäni. Pienikokoinen SD-naisen vartalo jonka sävy oli kellastunut. Dollmoren resiinin sävyä oli myyjä sanonut kyllin lähelle sopivaksi, joten päätin ottaa riskin ja ostaa vartalon.
Itse osto oli hiukan stressaavaa myyjän käydessä lukemassa viestejään parin viikon välein. Lopulta kaupat saatiin tehtyä ja paketti saapui Suomeen. Harvoin olen ollut tullin kirjeestä niin ilahtunut. Todistihan se että pitkään matkallaan viettänyt paketti oli viimein Suomessa. Enhän ollut saanut mitään seurantatunnuksia tai vastaavia.
Postista noudin sitten laatikon, joka näytti siltä kuin norsu olisi astunut sen päälle. Läpireikiä oli kaksi ja laatikon sisältö helisi. Kaikki oli kuitenkin kunnossa mitä nyt myyjä oli päättänyt lähettää kropan palasina. No, olipahan helpompi puhdistaa.

No juu. Kroppa on vanha ja elämää nähnyt. Eikä sen sävy ihan vastaa päätä. Sisältä näkee sen olleen aikoinaan vaalean pinkihtävä, nyt se on lähinnä kanariankeltainen. Pesu vähän helpotti mutta voi olla että tuon joutuu jossakin vaiheessa soodakylvettämään. Nyt mennään näin että päästään alkuun.
Kropalla oli yllättäen lyhennetty kaula jonka arpi erottui rumasti kaulan kuopasta. Jouduin hiukan hiomaan mutta nyt kaula on luonnollisemman mittainen ja asettuu pään kuoppaan kauniimmin. Hetken arvuuttelin, olisiko puhtaalle pinnalle hiottu hartsin sävy pään suhteen parempi, mutta en kuitenkaan lähtenyt hiomaan koko kehoa.

Tässä mennään nyt. Tuo kroppa on pikkuisen isommalle päälle suunniteltu ja toivoisin hiukan sirompaa ja hoikempaa figuuria. Sinällään tuo on kauniisti muotoiltu ja selvästi mature, ei mikään teinin vartalo. Se on hyvä. Mutta onhan tuo kammottavan kömpelö ja raskastekoinen pienempiin nukkeihin verrattuna!

Kömpelöltä tuo tuntuu, myönnetään. Se kuitenkin seisoo hyvin tukevasti myös kengät jalassa. Mitään kummoista tuo tuskin posettaa ja niinkin simppeli juttu kuin polvi toisen yli heitettynä istuminen on kohtuuton urakka. Nivelet eivät myöskään ole erityisemmin kauniit. Nuken ikä näkyy kömpelössä muotoilussa eteenkin nilkka- ja rannepallojen kohdalla. Kehon mukana tuli kahdet kädet ja otin käyttöön nuo hiukan suuremmat mutta naisellisemmat pitkäkyntiset kädet silläkin uhalla että sävyeroa löytyy. Kropan oma käsi ei ollut mikään kaunokainen.

Tällä hetkellä, ilman mitään peruukkia pää tuntuu kroppaan nähden kauhean pieneltä ja keskenkasvuiselta. Tiedän että tilanne muuttuu kun nukke saa face upin kasvoilleen ja hiukset päähänsä. Tai ainakin toivon että tilanne muuttuu silloin. Voi olla että katselen, löytyisikö tuolle päälle toinen vartalo jossakin vaiheessa. Siihen asti mennään kuitenkin näin.

Tässä on tämän päivän lopputulos. Koossa, pestynä ja puettuna. Seuraava operaatio on opetella käyttämään tuota vartaloa ja saamaan siitä asentoja irti. Suosittelen lämpimästi että uuden nuken käsiinsä saavat harjoittelisivat nukkensa asettelua ensin niin, että nukke on vaatettamaton. Silloin näkee parhaiten miten nivelet liikkuvat ja mikä on sen liikeradoilla mahdollista ja mikä ei. Meillä voi olla edessä joku kaunis päivä kyynärpään liikeradan parantaminen hiomalla ja operaatio vyötäröjointti. Tuo vyötärön kohdalla oleva nivel kun ei käytännössä avita nukkea liikkumaan yhtään. Joissakin tapauksissa liikeratoja on mahdollista korjata mutta aina se ei ole mahdollista. Uutta nukkea ei kannata lähteä heti modaamaan vaan tutustua siihen rauhassa ja tehdä korjauksia sitten ajan kanssa kun näkee, ovatko ne oikeasti tarpeen.