Linnet Tukholmassa

En ole reissannut Linnetin kanssa kovin paljon. Se on sen verran harvinainen nukke ja lisäksi sen stock-meikki on jo valmiiksi hieman naarmiintunut etten ole halunnut ottaa riskejä. Puhumattakaan siitä miten vaativa sen loimuava tukka on hallita kenttäolosuhteissa.
Nyt kuitenkin päätin tarttua tilaisuuteen. Olihan edessä lyhyt ja helppo matka, lisäksi vielä omalla autolla. Siis pelkkä käsilaukku eikä mitään mikä nukkea voisi uhata kuten niillä reissuilla, joissa nukkea joutuu kantamaan muiden matkatavaroiden seassa.
Kelikamera lupasi koko reissun ajaksi sadetta, mutta se oli onneksi liioiteltu tieto. Harmaata ja kovin tuulista kyllä oli mutta muutama kuva silti saatiin otettua.

Merilokin selässä Suomenlahden yli?

Ei vaineskaan! Ihan Viking Linellä mentiin. Kuvassa oikealla näkyy Turun Linna.

Tukholman ykköspaikka shoppailuun on Quality Outlet Brommarbyssä Tukholman pohjoispuolella. Suosittelemme eteenkin Björn Borgin tehtaanmyymälää ja nahkaliike Hollie´s ia. Sen hulluna soivaa teinimusiikkia ja oven pielien hutsuvaatteita ei kannata säikähtää. Niin laadukasta nahkatavaraa ei niillä hinnoin Suomesta saa.

Tuulinen satama. Tukholman keskusta Djurgårdenista päin nähtynä.

Museovenealue. Löytyy heti Wasa-laivan erikoisen museon takaa.

Laivoihin pääsee luonnollisesti tutustumaan myös sisältä. Linnet majakkalaivan keulapiikissä. Titanic-poseeraus jäi ankaran tuulen vuoksi tekemättä.

Linnet majakkalaivan komentosillalla.

Jos kanadanhanhet ovat vaivana Helsingissä niin Djurgårdenissa ne ovat jo epidemia. Röyhkeät cityhanhet eivät pelkää mitään ja niillä on aikamoinen miesylivoima. Meistä ne olivat hienoja. Oli hauskaa katselle miten kesäpäivää puistoon viettämään tulleet kaupunkilaiset pelkäsivät niitä ja yrittivät varjella eväitään.

Djurgårdenin epämiellyttävin juttu on Gröna Lundin huvipuisto. jo laitteiden katselu saa vatsan sekaisin ekä tykkää yhtään kuunnella kaikkialle kaikuvaa kirkumista. Sanovat kuitenkin että veden päällä keikkuvista laitteista on hieno näköala yli kaupungin.

On ihan sama mihin Tukholmassa olemme menossa tai millä asialla sinne menemme. Löydämme aina itsemme Täbyn laukkaradalta. Maailman pohjoisin säännöllisesti toimiva laukkarata on ihan Täbyn kaupungin keskustassa ja siellä toimii oikea täysiveriskeskittymä. Toiveena on vielä joskus päästä käymään siellä silloin kun on kilpailupäivä.
Pikku vinkkinä niille jotka eivät ole täysiveriharrastajia. Laukkaradan parkkipaikalla pidetään kesäviikonloppuisin Tukholman seudun suurimmat peräkonttikirpparit. Suosittelen niillä pistäytymistä. Vaikka Ruotsin kirpparit muuten ovat usein aika kynysiä, noilla on paljon myyjiä ja järkevät hinnat. Lähijuna tuo Tukholman keskustasta suoraan laukkaradan portille.

Aqariumissa oli kova tungos. Pelkkien altaiden valaisema tila oli muutenkin vaikea kuvauspaikka. Sain kuitenkin samaan kuvaan Linnetin ja mureenan.

Mureena oli aika vaikuttavan kokoinen vesipeto. Niiden ruokahalu on kuuluisa ja erityisesti tämä näytti olleen ruoka-aikaan paikalla.
Akvaariossa oli myös hieno, sisätiloihin rakennettu koski johon siellä syntyneet lohet nousevat joka syksy loka-joulukuussa kutemaan. Eli ne palaavat meriltä Tukholman keskustaan ja nousevat vapaaehtoisesti niille rakennettuja lohiportaita pitkin museon sisätiloihin kuteakseen synnyinpaikallaan. Suurin portaat ylös itsensä hilannut rötkö on ollut tähän mennessä 11-kiloinen!

Kotimatkalle lähdettiin aamulaivassa ja kohtuullisessa ruuhkassa. Allekirjoittanut ajoi itse ensimmäistä kertaa auton laivaan ja oli jonkin verran hermostunut. Kaikki sujui kuitenkin hyvin.

Oltiin hyvissä ajoin ja päästiin alkupäässä sisään. Taaksepäin katsottuna jonoa vain riitti ja riitti.

Näkemiin Tukholma ja erityisesti Djurgården! Taas jäi paljon näkemättä.

Se on avomeri nyt. Vaikka Suomenlahti on saaristoistaan kuuluisa, mahtuu väliin muutama tunti avovettäkin.

Kung Fu-Hiiri

Testailen sopisiko tuohon yläpalkkiin kuva. Bloggeri aina ehdottelee minulle uusia ideoita blogin ulkomuotoon mutta en ole ihan varma ovatko kaikki ideat hyviä. Kuvan pitäisi ehkä olla kapeampi? Mielipiteitä?

Mutta asiaan. Ihana Adamantine möi minulle minifee-kokoisen Lara Kroft-asun. Tarkoitus oli että Iza saa sen käyttöönsä, mutta pakkohan oli päästä sovittamaan sitä myös Hiirelle. Olen usein miettinyt Minifeen ja Resinsoulin vartaloiden kokoeroa ja mitä noista vaatteista voidaan päätellä, Resinsoulin Rong-kropalla on isompi povi ja kapeampi vyötärö. Toppi on ahdas mutta housut tarvitsisivat vyön. Luulen että tuo normaalimmalla povella varustettu kroppa saa topinkin asettumaan vähemmän provosoivasti.
Asu on todella hyvin tehty ja viimeistelty. Kaikki nuo mikroskooppiset soljet toimivat ja ovat mittasuhteissa, samoin vetoketjun hammastus. Housuissa on oikeat taskut ja vyönlenkit. Maiharit ja asekotelo pitää vielä hankkia.
Hiiri on kyllä hämmästyttävä tyyppi. Sitä pukee kaikki mitä sen päälle kiskon ja se näyttää aina yhtä luontevalta. Kiitettävää mukautuvaisuutta!
Nännivaroitus! Toppi on todella tiukka.

Nuo housut ovat todella vaikuttavaa työtä. Katsokaa noita solkia!

Lähikuva pyllystä näyttää asian vielä selvemmin. Olen aivan häikäistynyt.

Linnetin väriterapia

Huomasin juuri että en ole kuvannut Blythejäni ensinkään blogiini. Korjaan tämän loukkaavan erheen välittömästi. Saanko esitellä: Precosious Candy´s Mushroom (PCM) Linnet ja kentän aidalla kuivumassa olleet pöytäliinat.

Olen tottunut pukemaan Linnetin väreihin ja oli oikeastaan yllätys nähdä miten hyvin musta häntä pukee.

Nämä ovat itse asiassa verhot 70-luvulta. Toinen puoli on aika haalistunut mutta kangas on niin tukevaa ettei sitä julkisivun puolelle huomaa.

Retroruskeat silmät.

Linnet sulautuu kuosiin täydellisesti. Tämä on suosikkipöytäliinani. Valitettavasti noin 20 senttiä liian lyhyt joten joudun käyttämään sitä alusliinan kanssa.

Tämä pellavapuuvillainen liina voi olla vanhempi kuin arvaankaan. Jännästi retro ja nykyaikainen väriyhdistelmä yhtä aikaa.

Klassista keittiöruutua.

Ok. Tämä on pussilakana eikä pöytäliina. Mutta eikö Linnetin sininen silmäpari olekin kaunis?

Kävelyretki kesäyliopistolla (paljon kuvia)

Olen jo pitkään haaveillut käyväni kuvaamassa nukkeja Jyväskylän yliopiston pääkampuksella. Yliopisto pitää henkilökunnan lomat keskitetysti heinäkuussa ja paikka on silloin varsin hiljainen. Sade sotki moneen kertaan suunnitelman mutta viimen ehdin parin ukkospilven väliseen rakoseen. Tervetuloa siis nojatuolimatkalle yhteen Jyväskylän nähtävyyksistä!

Kesällä opiskelevan henkilön asu on rento ja ensisijaisesti mukava. Ulkona on lämmin mutta ilmastoiduissa tiloissa kylmä.

Vaikka Jyväskylän yliopiston kampus  rakennuksineen lisätään usein sulaksi Alvar Aallon hattuun, on siellä todellisuudessa rakennuksia eri vuosikymmenilta ja tusinalta arkkitehtejä. Osa rakennuksista on viehättävämpiä kuin toiset mutta ne nivoutuvat sulavasti yhteen ikäluokasta riippumatta. Ja ovat kaikki yhtä epäkäytännöllisiä.

Varsinkin vanhimman osan rakennusissa on lukuisia viehättäviä yksityiskohtia. Eteenkin jos sattuu tykkäämään punatiilestä.

Yliopiston puutarha on piireissä melko tunnettu. Sen rosario eli ruusutarha levittäytyy halki koko alueen ja harrastaja löytää villiintyneitä bongauksia mitä yllättävimmistä paikoista. Suviruusu koristaa pääkampuksen parkkialuetta.

Tämä kaunokainen kasvoi ylhäisessä yksinäisyydessään urheilukentän laitamilla.

Pääkampukselta avautuu näköala Jyväsjärvelle ja yliopiston Mattilanniemen rakennuksiin.

Pääkampusta reunustava muuri on suosittu tapaamispaikka. Siinä ei kuitenkaan kannata rentoutua. Vasemmalle alas Villa Ranan pihaan on ainakin kuuden metrin pudotus.

Jyväskylän yliopiston kampus on moneen kertaan valittu maailman kauneimmaksi. Sitä on joistakin kohdista katsottuna vaikea uskoa. Mutta harva yliopisto on noussut näin tiiviiksi rakennusryhmäkseen ja näin puhtaasti tiettyä tyylisuuntaa edustavana.

Ehkä liioittelen. Vaikka osa yliopistoa on paitsi sisäilmaongelmien piinaamaa myös rumaa, löytyy kampukselta kauniita ja tunnelmallisiakin kolkkia.

Moni paikkakuntalainenkaan ei tiedä että ylioiston pääkampus on lisäksi aboretum eli puupuisto ja kasvitieteellinen puutarha. Pääkampuksen vanhimmat istutukset ovat peräisin 1800-luvun lopusta ja edustavat kansallisromanttista ja luonnonmukaista tyylisuuntaa. Puupuistossa on useita merkittyjä harvinaisuuksia ja huomattavan iäkkäitä puita.
Uudemmista kampuksista hylätty Mattilanniemen kampus edustaa 1980-luvun kaupunkirakentamista ja Ylistönmäen kampus taas esittelee luonnonkasvien käyttöä kaupunkirakentamisessa. Siellä on vapaana kasvava rinnelehto luonnontilassaan.

Taustan piha kuului ennen opettajakoulutuslaitoksen harjoituskouluun. Nykyään harjoituskoulu toimii Norssin ala-asteen nimellä upouudessa ja sikarumassa kiinteistössä näiden rakennusten takana. Mutta kukapa tietää, ehkä sekin rakennus on sadan vuoden kuluttua katsojien silmissä romanttinen ja viehättävä?

Samaa murattiseinää ja punatiiliportaikkoa toisesta kulmasta katsottuna.

Kampuksen eläimistöstä on tehty joku seminaarityökin. Niitä nimittäin riittää. Rusakot ja ketut sekä supikoirat ovat usein nähtyjä ja kiusallisen rohkeita. Legendat kertovat ohikulkumatkalla pistäytyneestä hirvestä. Taru voi hyvinkin pitää paikkansa, sillä vain Hippoksen urheilupuisto erottaa yliopiston alueen Rautpohjan tehdasalueesta ja sen metsissä kyllä on nähty hirviäkin.

 

Sama rusakko lähempää. Röyhkeätä ryökälettä ei kuvaaja nukkeineen juuri kiusannut.

Kuvassa Jyväskylän uimahalli surkeassa tilassaan. Täydellinen remontti tuli viimeiseen mahdolliseen saumaan. Olkoonkin vain kuinka Alvar Aallon kädenjälkeä, ei sitä silti voi määräänsä pidempään jättää maestron alkuperäiskuntoon. Ei varsinkaan tilaa joka on ikuisesti kostea.

Alvar Aallon modernismin ansiosta yliopistolla on ikuinen restaurointi- ja kunnjostusruljanssi meneillään. Sisäilma on useissa kiinteistöissä rikollisen huono ja Aallon kädenjäljet elättävät useampaakin äveriästä kattopeltisepänfirmaa. Voidaan jälleen todeta että Suomi-funkiksen suuri nimi voi olla mestari muualla mutta ei omassa kaupungissaan. Täällä on karvaimman kautta todettu mitä hyviksi koettujen menetelmien muuttelu saa aikaan. Ei muuta kuin fiaskoa. On eri asia ihailla rakennusta arkkitehtuuria esittävästä kirjasta ja elää tai työskennellä sen vuotavan katon alla ämpärien ympäröimänä. Totuus on aina tarua ihmeellisempää.

Jolie kotimaanmatkailee, osa II

Nämä kuvat on otettu jo muutama viikko sitten. Kiireisemmät postaukset vain tuntuivat pyrkivän edelle. Laitan nyt etteivät jää tykkänään unohduksiin.
Eli tarina on tämä. Otin Jolien pikavisiitille Lahteen tarkoituksena ottaa reissukuvia. Mutta plääh, koko päivän satoi tai oli niin harmaata ettei kuvaamisessa ollut oikein mieltä. Sitäpaitsi emme käyneet missään teollisuusaluetta kuvauksellisemmassa paikassa.
 Luulin jo ottaneeni nuken mukaan reissuun turhaan kun paluumatkalla satuimme Vääksyyn 11. Mobilistiajoon joka kokoaa suomalaiset autoharrastajat aina keskikesällä yhteen. Vääksyn kaunis kanavamaisema toi tapahtumaan kauniit puitteet.
Tulimme tapahtumaan ihan sen loppupuolella ja osa autoista oli jo lähdössä. Aurinko paistoi matalalta ja ihmisiä oli paljon mikä teki kuvaamisesta hankalaa. Mutta muutama kuva saatiin kuitenkin.

Aloitin varovaisesti kauempaa. Myönnettävä on, että uusi Corvette on aika vaatimattoman näköinen. Perusauto.

Ohjelmalavan katsomossa. Taustan vanha, kanavassa kiinni oleva rakennus on lahjatavaramyymälä jossa kannattaa muuten vierailla!

Ei meitä nuo autot niin kauheasti innostaneet. Kanava oli kuitenkin tosi viehättävä näky ilta-auringossa.

Vääksyn kanava yhdistää Päijänteen muuhun maailmaan. Kaikki vesiliikenne etelään kulkee sen kautta. Tässä sulkuportissa on jotain Maigret-romaanien tunnelmaa. Tahtoisin tulla kävelemään kanavan rantoja joskus ajan kanssa ja syömään täällä jäätelöt.

Jolie ja Mustangit. Taaempi keltainen on joskus valittu vuoden autoksi omassa lajissaan. Näitä muokkaillaan yhtä intohimoisesti kuin nukkejakin. Hienoimmat ovat todellisia taideteoksia mutta aina välillä näkee miten kikkailu menee tyylitajun ohitse. Ihan kuin nukeissakin!

Aurinko alkaa laskea. Fordin T-bird oli vielä kuitenkin kuvattava. Jos auto voi muistuttaa lolitaa niin tämä siinä onnistui.

Myönnän. Minulla oli väärä nukke mukana. Fiftarimisu Jupi tai reissutyttö Bara olisivat olleet enemmän kotonaan autotapahtumassa. Mutta kaikkea ei voi suunnitella.