Adventurers Clubin huhtikuun haaste

Adventurers Clubin huhtikuun haaste oli eksoottiset eläimet.


Olin valtavan pettynyt kun niin moni haasteeseen osallistunut käytti jotakin pehmoleluja oikeiden eläinten sijaan. Myönnetään kuitenkin että haaste oli jälleen vaikea. En itsekään harrasta eksoottisia lemmikkejä eikä mikään pihapiirin villieläin osoittautunut yhteistyöhaluiseksi. Kun vielä onnistuin sairastumaan oikein kunnolla, piti mennä siitä mistä aita on matalin.

Hirveässä vatsataudissa kuvattu pikasarja Alisasta ja Nikolaista. Kuukausi uhkasi loppua kesken.

Nikolai ei nyt mikään eksoottinen ole, mutta ihka oikea kuitenkin.

Nyt mä lähden meneen...

Tampereella

Edie dominoi tätä blogia nyt täysin suvereenisti. Koettakaa kestää vielä lisää Blythekuvia. Tulossa on muutakin ihan pian.

Pääsimme hiukan yllättäen tekemään pikavisiitin Tampereelle.

Pyynikinharju on suuremmoinen! Eteenkin tuo näkymä yli vanhan satama-alueelle kertyneen teollisuusalueen kohti Näsijärveä on kiehtova. Sääli että maisema elää ja siihen nousee ties mitä urheiluhallia ja kovanrahan ranta-asuntoa.

Pyynikin näkötorni ja munkeistaan kuulusa kahvila ovat jököttäneet sijoillaan 1920-luvulta lähtien. Huvittava yksityiskohta on, että tornin punagraniitti on roudattu paikalle Ahvenanmaalta.

Näkymä Pyhäjärvelle päin. Pyynikinharju on maailman suurin jääkaudenaikainen soraharju. Huomattavasti vaikuttavampi se onkin kuin tuo oma, kotoisa Harjumme.

Haulitorni on yksi suosikkejani kaikkien Suomen rakennushistoriallisten pytinkien joukossa. Se on jotenkin vaan niin reppanan näköinen. Mutta arvokas! Se on ainoa Suomessa säilynyt haulinvalmistustorni ja käsittääkseni paikallinen kotisutuyhdistys on kunnostanut myös sen juurella seisovat haulitehtaan.

Haulitornin huipulla on ollut pata jossa lyijyharkot sulatettiin. Pataan mahtui kerralla 400 kiloa lyijyä joka toki roudattiin torniin käsipelillä. Kuuma lyijy kauhottiin käsikauhalla seulaan josta se putoili kuvassakin näkyvää hauliputkea pitkin alas ja pudotessaan sai täydellisen pyöreän muotonsa. Seulan reijät määrittivät, minkä kokoisia hauleista tuli.
Haulien teko oli rankkaa tarkkuuskäsityötä ja tehtaalla oli töissä vain kahden perheen jäseniä. Heinäsiä ja Järvensivuja. Näin varmistettiin salaisten metodien pysyminen vain oman tehtaan käytössä. Haulitehtaan toiminta loppui vuonna 1972, joten sulaa lyijyä työkseen kauhoneita Heinäsiä tai Järvensivuja tuskin enää on hengissä. En oikeastaan tahdo edes miettiä, millaisia ammattitauteja heillä mahtoikaan olla...

Metso-kirjaston kaiteella. Valitettavasti emme ehtineet tutustua kaupungin kulttuuritarjontaan tämän kummemmin.

Muutama kirpputori sentään tuli kierrettyä. Löysin hyvän tuulitakin työtakiksi ja nipun mangoja. Erityisen iloinen olen Ranman viimeisestä osasta jota olen etsinyt pitkään. Tylsää vain ettei tarina pääty siihen.

Sata ensimmäistä kuvaa

Epäilimme varmasti kaikki, miten Edie selviää vuorostaan Flicrin 365-kuvaa haasteesta kun raukka on niin introventti ja arka. Mutta pah, hyvin on mennyt. Itse asiassa jopa niin hyvin että huomasimme lisänneemme yhden kuvan liikaa sotkeennuttuamme numeroissa. *blush*

Sata kuvaa tuli tietenkin täyteen sellaisena viikonloppuna, kun kiire oli täysin ylivoimainen ja nolosti emme ehtineet kehitellä mitään suuremmoista luvun sata ympäriltä. Olisi pitänyt hakea pankista edes sadan euron seteli, mutta kun ei niin ei. Tällä sitten mentiin. Rimanalius mutta no can do.

Pitää ihan miettiä, mitä kuvia ei blogissa ole vielä nähty? Flicrissä kuviamme seuraavat ovat toki nähneet ne kaikki. Tämä talvi oli todella omituinen.

Lunta ei tullut kuin pikkuhiukkasen ja pakkasjakso oli olematon.

Lumi myös lähti varhain ja muuttolinnut tulivat yli kuukauden etuajassa. Nuo valkoiset pömpylät ovat joutsenia.

Näille jäille ei enää ole asiaa! Huomatkaa iso nukke joka roikkuu Lutakon sillan alla keinumassa päivästä toiseen.

Olemme Edien kanssa paiskineet töitä,

ja syöneet suklaata.

Muista karamelleistä puhumattakaan....

 Olemme me sentään välillä hiukan urheilleetkin.

Silti tämä on ollut hiljainen ja tylsä alkuvuosi.

Lipsahdimme kuokkavieraiksi sähkötekniikan messuille.

Jyväskylän Kansainvälisessä koiranäyttelyssä olimme töissä, mutta jäi aikaa hiukan shoppaillakin.

Zorrolle tietysti. Joka on riiviö ja piraija mutta niin suloinen. Sillä on vieläkin pienempi pää kuin Ediellä. Sen peruukkikoko olisi varmaan jossain seitsemän tuuman kieppeillä.

Pikkuhiljaa kevät etenee.

Romanien kansallispäivä huhtikuun alussa on hyv merkki siitä, että kohta on oikeasti kevät.

Pääsiäisenä syödään perinteisesti paljon suklaata. Ja koristellaan koti Pisanka-munin. Mutta se lienee toinen tarina se.

Jään alla

Kun ei osaa mitään kuvankäsittelykikkailuita, pitää hakea efektejä muualta.

Hevosten vesisaaveihin jäätyy yön aikana hauskat jääkannet.

Tuo jääkappale tuotti paljon hauskempia efektejä kuin osasin arvatakaan. Pitää muistaa jatkossakin. Minulla oli oikein hauskaa sen kanssa.

Jupi ilman jäätä. Oli tuulinen päivä.

Edie saman jään läpi kuvattuna.

Nukkekirjeitä

Pitkästä pitkästä aikaa meille tuli uutta nukketavaraa!

Kerralla ihan kaksi kirjettä! Huomatkaa miten tarkoituksenmukainen Edien helma on osoitetietoja salaamaan. (Mikä salaisuus se muka sitten on? Keitän kahvit jos tulette käymään.)

Kevätpostimerkkejä<3

Crobin kimpasta tuli kuminauhoja. Nyt loppuu lötkökehoisuus tästä talosta! Alkaa ryhtiliike.

Nono sai pillifarkut samasta kimppatilauksesta. Pystyykö niissä istumaan ensinkään?

No pystyy! Ainakin jollei hengitä tai yritä koukistaa polviaan.

Ihana Junipa Hartsilapset-foorumilta on suosikkikauppakumppaneitani. Olen tehnyt hänen kanssaan kauppaa ennenkin, ja aina on kaikki sujunut kuin ruusuilla tanssien. Tällä kertaa Bea sai Jack Skellington-sukat mutta myös valkoinen jumalatar-tunika on samalta myyjältä ostettu.

Sen kunniaksi voi jo vähän vilauttaa reittäkin. Valkoinen yhdessä tannin hipiän kanssa on herkullinen yhdistelmä.

Emme tosin olleet Bean kanssa ihan varmoja siitä, miten se olisi kuulunut pukea?

Mutta väliäkö sillä kunhan näyttää hyvältä. Sekä tunika että sukat sopisivat myös hiukan Beaa rotevammalle tytölle.

Lähikuva Jackista ja todiste siitä, että Bealla oli kuin olikin säädyllisesti pantsut jalassa. Ei noin lyhyttä helmaa oikein muutoin voisi....
Jostakin syystä tuo pieni pätkä paljasta ruskeata reittä pitkän sukan ja tunikanhelman välissä on kauhean kiehtova ja nätti. Ei sitä pintaa tarvitse kerralla paljoa paljastaa jotta lopputulos olisi kiehtova.

Mori-tyttöni Lydia sai samassa paketissa itselleen ihanan neulotun ponchon ja tilaajalahjana siihen tyylikkäästi sopivan myssyn. Ne sopivat täydellisesti. Olimme jo menossa ulos niissä fiilistelemään kun tyhjästä pöllähtänyt lumikuuro teki suunnitelmat tyhjiksi.

Lydia melkein hymyilee! Vaatteet selvästi olivat mieluisia. Nyt pian yksi nätti ja joutilas päivä että pääsemme ulos kuvaamaan!

Aprillipäivän rakeet.

Murskattu Kupla

Ei, otsikko ei ole mikään metafora vaan ihan kirjamiellisesti törmäsimme Edien kanssa eräällä soramontulla koiraa ulkoiluttaessamme murskattuun Kuplavolkkariin.

Siellä se lojui, soramontun rinteessä. Oli lojunut ehkä jo vuosikymmeniä, sillä mitään tekstiiliosia ei enää ollut jäljellä. Sitä oli ammuttu ja sen päällä oli pompittu. En tahdo edes miettiä mitä se on nähnyt vielä ajokuntoisena.

Tuon ikäiset autot joissa ei ole vielä mitään muoviosia ja joiden pellit ovat rautaa ovat hurmaavia vielä rusinanakin.

Yksityiskohdat<3

Aion hakea kuplanraadon meille kotiin. Enkä vain sen estetiikan vuoksi. Romuraudan kilohinta on noin kymmenen senttiä, joten tonnilla romurautaa saa satasen. Kolme romuautoa merkitsee jo uutta hartsinukkea. Ympäristö puhdistuu jätteestä joka ei hajoa luonnossa ja minä saan uuden nuken. Kaikki ovat tyytyväisiä.
Vielä pitää vain kehitellä miten tämä tapahtuu. Kuorma-autossamme ei ole romulavassa vinssiä ja kupla on aika haastavassa paikassa.

Tässä kuvassa ja ensimmäisessä luodinreijät näkyvät parhaiten. Valo loppui ennen aikojaan emmekä saaneet ihan niin paljon kuvia kuin olisimme tahtoneet. Mutta odottele kupla rauhassa, me tulemme takaisin!

Let´s play tag!

Sain Spicalta Spicasmagoria Extreme-blogista haasteen, jossa esitetään tiukkoja kysymyksiä hartsiharrastuksesta. Kiitos Spica! Rakastan haasteita. Ne tuovat vaihtelua sekä bloggaajalle että lukijoille.

Tästä lähtee:
Kuka oli ensimmäinen nukkesi? Onko hän/se vielä sinulla?

 Satsuma. MsDoll elf-Pan on ensinukkeni ja se/hän on minulla yhä.
Olin pitemmän aikaa selaillut hartsinukkeja ja kokenut ne jotenkin vaikeasti lähestyttävinä. Moni oli kopean näköinen ja osa epämiellyttävällä tavalla ylikauniita. Sitten aloin ihastella muutamien tinyjen kuvia ja aika nopeasti löytyi muutamia minua miellyttäviä nukkeja. MsDollin mystinen "nuket myynnissä tuolloin tällöin"-systeemi sai minut silloin luulemaan nukkejen olevan loppuunmyyty. Kun seuraava myyntiaika sitten yksi kaksi alkoi, en epäröinyt. Mikä olikin hyvä. MsDoll on yhä vaikeasti tavoitettava firma ja monia sen nukkeja ei saa kuin ajoittain jos silloinkaan. Satsuma on minulle yhä hyvin tärkeä. Raukka on odotellut uutta faceuppiaan jo ihan liian kauan. Siksi hän saa vähemmän kuvausaikaa kuin ansaitseekaan.


Kuka on suosikkinukkesi? 

Tiukka kysymys. Voisin oikeastaan vastata että aina se nukke jota kulloinkin kuvaan. Minulla on tapana ihastua nukkeihini uudestaan ja uudestaan kun näen, miten kauniita ne ovat.
Muutamilla on kuitenkin erikoisasemaa syystä tai toisesta. Satsuma joka oli se ensimmäinen. Lydia joka oli ensimmäinen SD ja Hiiri, jonka katson aloittaneeni hartsinukkeiluni toisen aallon.
Hankin 4 ensimmäistä nukkeani vuosina 2009-2010. Sitten tuli pitkä jakso jolloin touhusin aktiivisemmin Pullippien kanssa. Mietin jopa hartsisteni myymistä kun koin niiden istuvat täällä turhan panttina. Ajattelin kuitenkin antaa hartseille vielä tilaisuuden ja tilasin Resinsoul Rongin harmaana, nuken jota olin ihaillut kovasti. Tuli Hiiri ja sen perään yhtenä rykelmänä vielä neljä muutakin nukkea. Hartsikiinnostus palasi kuin tulva-aalto.

 Minkä nuken haluaisit ostaa seuraavaksi?





Doll Chateaun Alma on ollut hartsiostoslistani kuningatar julkaisustaan lähtien. Nyt tosin saattaa olla että sen ohitse pakko-ostoslistassa kiilaavaat Blythe Rei Ayanami ja Dollfie Dream.
Olen viime aikoina viehättynyt kovasti animekasvoisista nukeista, joten myös SQ-Labin kaunottaret sekä isommat Azonet ovat mielenkiintoni kohteina myös. Suunnitelmat vellovat vuoroin suuntaan ja toiseen.

Nopeasti! Olet saanut 800$ ( noin 575 euroa) ja sinun täytyy valita nukke johon käytät rahat tai et voi saada sitä enää koskaan! Minkä nuken valitset?




Siispä ei aikailla! Den of Angelsin myyntipalstalla on jo pitkään kaupiteltu aikapäivät sitten loppuunmyytyä baked skin-ihoista Bluefairyn May Valentinea jonka teaser-kuvan firmalta näette yllä. Kyseinen nukke on käytetty mutta virheetön. Hintapyyntö on minun makuuni suurehko, mutta jos summan käytöllä olisi hoppu niin mitäpä sitä silloin pihtailemaan. Tyytyväisiä ovat sekä myyjä että ostaja jos kaupat tehdään vitkastelematta.
Pohdin pää savuten silloin kun tannit Bluefairyt tulivat myyntiin että ostako vaiko enkö? En ostanut eikä jälkikäteen harmittanutkaan. Mutta en yhtään pistäisi pahakseni vaikka joskus kyseisen nuken järkihintaan saisin hankittua.

Nopeasti! Olet yhtäkkiä saanut tarpeeksi rahaa ja sinun täytyy valita nukke johon käyttää rahat tai sitä ei voi saada enää koskaan! Mutta tällä kertaa sinun täytyykin hankkia nukke jollekin toiselle! Kuka saa nuken ja minkä nuken hankit hänelle?

 

 Hankin kotoko-kirakirahikaru-blogin pitäjälle Mamikohimelle Rosettes School of Dollsin pitkäsäären, koska vaikuttaa siltä ettei hän saa aikaan hankkia sellaista itse ja minä niin kovin tahtoisin nähdä niistä enemmänkin omistajakuvia.

 Odotatko tällä hetkellä saapuvaksi mitään nukkea, päitä tai vartaloita? 

Noup. Olen ollut jo liian pitkään ihan varaton. Tuoreella yrittäjällä ei ole palkkaa, pelkkiä menoja. Toivon että tilanne korjaantuisi tämän vuoden kuluessa, mutta vähän kyllä vaikuttaa siltä että olemassaolevilla joudutaan pärjäämään vielä jatkossakin.

Vaikuttaako kukaan nukeistasi siltä, että se pitää sinusta niin paljon että on suorastaan hullaantunut sinuun?
Vaikuttaako kukaan nukeistasi siltä että ne eivät pidä sinusta tai jopa vihaavat sinua?

 Lydia ainakin näyttää aina yhtä tympeätä naamaa. Se ei ainakaan koskaan ilahdu minusta, jos nyt ei mistään muustakaan. Minä puolestani olen aivan lääpälläni tähän hapannaamaan.

 Montako hahmoa tarinassasi esiintyy (jos sinulla on tarina)?

Luovuin tarinasta jo kauan sitten. Koin sen rajoittavana tekijänä. Nykyisin on paljon rattoisampaa kun nuket luovat itse tarinaansa sitä mukaa kun toisiinsa tutustuvat.


Mikä oli kaikkein kallein nukkesi silloin kun hankit sen, jos mukaan ei lasketa tavaroita jotka ostit sille erikseen? 

 Nonohan se. Muut eivät pääse samoihin lukuihin likikään. Jo pelkkä pää maksoi tavallisen nuken hinnan vaikka sain sen todella edullisesti ja vieläpä Usasta Suomeen ilman muita kuin kotimaan postikulut.

Mikä nukkesi saapui nopeimmin?

 Minulla on muistikuva että Vilperi saapui minulle jo reilusti ennen osamaksun loppuunsaattamista. Huippulaadukkaista karvaperuukeistaan tunnettu Sweet Neat on kuuluisa nopeista toimituksistaan mutta silloin kyllä yllätyin.

Mikä on suurin nukkesi? 

 Nono on noin 60-senttisenä ja rotevana sekä pisin että painavin nukkeni. Lydialla on hiukkasen sirompi vartalo ja paria peruukkikokoa pienempi pää vaikka sekin on SD-kokoinen.

Onko sinulla yhtään kieriväisiä päitä? Jos on, onko niillä mitään mahdollisuuksia saada pian vartaloa? 

Ei ole. Pyrin välttelemään irtopäitä sillä en ole erityisemmin ihastunut hybrideihin vaikka niitä talossa muutama onkin. Ihannetilanne sopivuuden ja värimätsin kanssa on että saa hankittua pään ja vartalon samaan syssyyn.

Onko yhtään irrallisia vartaloita ilman päitä?

Ei enää. Täällä lojui pitkään hylätty Resinsoulin Mei-kroppa, mutta onnistuin saamaan sille pään viime syksynä. Nyt Myrtti on kokonainen Resinsoul jolla on Ming-pää Mein kehossa.

Onko sinulla yhtään extra-silmiä, joita ei ole millään nukella käytössä? Jos on, kuinka monta paria?

En edes itse kehtaa laskea, monetko irtosilmät täällä rullailee. Iso laatikollinen niitä on. ja melkein kaikki vihreitä. Kiellän ehdottomasti ostaneeni näin monet silmäparit muutamaa nukkea varten.


Onko sinulla yhtään extra-peruukkia, joita ei ole millään nukella käytössä? Jos on, montako? 

Niitäkin löytyy. Valitettavasti minulla on eniten koon 8-9 peruukkeja joita käyttävät pienemmän SD-päät ja Dalit. Eikä minulla ole kuin Lydia ja yksi Dal joille peruukkeja voi vaihdella. Koska Lydia inhoaa peruukkileikkejä, on kaljulla Dalillani Marettilla tyrmäävä peruukkivarasto. Jos ikinä hankin lisää sitä peruukkikokoa käyttäviä nukkeja, niin pastellivärisiä peruukkeja sitten löytyy koko sateenkaari lävitse. Se on voi voi jos nukke on mustaa polkkatukkaa suosivaa tyyppiä.

Onko mitään, mitä et koskaan ajatellut hankkivasi nukkeharrastuksen tiimoilta, mutta myöhemmin annoit periksi ja hankit? 

SD-nuket olivat minun makuuni alkuun ihan liian suuria enkä edes vilkaissut niihin päin tahtomismielessä. Sitten tapahtui jotakin kummallista ja hankin ehdoin tahdoin SD-kokoiset kengät. Pian sen perään tuli SD-kokoinen pää ja jossain välissä myös vartalo. Nykyään olen ihan myyty kolhoihin ja mötikkämäisiin isompiin hartsinukkeihin. Niissä on jotakin liikuttavaa.
Nukkehommissa on parempi olla sanomatta ikinä mitään varmaa.


Onko sinulla muita kuin BJD-nukkeja? 

Tuota noin... on niitä jokunen.
Pullipit tulivat jo ennen hartseja. Minulla on niitä vähintään yksi jokaiselta julkaisuvuodelta. Vuosi 2013 oli todellinen nukkelamavuosi ja sen vuoden anti on pelkkä toistaiseksi nimetön MIO-Isul.
Blythejä minulla on kaksi, Azoneita ja LPS-Blythejä yksi kumpiakin sekä muutama Monster High.

Kuvassa vasemmalta ylärivistä alkaen: Pullip Street, Pullip Batgirl, Monster Highit Roller Maze-Frankie ja CoM-Skeleton sekä Blythe Primadolly Paris nimeltään Edie.
Alarivissä Azone Alisa Day of May, Dal Maretti LPS-Blythe vierellään sekä hartsinen Doll Chateau Ada.

Minulla on myös aika liuta muita nukkeja jotka eivät varsinaisesti kuulu tämän blogin aihepiiriin. Koska keräilyharrastus se on nukkeilukin ja aina välillä blogissa vilahtaa muutakin rompetta kuin nukkeja, tässä pikasilmäys muualle.
My Little Ponyjä nyt on kaikkialla. Tässä G2-poneja, pari G3-ponia ja Ponyvilleä, osa kettuterrierikokoelmaa sekä muutamia itse tehtyjä taiteilijanukkeja, antiikkinuken reproduktioita sekä kotimaisia vanhempia lelunukkeja.

Mikä on viimeisin nukkeihin liittyvä ostoksesi? 

Minulle tulee kimppatilauksen mukana kuminauhoja joita on kaipailtukin kovasti yhdelle jos toiselle nukelle. Samassa kimpassa tulee pari vaatekappalettakin.
Ostin myös ihan vasta figuurikaapin johon saattaa ennen figuurihnkintoja majoittua muutama nukkekin.


Minkä oletat olevan seuraava nukkeihin liittyvä ostoksesi? 

 Toivon löytäväni lisää MSD-vaatteita kotimaisesta tarjonnasta. Tai sitten sopivan kimpan josta tilalta.

Mikä oli viimeisin nukkeihin liittyvä ostoksesi, joka saapui postissa? 

Sweet Neatilta tilattu mohairinen peruukki Viuhkalle eli Doll Chateaun Adalle taisi olla edellinen nukkeposti.


Mikä oli viimeisin nukkeihin liittyvä ostoksesi, jonka ostit fyysisesti, ihan henkilökohtaisesti? 

Ihan viimeisin on tuo figuurivitriini josta tulee ensialkuun nukkejemma. Nukkevitriinissä istutaan jo kylki kyljessä hyvin epämukavasti.

No niin, tunnustapa jokin salaisuus BJDistäsi jota kukaan ei tiedä!! 

Saatan vihoitella nukeilleni jos ne eivät asetu sellaiseen poseeraukseen kuin tahtoisin. Komentelen niitä myös kesken kuvausten ja yritän käskyllä saada ne seisomaan ryhdikkäämmin. olen luokattoman laiska huoltamaan nukkejani joten useampikin saisi olla kireämpään stringattu ja paremmin suedattu.

Haastan mukaan Mamikohimen silläkin uhalla että hänellä on kiireinen kevät. Jos johonkin väliin ehtisi heittäytyä intiimiin tunnustamiseen, jookos? Myös kaikki muut kiinnostuneet saavat vastata, mitä useampi sen hauskempaa! Kertokaa minulle jos lähdette haasteeseen mukaan, niin tiedän käydä lukemassa vastauksianne.