Ensilumi

Aamulla peitti maata ohkainen ensilumi. Lumisade vaihtui nopeasti vedeksi, mutta muutaman valokuvan ehdin käydä näppäämässä.

Siinä se nyt on, ensilumi. Talvi on väistämättä tulossa.

Aamusta alkaen hämärää, ympäri vuorokauden kylmää ja kosteata. Kirkkaatkin värit haipuvat ja haalistuvat.

Hevosetkin on kääritty talvipeitteisiin. Seisovat ulkona päivät läpensä. Raukat...

Miksi ihmeessä pitää asua tällaisessa ilmastossa? Tahdon kaupunkiin, mielellään johonkin lauhkeaan maahan. Johonkin missä jäätelöä syödään ympäri vuoden.

Lumi on toki kaunista. Mutta mieluiten kuvakirjoista tai joulukorteista katsottuna. Sitä ja sen lumoa hehkuttavat yleensä ne jotka eivät joudu kahlaamaan siinä kaikkea arkeaan.

Läheltä katsottuna lumi on vain märkää ja epäkäytännöllistä.

Antaisin mitä hyvänsä että olisin tällä hetkellä jossakin muualla.

Magdalena Unikkokuosissa

Viimeinkin sain varastettua sen verran aikaa että kesämekossa hytissyt Magdalena sai jotakin järkevämpää ylleen. Uudenuutukainen mutta minulle liian pieni pari Marimekon sukkia sai uuden elämän. Seuraa siis Unikkokuosia koko rahalla. Niille joita se allergisoi ei anneta toista varoitusta.

Eli liivimekko ja sukat. Kenkinä vasta hankitut nahkaballerinat ja poolopaita lainassa Hiireltä.

Tälle kuvalle tapahtui kuvansiirrossa jotakin. Vielä ennen siirtoa se oli terävä. Toivottavasti tämä on jotain mikä näkyy vain tässä tilassa sumeutena?

Magdalena ei ole kovin ilmeikäs tyyppi. Jos tuota murjotusta ei lasketa ilmeeksi. Häntä on kaiketi mahdotonta miellyttää.

Yksi kasvokuva sentään valikoitui mukaan. Vitsit miten tykkään noista Unikon vahvoista väreistä tummalla nukella.

Jälleen kokovartaloposeeraus. Tylsää etten tajunnut ottaa yhtään yläviistokuvaa missä nätti hiusnauhakin näkyisi. Jollakulla on muuten sukat eri korkeudella...

Kaikki lehdet ovat nyt varisseet. Julistamme ensilumen odotuksen alkaneeksi ja alamme virkata pipoja ja kaulaliinoja.

Kiitos katsomisesta!

Peruukkibileet (varoitus: nuken rääkkäystä)

Leeken kimppatilauksessa tuli silmäripsien lisäksi mahtava pastellinen vyöry peruukkeja. Kaikkiaan kolme. Kaksi tilasin ja kolmas oli customperuukin kylkiäislahja.
Oli ihan sattumaa että kaikki olivat pastellisia monisävyisiä. Mutta ihan hauskaa. Minun nukeillanihan ei hirveästi sen sävyistä ilmettä ole.
Mutta nythän asialle voi tehdä muutoksen! Peruukkeja pääsi testailemaan ne kaksi onnetonta joilla on kaljut päät eli ei kiinni liimattua peruukkia. Ilmeistä näkee että tehtävä ei ollut ihan mieluinen... Bara ja Lydia eivät ole millään tasolla pastellivärien käyttäjiä joten kokeilusta tuli todella kiinnostava.

Leeken limited-värinen fairy olive polkkaperuukki on yhdistelmä vaalean ruskeata ja vihertäviä sävyjä. Kaunis ja neutraali mutta kivasti erilainen.

Liian suuriahan Dalin kokoiset peruukit olivat Lydialle mutta ei niin paljon että se kuvissa olisi haitannut. Tämä vihertävä ei ollut ollenkaan hassumpi. Ei värin eikä mallin puolesta. Ja sopi niin hyvin tuohon villapaitaan.

Sitten poistuttiin mukavuusaluelta. Kuten ilmeestä näkee ei enkelinsininen saparoperuukki ollut ihan Lydian tyylinen.

Onneksi kuvaan lupautui muutama muukin sinisävyinen henkilö.
Tämä peruukki oli lahja enkä siis valinnut sitä tehtaalta. Se on tosi kauniin värinen vaikkei muuten mikään laatuihme. Kiusaus hankkia sille kantaja on suuri mutta siitä tuonnempana.

Toinen ponikuva kun olivat niin söpöjä. Lydia on pelkkä tausta niille. Tekee neidin egolle ihan hyvää.

Tämä saparoperuukki on Leeken custom. Siinä on sekaisin sävyjä pink cocktail ja peach pink. Salamalla otettu kuva paitsi tuo esiin Lydian pisamat, myös korostaa vaaleanpunaisen seassa olevaa beigeä joka tuo peruukkiin kullan sävyjä.

Seisaallaan otettu kuva näyttää selvästi että saparot ovat PITKÄT. Lydiä on hiukkasta vaille 60-senttinen ja tämä peruukki on Dalille tilattu. Jos ei tahdo että peruukin käyttäjä kuristuu saparoihinsa tai joutuu laahaamaan niitä perässään, jotain täytyy tehdä.

Vielä yksi söpöstelykuva Littlest Petshopilaisten kanssa. Nuo saparot on kiinni klipsuilla mikä tekee sen, että kuvissa suloinen peruukki on oikeassa elämässä vähän kulmikkaan tuntuinen.

Tadadattaadaaa! Tätä te ette uskoneet näkevänne. Jos jo sammaleenvihreä villapusero pehmensi Baran imagoa, mitä tekeekään vihreä polkkatukka?

Jep jep. Bara muuttui itsensä kiltiksi ja kouluikäiseksi pikkusiskoksi. Hän näyttää todella suloiselta mutta en ole ihan varma onko hän enää minun Barani? Yhtä kaikki yhdistelmä ei ole hassumpi. En olisi ikinä osannut arvata että Barasta saa näin herttaisen.
Kuvasin koko sarjan peruukkikuvia ulkona koiratarhan terassilla. Taustan huopa nuppineuloilla seinässä kiinni. Enkä edes pudonnut portailta kertaakaan. Mutta tämä selittää kohta esiin tulevan jännittävän valaistuksen vaihtelun.

Nyt sitten mentiin jo kipurajan yli. Baran tummiin varjostuksiin ja keltaisiin silmiin enkelinsininen ei sovi ei sitten millään tavalla. Jouduimme lainaamaan Froggyn alusvaatteet jotta saimme peruukkiin sopivan pastelliteeman myös vaatteisiin.
Tästä peruukista vaikka se on Dal kokoinen ja sopii huonosti Pullipille heräsi ajatus miten hyvin se sopisikaan Baran sisaren Suigintoun liiloihin silmiin ja harmaisiin kulmakarvoihin... Vaikken ole mikään Rozen Maidenin katsoja, näillä kahdella nukella on yhdet upeimmista silmämeikeistä kaikki nuket huomioiden.

Lisää yllätyksiä! Jos sininen peruukki sai Baran näyttämään näivettyneeltä, pinkki sopi kuin tehtynä. Barasta tuli ihan Pullip Bansheen näköinen.

Tummat häivytykset ja vahva silmämeikki eivät tuokaan ristiriitaa vaan kaivattua särmää. Tämä yhdistelmä on sellainen mihin silmä voisi tottuakin. En olisi ikinä uskonut että Baran tyyppinen vahva ja keltasilmäinen nukke toimisi näinkin erilaisilla peruukeilla. Olive green oli ehkä tämän kokeilun paras mutta iloinen yllätys oli myös tämä räikeähkö pinkki.

Salamalla otettu kuva tuo ehkä parhaiten esiin nuo Baran silmien ympärillä olevat tummat varjostukset joista nuken synkkä ilme syntyy.

Vaaleanpunaiset tyttöni. Bara ja Panda. Pandan tukka on tuohon peruukkiin verrattuna niin kovin vaalea.

Vaaleanpunaista kylmän sinisellä valolla.

Sama kuva hiuskarvan lämpimämmällä valolla varustettuna. Heti paljon parempi. Tämän siitä saa kun kuvaa ulkona.

Yksi söpöilykuva Barasta ja poneista vielä tähän loppuun.

 Pandastakin vielä yksi vaaleanpunaista vaaleanpunaisella vaaleanpunaisin korostuksin-kuva.

Hirveä kuva-annos. Mitali sille joka jaksoi katsoa loppuun asti.

Roller Maze Frankie

Lagoona ja Draculaura saivat uuden ystävän. Pitkän etsimisen jälkeen löysin viimeinkin Frankien joka minua miellyttää.

My Little Pony-harrastajien Paratiisikartano-foorumilla sain kuuman vihjeen että Roller Maze-Monsterit tulisivat tarjoukseen 11.10 alkavassa alennusmyynnissä. Kun sopivasti kerrankin ajelin aamusella marketin ohi niin pitihän siellä käydä katsomassa. Kovin montaa nukkea ei enää ollut jäljellä, vaikka oli alen ensimmäisen päivän kolmas tai neljäs tunti meneillään. Suosittuja ovat.
Pitkään pohdin, ostano Operettan joka on myös want-listallani vai tämän Frankien. Lopulta Frankien suloinen, keltasävyinen meikki ja tyyli voittivat. Jostakin syystä en osaa ajatella Operettaa tyrkkimässä toisia kisaajia rullaluistinradalla.

Monster Highit ovat kyllä huippuhyvin suunniteltuja! Kuten hehkutan joka kerta nuken ostettuani. Näyttäkää minulle hartsinukke joka pysyy omin avuin seisomassa rullaluistimilla!

Kaunis meikki, ihanat hiukset ja kiva asukin. Ei mikään erityinen mutta kun muutkin Monsterini ovat rantavaatteissa, niin samaan tyyliin ollaan pukeuduttu.

Go Frankie! Go Frankie! Go Frankie! Go Frankie!

Ilman kypärää. Onko tukka hyvin? Mustan ja valkoisen seassa on muutama hippunen kellanvihreätä.

Näytänkö muka että olisin raskaana? poseeraus. Tässä tuo meikki ja kaksiväriset silmät näkyvät ehkä parhaiten.

Olen tosi iloinen että löysin Frankien näin vaivattomasti. Vielä kun saisin mieleiseni Clawdenin ja sen Operettan.

Viimeiset keltaiset lehdet eli punapäät ja ruska

Heh heh. Saa nähdä kuinka monta kertaa ehdin vielä ruskaa kuvaamaan, mutta ajattelin että se ainoa sateeton päivä täytyy käyttää hyödykseen. Pihassamme on oikeastaan kaikki lehdet jo varisseet, mutta vaahtera oli huomaavaisesti säästänyt muutaman keltaisen lehdykän minua varten.

Lydian alahuuli selvästi väpättää kun puhe on talven tulosta.

Syksyn lehdet hiuksissani. Tässä kuvassa Lydia on paljon iloisemman näköinen.

Froggykin kävi uusissa tamineissaan poseeraamassa kun kerrankin löytyi kyllin voimakasvärinen tausta.

Vitsit miten tykkään näiden kuvien väristä! Harmi ettei meidän puutarhasta löydy aroniaa tuon tukan taustaksi.

Myssy vinossa. Tämä kuva on ehkä suosikkini.

 

Minulle tuli kysymys Froggyn kulmakarvoista. Tässä ne nyt ovat. Melko alakuloiset näin iloiselle nukelle. Tyypilliset Pullipin kulmakarvat vuodelta 2012. Kaikilla on valitettavasti samanlaiset.

Bara villapaidassa

Viime aikojen huomioni on ollut niin kiinni hartsisissa, että on ihan reilua heittää pari Pullip postausta peräjälkeen. Meillä on tietoliikenneongelmia ADSL.n kanssa enkä ole yhtään tyytyväinen tapaan millä mokkula nettiä hoitaa. Yritetään silti saada postaus läpi.

Bara on nukeistani vaikein kuvattava. Se on haastava yhdistelmä mustaa tukkaa, tummia silmiä ja ihan väritöntä kasvojen alaosaa. Sillähän ei ole sen enempää poskipunia kuin huuliväriäkään. Kamera on usein ihan pulassa sen valotuksen kanssa.
Tällä kertaa valo tuli vielä hyvin alhaalta ja lisäsi haastetta. Mutta sen ainoan aurinkoisen syyspäivän olin päättänyt taltioida, sanoi kamera mitä hyvänsä. Lopputulos oli kuitenkin runsas ja ihan onnistunut.

Koko shoottiin toi innoituksen Millyltä hankkimani ja hänen valmistamansa villapaita. Sama jota Jupi esitteli jo tuolla aiemmin. Pusero on ihana mutta lisäksi minusta oli hauskaa kiusata Baraa pehmentämällä tytön imagoa hippisemmäksi. Onneksi Bara kuuluu niihin aisiin joiden päällä kaikki näyttää hyvältä.

Bara onkin oikeastaan Millyn luomus sillä sekä pusero että peruukki ovat hänen käsialaansa!

Ruska alkoi kadota ennenkuin aurinko suvaitsi näyttäytyä. Sentään yksi koivu oli vielä vähän säästellyt lehtiään. Vaati hiukan mielikuvitusta saada ne nuken taustalle.

 

Rakastan tuota miten Baran keltaisiin silmiin tulee hehkua tumman vihreästä neuleesta.

Pajun rungot ovat ympäri vuoden kauniin väriset. Tuo villiviini, kärhö tai mikä lie on päättänyt tulla puutarhaani omin avuin. Löysin sen ensimmäistä kertaa näitä kuvia otettaessa.

Toivon että köynnös asettuu taloksi. Siinä on upea syysväritys.