Joulukalenterin 21. luukku

Vimeinkin kuusi sisällä. Tai rehellisesti sanottuna tuo on pelkkä iso maljakollinen havuja.

Olen vähän pettynyt kun havut eivät tuoksu lainkaan. Luultavasti se johtuu siitä etteivät ne ole jäätyneet ja sitten sulaneet vaan olleet sulana ulkona koko syksyn.

Joulukalenterin 19. ja 20. luukku

Taas meni 2 päivää. Mutta kuten kuvista näette, en ole ollut toimettomana.

Sentään yksi nukkekuvakin. Monstereita ja jouluvaloja.

Mutta se viikonlopun varsinainen ohjelma oli yrittää saada pienistä koirista soma jouluasetelma sähköpostilla lähetettävää joulukorttia varten.

Ei ollut helppoa... Sain silputtuja koristenauhoja, niihin kiertyneitä koiria ja tusinoittain epämääräisen epäonnistuneita otoksia. Zorroa inhotti koko touhu, Tirpulla ja Napuskalla oli kivaa senkin edestä.

Kun Zorro poistettiin asetelmasta alkoi homma rullata. Tämä tosin ei ole joulukuva mutta katsokaa nyt miltä joulunallelta Napuska näyttää chihuahua-kokoisessa villapaidassaan?
Taustalla muutama poni photobomppaa.

Joulukalenterin 17. ja 18. luukku

Okei, taas tuplaluukku. Tällä kertaa minulla ei ole mitään jännittäviä uutisia, eilen oli vaan liian kiire. Mahdoton keli vielä hidasti kaikkea.
Ehdin jo iloita sataneesta lumesta, mutta yön aikana oli muuttunut suojakeliksi ja nyt sataa taas vettä. Härkäpäisesti kävin kyllä ulkona ottamassa muutaman kuvan, mutta ei niistä hääppöisiä tullut. Se, että nuket seisovat valkoisessa aineessa ei vielä tee kuvista lumikuvia :(

Edes keskipäivällä ei ole hetkeä milloin voisi sanoa olevan päivänvaloa. Laskin että vielä on viisi päivää talvipäivänseisaukseen. Kai sen nyt vielä kestää mutta koville ottaa.

Olin ajatellut näitä kahta sisaruksiksi, mutta en oikeastaan tiedäkään. Eivät ole oikeastaan samaa skaalaa laisinkaan.

Mutta muuten oli kyllä hauskaa kuvailla näitä kahta pökkelöä yhdessä. Kumpikaan ei juuri posetuskyvyillään loista. Eteenkään paksuissa talvitamineissa.

Siinä on nyt yhteiskuvassa 100% Volksin nukeistani. Minulla on kyllä epäilys että määrä saattaa jonakin päivänä kasvaa...

Nicolaksi tämä uutukainen sitten jäi. Ranskalaisen joulupukin Saint Nicholaksen mukaan tietysti. C-kirjain nimessä on kyllä vähän epäilyttävä. Antaa sellaisen epämiellyttävän tekohienostuneen säväyksen.

Oli kyllä pimeätä! Kuvista saa mielikuvan kuin ne olisi illan hämyssä kuvattu vaikka kello oli jotakin 11 aamupäivästä. Onneksi oli sentään kirkkaita värejä yllä että oli kameralla joku paikka mihin tarkentaa. NIcolakin muuten tarvitsisi lapaset...

Tässä vielä yksi video Superwomanilta.

Joulukalenterin luukut 15 ja 16

Eilen jäi luukku väliin, mutta minulla on hyvä selitys. Jouduin jälleen ajaaan Helsinkiin ja tällä kertaa sieltä tuli mukana tällainen pehmeä paketti.

Tämä teddykarhu liittyy nukkeilublogiin sikäili, että todennäköisyys sille, että jollekin nukelle, ponille tai tavaralle tapahtuisi joku koiraperäinen onnettomuus pompsahti heti ihan uusiin lukemiin.

Hän on Nadja. Australiankarjakoira. Kuten kuvasta näkyy, tällaisen naaman kanssa neuvottelusta voi tulla tavattoman mielenkiintoista.

On minulla nukkekuvakin. Kuten huomaatte, onnistuin löytämään hiukan jännittävämpiä joulukoristeita. Tämä mosaiikkitekniikalla posliinisirpaleista koottu kuusenkoriste löytyi taidemuseon joulutorilta. Nyt harmittaa etten hankkinut useampia.

Joulukalenterin 14. luukku

Uusimmasta nukesta yhteen vanhimmista. Linnet ja lasitähdet.

Löysin tavaratalosta kivoja puristelasitähtiä viikonloppuna. Sääli vain että niitä ei ollut eri väreissä. Olisin tahtonut vihreitä ja sinisiäkin.

Joulukalenterin 13. luukku

Tänään on lucian päivä (ja minun nimpparini) mutta Luciaa ei ehditty tällä kertaa juhlimaan. Sääli kyllä sillä kyseessä on yksi suosikkipyhimyksiäni.

Mutta kerrankin ei satanut ja maa oli kuiva. Pari pikaista kuvaa ohikulkumatkalta soramontulta.

Pimeätä on, keskellä päivääkin. Onneksi vain viikko ja päivä rupeaa taas pitenemään!

Hän on niin nätti <3 Nimi pitäisi pikkuhiljaa päättää.

Huomenna on viimeinen päivä postittaa joulukortteja. Joten tänään oli viimeinen päivä kovistella yhteystiedot esiin niiltä ystäviltä ja sukulaisilta jotka ovat muuttaneet tai tehneet muita yhteystietomuutoksia itselleen mutta jättäneet tiedottamisen väliin. Hyvin kävi. Vain yksi osoite jäi selvittämättä ja toivon saavani senkin huomiseen mennessä.

löysin muuten Taidemuseosta aivan upeita joulukortteja! Sekä perinteisiä että todella epäperinteisiä. Harmittaa kun ei ole oikein ketään jolle niitä jälkimmäisiä postittaisi.
Minulla oli kuviakin mutta en osaa siirtää niitä puhelimesta koneelle. Siitä alkaa tulla jo ongelma joten asia on kohta pakko yrittää opiskella.

Joulukalenterin 12. luukku (ja uusi nukke!)

Kuten eilen lupailin, tänään luukku on vähän aikaisempia suurempi ja pitkästä aikaa pääsen esittelemään teille uuden nuken!

The box. Kävin eilen kahdesti kinuamassa laatikkoani postista, mutta postisetä oli kääntänyt sen ja sain odotetun paketin näppeihini vasta tänään. Olen aivan innoissani sillä jos Cecilyn päätä ei lasketa, edelliset nukkehankinnat olen tehnyt vuonna 2013. Nyt pitää yrittää vähän aktivoitua.

Kuten kaikki muumiot, oli tämäkin lähtenyt matkalleen erittäin hyvin varustautuneena. Aprikoosin väristä terrieriä myöten tyttönen toi tullessaan koko omaisuutensa.
Kiitos ja halaus ihanalle myyjälle vielä tätäkin kautta. Oletin todella ostavani vain kaljun nuken ja kuulin vasta myöhemmin että tyttönen lähtisi matkaan keliin sopivin varustein. <3 Ihana yllätys!

Kasvot <3 Olen katsellut niin kauan kuvia tästä nimenomaisesta neitosesta että tuntui kuin muumion sisältä olisi kääriytynyt esiin vanha ystävä. Hän tuntui tutulta ensi vilkaisulla.

Mutta peruukki puuttui ja sitä yritettiin haeskella. Meillä on talossa hintsusti MSD-kokoisia pertsoja. Yritin alkuun tarjota muita mutta...

"Siis oikeasti.... Jos kaksi kokoa pienempänä löytyisi?"

"Ehhhh.... Vitsi? Varmaan? (Olisi sittenkin pitänyt ottaa oma peruukki mukaan.)"

"No nyt alkaa tuntua paremmalta! Värivaihtoehtoja ei varmasti ole tarjolla?"

Neitokainen on siis Volks MSD Mika ja pala ehtaa hartsihistoriaa. Ihan ensimmäisiä MSD-kokoisia malleja ja hyvinkin kymmenen vuoden ikäinen.
Tällä nimenomaisella Mikan menneisyydestä tiedetään että eräs suomalaisharrastaja toi hänet Japanista ja teki tämän nykyisen faceupin. Välissä oli yksi koti ja nyt hän on täällä.

Volksin nukeissa on jotakin pallopäistä taikaa ja hehkua joka puuttuu useimpien muiden hartsifirmojen nukeista. Ilmeisesti siitä syystä monet pitävät Volksin nukkeja aivan erityisessä arvossa. On myös paljon niitä joita Volksin posliininukeilta suoraan kopioitu muotokieli ei viehätä lainkaan. He ovat tavallaan siunattuja sillä Volks ei ole edes hartsinuket huomioon ottaen mikään edullinen firma. Minulla on ollut molempien Volksilaisteni suhteen onnea ja olen saanut ne kipurajan alittavalla hinnalla. Pelkään kuitenkin että jatkossa tilanne voi muuttua. Sillä näillä tuntuu olevan taipumusta kutsua ystäviään luokseen asumaan.

Nimi on kovassa mietinnässä. Se nimi jota olin pyöritellyt ei tunnu kelpaavan. Tällä hetkellä joulun läheisyydestä inspiraationsa saanut Nicola näyttäisi olevan mieluisa. Minusta se muistuttaa liikaa kesyhiireni Nikolain nimeä, mutta minulta ei näköjään kysytä näissä asioissa mitään.
Mutta minusta on hankalaa jos molempia sanotaan Niksuksi. Yritän siis ehkä vielä tarjota vaihtoehtoja.

"Kuulin että täällä ollaan eläinrakasta väkeä joten otin terrierini mukaan. Sopiihan se?"

Sopiihan se! Terriereitä täällä riittää. Tässä yksi omistani. Sen nimi on Iippa.

O-O