Joulukalenteri viiden päivän kuvat

Pahalta näyttää säännöllinen kalenterin päivitys. Kuvat ehdin ottaa mutten istuutua koneelle niitä blogiin siirtämään. Saatte siis koko arkiviikon kuvat yhdeltä istumalta.

Maanantaina. pikkupakkanen ja kevyttä lumisadetta. Parempi tämäkin kuin jatkuva vesikeli.

Maretti alkaa valmistautua itsenäisyyspäivän juhlintaan. Vapaapäivä keskellä viikkoa on aina hieno juttu ja tämä vuonna itsenäisyyden juhlavuosi tekee asian erityisen juhlavaksi.

 Meillä ei saatu tänä vuonna turvallisesti poltettua perinteisiä kahta kynttilää ikkunalla joten ulos laitettiin senkin edestä kynttilöitä.

Riimi ja Riimin kaveri. Yritin perinteistä Totoron vatsalla istumis-kuvaa, mutta Totoroni oli keskeltä liian pyöreä. Se suhtautuu nukkeleikkeihini aika pitkämielisesti.

Illalla oli huima lumimyrsky ja aamulla sitten satoi vettä. Voi itku! No yksi nopea ulkokuva kuitenkin Paulian uudesta, aivan upean värisestä peruukista. Rakastan tuota peruukkia mutta en tiedä jääkö se Paulian käyttöön. Joka tapauksessa se on paljon kauniimpi kuin myyntikuvissa. Yritän saada siitä sisällä parempia kuvia joissa väri näkyisi kunnolla.

Huomenna ei päivitystä tule. Lähden aamuyöstä Helsinkiin Messukeskuksen koiranäyttelyyn. Sunnuntaina sitten!

Joulukalenterin 3. luukku

Olipa taas itkua ja hammasten kiristelyä! Meillä oli tänään nukkemiitti ja minulla oli sieltä kauniita kuvia. Mutta puhelimella. Joka ei kommunikoi tietokoneeni kanssa siäkään vähää mitä ennen. Koko ilta meni eri vaihtoehtojen kanssa vääntäessä. Kuvat eivät siirry koneelle. Puhelimella ei voi käyttää sitä sähköpostia mikä on blogin sisäänkirjautumisessa eikä mikään muukaan järkiversio sähköpostit jne. mukaan lukien ollut samasta systä mahdollinen. Meinasi lähteä järki laitteiden kanssa rimpuillessa ja vieläpä turhaan.

Joten saatte yhden nopean ja seesteisen Nonon miittikuvien sijaan. Nyt tiedän jatkossa etten edes yritä saada mitään kuvamateriaalia puhelimesta tietokoneelle.

Joulukalenterin 2. luukku

Sangen synkkiä ja epäjouluisia kuvia, mutta halusin vielä hetken ottaa lumikuvia. Huomiseksi on jo luvattu vesisadetta :(

Noille jäille ei vielä ole asiaa hyttyselläkään.

Tuuli, tuiskutti ja keskellä päivääkään valoa ei ollut juuri tarjolla. Izalle tietysti sopii synkkä tunnelma mutta itse olisin kaivannut kuviin mieluummin hanget korkeat nietokset-fiilistä.

Joulukalenterin 1. luukku

Blogi on ollut 2 kuukautta ulottumattomissani Googlen kirjautumisongelmien takia. Nyt ihan perinteisen joulukalenterin vuoksi sain taisteltua tämän taas käyttöön. Katsotaan kauanko välirauha tällä kertaa kestää?

Jos joulun alla liikkuu hiljakseen metsissä, saattaa huomata porojen ja muiden sorkkaeläinten olevan erityisen aktiivisina.

Niiden joukosta valitaan ne yksilöt jotka jouluyönä lähtevät pukin rekeä kiskomaan.

Uusia vaatteita osa II

Muistatteko Yukin preeriahatun jonka ostin vuosi takaperin seniorien mökkimiitistä? Se sai nyt viimein seurakseen sopivan leningin.

"Minä Keltaruusun kerran, näin mailla preerian. Vain hymyn kainon silloin, soi ruusu kaunehin...."

Kuules hiippari. Siirrytkö pois siitä tuuppimesta nukkea!

En oikeasti arvannut löytäväni tähän Prairie Posey-Blythen stockiin kuuluvaan hattuun sopivaa mekkoa mistään. Aloin miltei hihkumaan nähdessäni tämän myynnissä Hartsilapsissa.

Leningin tyyli on tismalleen oikea ja värikin sopii hatun kanssa yksiin. Pieni Talo Preerialla-kengätkin oli jo valmiina. Sääli vain että preeriamme on ehtinyt rumasti ruohottumaan.

"Kun luotansa pois lähdin, jäi kukka itkemään. Mutta onnellinen silloin en kai ollut minäkään..."

Ja taasko sinä hiippailet siellä nuken selän takana?

Uusia Vaatteita osa I

Siitä riemusta että Hartsilasten foorumi palasi pitkästä unestaan, tilasin isoille tytöilleni hiukan lisää vaatteita. Melko kesäisiä keliin nähden, mutta jos tuleva kesä olisi edellista kauniimpi ja mekkoja tulisi käytettyä itsekunkin enemmän.

Piti kuvata uutta suloista mekkoa mutta huomasinkin kuvanneeni jälleen pelkkää Nonoa itseään. Ei mahda mitään. Valo oli niin kaunis ja Nonon katselusta tulee aina hyvälle tuulelle.

Yritin saada kuviin sekä matalan valon että kevyen aamu-usvan jotta saisin vähän lämmintä ja trooppista tunnelmaa mukaan, mutta lopputulos ei ollut ihan sitä mitä tavoittelin. Kamerani ja minä näimme hyvin eri asioita.

Tässä kuvassa mekon nätti yläosa tulee ehkä parhaiten esille. Tämä on mitoitettu Volksin isoille tytöille joten kerrankin vaate ei ole Nonon yllä ihan makkarankuori. Sukista olin kyllä hiukan huolissani. Saa nähdä pysyvätkö ne enää Dollfie Dreamin yllä oltuaan Nonon paksuissa jaloissa?

Mekko kokonaisuudessaan. Nyt valo alkoi muuttua jo turhankin kirkkaaksi.

Vähän varjossa.

Bonuskuvat:

Olen saanut uuden kuvausassistentin joka on muuttanut meille omia aikojaan.

Mourulainen on muhkea kollinroikale. Suoraan sanottuna lihava. Ei se ainakaan nälkää ole nähnyt. Luulen että se oikeasti kuuluu naapurin muonavahvuuteen.

" Mitä? Missä sinä näet jonkun lihavan?"

Kokonainen Hattara

Jo aikapäivät sitten ostamani Minifee Hattara sai odottaa kasvoja ja manikyyriä hyvän tovin mutta nyt tyttö on kokonainen ja käyttökunnossa!

Ilman ripsiä, randomilla peruukilla ja yhtä sattumanvaraisilla silmillä. Mutta kyllä näillä alkuun päästään.

Luulin talon olevan täynnä Minifeen kokoluokan vaatteita mutta erehdyin. Nukenvaatteetkin venyvät jos niitä käyttävät pitkät tai leveät henkilöt.

Huomaa että valoa ei aurinkoisenakaan päivänä oikeasti enää ole. Heti kun suorasta auringonpaisteesta siirtyy sivuun, kuvat sinistyvät. Eipä sillä, tietynlainen mustikansininen on yksi väri jollaista peruukkia etsiskellään.

Pinkki versio. Tykkään hurjasti tuosta mohairista mutta se ehkä vaatisi kanssaan vahvemmat silmät?
Lisäksi nähtyäni tämän peruukin Saiman päässä en oikein tiedä sopiiko se kuitenkin paremmin Saiman mittoihin?

Mohairin kanssa ulkoilmassa tulee aina haasteita hallinnan suhteen. Panta pelastaa paljolta. Harmittaa ettei talossa ollut edes lainaksi sopivaa luonnollisemman sävyistä peruukkia. Näitä kuvia ottaessani tuli voimakas tunne että Hattaran peruukki saisi olla murretumpaa sävyä.

Pupuhupparin PITI olla oikean kokoinen mutta katin kontit! Ihan liian iso ja muhkea se on. Mutta talvi tulee tuota pikaa ja silloin saa vaatteissa olla volyymiä.

Vielä yksi supersininen kuva. En ole ajatellut sinistä Hattaran väriksi mutta näköjään saan miettiä asioita uudestaan.