Ainokaiseni ja aarteeni Lagoona Blue on ollut yksin jo aika kauan. Hän on siis ensimmäisen perussarjan nukke, päiväkirjan ja lemmikin kanssa tullut.
Olen monta kertaa Lagoonan tulon jälkeen käynyt katsomassa eri kaupoissa Monster High-nukkeja, ihaillutkin mutta en ole välittänyt ostaa. Osa on makuuni liian laitettuja ja osa ei ole sytyttänyt muuten vain.
Suosikkihahmoani Draculauraa olen käynyt katsomassa monta monituista kertaa mutta aina nukkemalleissa on häirinnyt jokin. Yleensä Draculauran kohdalla överi meikki tai liian äreä tukka. Nyt kuitenkin löytyi oikeanlainen. Spring Holiday-Draculauralla on Draculauraksi kohtuullinen meikki, maltillinen mutta nätti tukka ja Lagoonan rantatyylin kaveriksi sopiva merihenkinen asukokonaisuus.
Olen ihan intona enkä malta olla räpläämättä Draculauraa taukoamatta. Hänellä on mielettömän pehmeä, laadukas tukka ja virheettömät maalit. Lagoonani hiukset ovat lelulaatua eikä sen nivellytys toimi läheskään näin notkeasti. Draculaura on vaan ihan täydellinen. Vaaleanpunainen iho näkyy ulkokuvissa huonosti mutta se on kiva vastapaino Lagoonan siniselle ja vaikkei mikään ole söpömpää kuin Lagoonan räpyläkädet, niin ovat nuo sirot sormetkin aika kauniit.
Monster Highit ovat Mattelilta hieno idea. Olen aika katkera siitä, ettei minun lapsuudessani ollut kuin vauvanukkeja ja ällöttävän hyväntuulisia Barbieita. Tällaiset asenteellisemmat hahmot olisivat olleet mahtava lisä leikkeihin. Varsinkin ne ärhäkämmät tyypit kuten De Nilen sisarukset. Voi miten olisin rakastanut heitä kymmenvuotiaana!
Sitäpaitsi. Niin paljon kuin Monsterien lelulaadusta puhutaan pahaa, minusta ne ovat mainettaan laadukkaampia. Ne seisovat omia aikojaan pystyssä niillä älyttömillä kengillään mikä merkitsee että tyylitellyn vartalon ja nivellytyksien suhteen on tehty töitä.
Seisoo moitteettomasti ja täysin vailla tukea.
Kuten Monstereilla on ollut tapana, Draculaurankin kengät ovat ennemmin näyttävät ja seksikkäät kuin tarkoituksenmukaiset. mutta mitäpä ei tyylin tähden teksisi? Huomatkaa ankkurin kärkien sydämet.
Ensimmäinen kohtaaminen.
Ankkuriketju erottaa meidät toisistamme.
Räpyläsi olallani.
Samalla kerralla tuli hankittua muutakin Monsteritavaraa. Kuminauhakansio on tarkoitettu palvelutalossa asuvan isäni papereille (joka on aikamoinen monsteri itsekin) ja kovakantinen muistikirja tulee nukkesuunnitelmien käyttöön.
Taustapuolet ovat yhtä näyttävät kuin etupuoletkin. Tykkään melkein kansion tästä puolesta enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti