Omenankukkamiitti

Ehei, en suinkaan ole hylännyt blogiani. Pelkään yhä että vanhempaa sisältöä sieltä katoaa, mutta sain tehtyä sovun vuosien tauon jälkeen Flicrin kanssa ja huomasin että suurin osa vanhinta kuvamateriaaliani on siellä tallessa. Koska kaikki munat eivät olleet samassa korissa, uskallan taas ehkä hiukan rennommin suhtautua blogiinkin.

Mutta asiaan: Eilen oli Jyväskylän perinteinen omenankukkamiitti. Arvoimme päivää ja kellonaikaa viime hetkiin saakka, mutta meillä oli onnea. Emme saaneet niskaamme ainuttakaan ympärillä vaanineista sadepilvistä.

 Itse asiassa oli liiankin kuumaa ja kirkasta. Alkuun varjot olivat aivan liian jyrkkiä ja jouduimme varjelemaan hartsisia nukkeja liialta valolta.

Tältä näytti leirimme pahimman paahteen aikana. Onneksi oli noita sadevarusteita! Sääli ettei aurinkovoidetta kuulunut kenenkään varusteisiin... Poltin käsivarteni aika lahjakkaasti vaikka olin yrittänyt suojata niitä.

Minulla oli mukanani vain kevyt kuorma nukkeja sillä olin todellakin varautunut sateeseen ja mahdolliseen rivakkaan evakuoitumiseen. Hartseja ei ollut ketään, ainoastaan Riimi, Len ja uusi Kikipoppini Airam.

 Tajusin juuri että Airamin saapumiskuvat jäivät aikanaan kokonaan laittamatta mihinkään! No lyhyesti: arvoin kauan tämän vaalean ja sen tummatukkaisen sisarnuken välillä. Pidin tätä liikaa hehkulamppua muistuttavana josta sille jäi ilkeä työnimi Airam. Nyt olen yrittänyt löytää fiksumpaa nimeä turhaan. No, sukupuolineutraali Airam ei ehkä ole tälle oudolle tyypille yhtään hullumpi nimi.

Airamin saapumiseen liittyi pientä mielipahaa, sillä se katkaisi käsivartensa suunnilleen heti paketista tultuaan. Sain sen korjattua mutta aika urakka siinä oli. Nivelet ovat muutoinkin löysät ja tyypillä on taipumusta pudotella kämmeniään. Azonen heikko nykylaatu näkyy valitettavasti myös näissä kalliimmissa nukeissa.

 Len ja yleisnäkymää Survon Omenatarhasta. Joka vuosi kukinnan aikaan puisto täyttyy ihmisistä. Valitettavasti viime aikoina puistossa ovat käyneet myös oudot lennokkiharrastajat joiden radalle nuo oranssit härpäkkeet kuuluvat. He veivät aika tavalla tilaa puistosta ja aiheuttivat lujaa kulkevine lennokeineen ikäviä vaaratilanteita. Normaalisti tuo puisto on varsin tyhjä joten olisi toivonut lennokkiväeltä pientä pelisilmää sen vilkkaimman viikonlopun suhteen. Se ei ehkä ole oikea aika lennättää sataa kulkevia härveleitä julkisella paikalla.

Tämä tumman pinkein kukin kukkiva omenapuu on suosikkini joka vuosi. Kunnes käyn kuvailemassa sen ympärillä ja saan hirveän päänsäryn sen tuoksusta. Todella voimakas!

Tänä vuonna voikukkamerta puiden alta ei oltu trimmattu, joten jouduimme tekemään kitkemisoperaation saadaksemme keinut kiinni ja käyttöön. Ne ovat kyllä niin hauska elementti että ovat kaiken vaivan arvoiset. Tosin Len näyttää siltä että tuntee itsensä liian vanhaksi keinumaan...

Nuken ja omenankukkien integroiminen samaan kuvaan ei aina ole ihan yksinkertaista. Vaikka kukat olisivat matalallakin.

Kikipopit ovat perinteisest todella huonoja istujia, joten yllätyin iloisesti siitä, miten pontevasti Airam istui sekä keinussa että puussa. Se otti yhden dramaattisen loikan alas puusta, mutta siitä selvittiin irronneilla kämmenillä.

Riimillä ei sen sijaan ollut mitään ongelmia istua puissa ohuillakaan oksilla. Toisin kuin kotona, nämä puut on leikattu mukavan mataliksi ja kukat ovat kivasti kuvauskorkeudella.

Parhaat kuvat syntyvät tiimityöskentelyllä.

Len ja velipoika. Ei mitään yhdennäköisyyttä vaikka kyseessä on kuitenkin sama moldi! Maalaispoika ja kaupunkilaispoika :D

Minulla on ollut suhtautumisvaikeuksia Kikipoppeihin ja olen kokenut Airamin kuvaamisen vaikeaksi. Sitten se välillä yllättää ja vilauttaa suloista puoltaan.

Suloisia Azonen uusia kisulityttöjä. Näin näitä ensimmäistä kertaa. Harmi että miitin loppuvaiheessa laiskuus iski ja perinteinen nukkejen ryhmäkuva jäi ottamatta.

Kiitos kaikille miitissä olleille! Kesän aikana voisi yrittää järjestää uudestaan ulkoilmamiitinkiä johonkin.