Ypäjän poninäyttelyssä

Kesän reissukuvat blogiin laahaavat jäljessä, mutta jos kerrankin olisi ajan tasalla ja lisäisi eiliset näyttelykuvat tänne tuoreeltaan. Kronologia hiiteen.

Kansallinen Poninäyttely juhli Ypäjällä 40. juhlavuottaan ja tuomarikaati oli sen mukainen. Perinteisesti näyttely on ollut Helsingissä Vermossa, mutta ensi viikolla siellä kilpailtavien Kuninkuusravien vuoksi paikka oli tänä vuonna Ypäjän Hevosopistolla. Ja hyvä niin! Ypäjän loistava derbykenttä hoidettuine nurmialueineen, viehättävä miljöö, ratsupolut ja tilavat varjoisat alueet hakkaavat Vermon aavikko-olosuhteet 6-0.

Minulla oli kaikki koirat ponin lisäksi mukanani joten aikaa nuken kanssa kuljeskeluun ei juuri jäänyt. Edie pääsi kuitenkin katsomaan kun welsh cob-oreja laitettiin järjestykseen.

Candy ei mielestäni ollut näyttelykunnossa. Se on tällä hetkellä aika lihasköyhä enkä ehtinyt edes juuri availemaan siltä liikeratoja. Moninkertainen pesukaan ei palauttanut häntää ihan oman värisekseen. En siis odottanut mitään kummempaa vaikka Candy on tavannut pärjätä näyttelyissä hyvin.

Tuomarina oli englantilainen herra Brittish Shetland Pony Stud Bookista eli alkuperämaan kantakirjasta ja kattorotujärjestöstä. Tiukka kuin mikä ja ykköspalkinnot olivat harvassa. Candy vielä minikokoisena mutta normaalin tyyppisenä ei miellytä kaikkien tuomarien silmää ja moni tuomari ei tiedä kuinka siihen tulisi suhtautua.

Tämä tiesi. Ensin ykköspalkinnolla kaikkien tammojen paras ja sitten Vuoden Voittaja-tittelillä paras miniaikuinen ja reserve champion vain parhaalle nuorelle minille hävinneenä! Voittaja edusti todella puhdasta minityyppiä toisin kuin Candy. Olin hyvin hämmentynyt ja yllättynytkin! Candy rakastaa esiintymistä eikä ylipäätään missään muualla kuin kehässä säihky yhtä kirkkaasti. Mutta silti! Tiesin minä itse että se on kaunis, mutta eri asia on todeta se myös monen sadan muun ponin joukossa.

Olin luvannut siistiä ja huolitella ystävän ponitkin kehään, mutta salamana päädyinkin myös esittämään Kaisan. Kaisa on siis meillä syntynyt ja se kantaa minulle tulevaa varsaa. Olen aikanaan ajanut jo sen emän kantakirjaan. Tuttu rouva siis kyseessä.
Eikä siinä tempossa ehtinyt jännittää muutoinkaan. Revin hansikkaani kiskoessani niitä käsiin juostessa ja napitin takkinikin vauhdissa. Piti vain tuurilla toivoa ettei mennyt juoponnappiin. Keli oli hintsun kuuma muodolliselle esittämisasulle, mutta britit ovat näissä asioissa todella konservatiivisia enkä halunnut antaa ponista huonoa vaikutelmaa vaikka muut näyttivät antavan kelille periksi ja esittivät paitahihasillaan.
Vin luokkavoittaja sai ykköspalkinnon. Kaisa oli kakkospalkinnolla toinen. Vaaleampi ruusuke poskella on näyttelyn juhlavuosiruusuke joka jaettiin kaikille.

Kaisan komea esikoispoika Hurma sai ykköspalkinnon odotetusti. Se kilpaili todella tasokkaassa luokassa jossa oli monta merkillepantavan hienoa ponia. Ne vain menivät Kaisan kehän kanssa niin päälletysten, etten ehtinyt nähdä niistä kuin vilauksen.

"Kotiäiti maalta" yllätti iloisesti ja sai kakkospalkinnon sekin. Myös se pärjäsi luokassaan hyvin. Katilla on raamit kunnossa ja se on iso, näyttävä tyttö. Kun tuo vauvanteossa kertynyt röppämasu saadaan tiukaksi, siitä tulee tosi näyttävä näyttelyponi. Kati on ponirintmalla tuore mutta tosi mukavan tuntuinen tuttavuus. Tuo päistärikkö väri on ihan mahtava! Kati muuttaa väriä vuodenajan mukaan kuin metsäjänis.

Törmäsimme myös Katin isäukkoon. Mikä uskomattoman miehekäs näky! Törkeän komea ori!

No juu, oli siellä muitakin poneja kuin shetlantilaisia. Niitä vain ei ehtinyt juuri seuraamaan. Pari hätäistä kuvaa sain isommista welsh-poneista.

Juu, ovat nuo cobitkin teknisesti katsottuina poneja. Vaikka ei ensinäkemältä uskoisi.

Vielä yksi random komea shettisori loppuun. Silmät kiinni mutta poseeraus säilyy.

Vähän harmitti että kuvausaikaa oli niin vähän. Mutta jouduin aika lujille kahta ponia esittäessäni ja loppupäivästä oli jo aika hyytynyt olo. Tänään hapottaakin pohkeissa ihan huolella. Tuntuu kyllä että on tullut vähän juostua. Seuraavalla kerralla sitten lisää nukkekuvia.