Kävelyretki kesäyliopistolla (paljon kuvia)

Olen jo pitkään haaveillut käyväni kuvaamassa nukkeja Jyväskylän yliopiston pääkampuksella. Yliopisto pitää henkilökunnan lomat keskitetysti heinäkuussa ja paikka on silloin varsin hiljainen. Sade sotki moneen kertaan suunnitelman mutta viimen ehdin parin ukkospilven väliseen rakoseen. Tervetuloa siis nojatuolimatkalle yhteen Jyväskylän nähtävyyksistä!

Kesällä opiskelevan henkilön asu on rento ja ensisijaisesti mukava. Ulkona on lämmin mutta ilmastoiduissa tiloissa kylmä.

Vaikka Jyväskylän yliopiston kampus  rakennuksineen lisätään usein sulaksi Alvar Aallon hattuun, on siellä todellisuudessa rakennuksia eri vuosikymmenilta ja tusinalta arkkitehtejä. Osa rakennuksista on viehättävämpiä kuin toiset mutta ne nivoutuvat sulavasti yhteen ikäluokasta riippumatta. Ja ovat kaikki yhtä epäkäytännöllisiä.

Varsinkin vanhimman osan rakennusissa on lukuisia viehättäviä yksityiskohtia. Eteenkin jos sattuu tykkäämään punatiilestä.

Yliopiston puutarha on piireissä melko tunnettu. Sen rosario eli ruusutarha levittäytyy halki koko alueen ja harrastaja löytää villiintyneitä bongauksia mitä yllättävimmistä paikoista. Suviruusu koristaa pääkampuksen parkkialuetta.

Tämä kaunokainen kasvoi ylhäisessä yksinäisyydessään urheilukentän laitamilla.

Pääkampukselta avautuu näköala Jyväsjärvelle ja yliopiston Mattilanniemen rakennuksiin.

Pääkampusta reunustava muuri on suosittu tapaamispaikka. Siinä ei kuitenkaan kannata rentoutua. Vasemmalle alas Villa Ranan pihaan on ainakin kuuden metrin pudotus.

Jyväskylän yliopiston kampus on moneen kertaan valittu maailman kauneimmaksi. Sitä on joistakin kohdista katsottuna vaikea uskoa. Mutta harva yliopisto on noussut näin tiiviiksi rakennusryhmäkseen ja näin puhtaasti tiettyä tyylisuuntaa edustavana.

Ehkä liioittelen. Vaikka osa yliopistoa on paitsi sisäilmaongelmien piinaamaa myös rumaa, löytyy kampukselta kauniita ja tunnelmallisiakin kolkkia.

Moni paikkakuntalainenkaan ei tiedä että ylioiston pääkampus on lisäksi aboretum eli puupuisto ja kasvitieteellinen puutarha. Pääkampuksen vanhimmat istutukset ovat peräisin 1800-luvun lopusta ja edustavat kansallisromanttista ja luonnonmukaista tyylisuuntaa. Puupuistossa on useita merkittyjä harvinaisuuksia ja huomattavan iäkkäitä puita.
Uudemmista kampuksista hylätty Mattilanniemen kampus edustaa 1980-luvun kaupunkirakentamista ja Ylistönmäen kampus taas esittelee luonnonkasvien käyttöä kaupunkirakentamisessa. Siellä on vapaana kasvava rinnelehto luonnontilassaan.

Taustan piha kuului ennen opettajakoulutuslaitoksen harjoituskouluun. Nykyään harjoituskoulu toimii Norssin ala-asteen nimellä upouudessa ja sikarumassa kiinteistössä näiden rakennusten takana. Mutta kukapa tietää, ehkä sekin rakennus on sadan vuoden kuluttua katsojien silmissä romanttinen ja viehättävä?

Samaa murattiseinää ja punatiiliportaikkoa toisesta kulmasta katsottuna.

Kampuksen eläimistöstä on tehty joku seminaarityökin. Niitä nimittäin riittää. Rusakot ja ketut sekä supikoirat ovat usein nähtyjä ja kiusallisen rohkeita. Legendat kertovat ohikulkumatkalla pistäytyneestä hirvestä. Taru voi hyvinkin pitää paikkansa, sillä vain Hippoksen urheilupuisto erottaa yliopiston alueen Rautpohjan tehdasalueesta ja sen metsissä kyllä on nähty hirviäkin.

 

Sama rusakko lähempää. Röyhkeätä ryökälettä ei kuvaaja nukkeineen juuri kiusannut.

Kuvassa Jyväskylän uimahalli surkeassa tilassaan. Täydellinen remontti tuli viimeiseen mahdolliseen saumaan. Olkoonkin vain kuinka Alvar Aallon kädenjälkeä, ei sitä silti voi määräänsä pidempään jättää maestron alkuperäiskuntoon. Ei varsinkaan tilaa joka on ikuisesti kostea.

Alvar Aallon modernismin ansiosta yliopistolla on ikuinen restaurointi- ja kunnjostusruljanssi meneillään. Sisäilma on useissa kiinteistöissä rikollisen huono ja Aallon kädenjäljet elättävät useampaakin äveriästä kattopeltisepänfirmaa. Voidaan jälleen todeta että Suomi-funkiksen suuri nimi voi olla mestari muualla mutta ei omassa kaupungissaan. Täällä on karvaimman kautta todettu mitä hyviksi koettujen menetelmien muuttelu saa aikaan. Ei muuta kuin fiaskoa. On eri asia ihailla rakennusta arkkitehtuuria esittävästä kirjasta ja elää tai työskennellä sen vuotavan katon alla ämpärien ympäröimänä. Totuus on aina tarua ihmeellisempää.