Ei tämä tauti vain hellitä. Nyt kun polvivamma alkaa olla hallinnassa myyräkuume päätti palata takaisin. Surkeata touhua tällainen. Kaikki jää rästiin eikä mitään saa tehtyä kuten olisi tarkoitus. Inhottavaa.
Mutta joka tapauksessa. Meillä oli puolitoista viikkoa sitten Teeleidissä mahtava miitti jossa oli oman paikallisen porukan lisäksi ystäviä muualtakin. Istuimmekin teetä siemaillen avaamisesta sulkemisaikaan kälkättämässä, nauramassa ja leikkimässä nukeilla.
Eikö ollutkin vaikuttava nukkeryhmä?
Syytän tätä zoonoosia tämänhetkisetä typeryydestäni, sillä huomasin miittipaikalla että kaiken muun muistin mutta kamera jäi kotiin. Tyhmä minä. Mutta oneksi kännykameralla sai edes jotakin muistokuvia. Älkää siis ihmetelkö kuvien pitkulaista muotoa.
Koska kuvia on taas paljon, laitan teille taustamusiikkia. Viikonloppuna tempaistiin pois taas yksi sellainen muusikko jonka ei olisi tarvinnut vielä lähteä.
Princen ikoninen elokuva Purple Rain liittyi omaan esiteini-ikääni hyvin tärkeässä asemassa. Olin sen ilmestymisen aikaan hiukan nuori sitä ymmärtämään, mutta muutaman vuoden kuluttua VHS löytyi videovuokraamon myyntilaarista. Sen jälkeen se tulikin katsottua öööö.... sadasti? Olen varma että video on yhä minulla täällä jossakin.
Prince oli järjettömän ahkera ja tuottelias artisti jonka silkka uupumus vei ajasta ikuisuuteen. Hänestä tuli kasvot sille että pelkällä kahvilla ei kukaan pysy hengissä. Kepeät mullat!
Miittipäivän aamuna kävin hakemassa miltei vuoden reissullaan olleen Deden pään. Olipa mukavaa saada Dedekin kokonaiseksi. Sen uudet kasvot ovat upeat ja nyt tarve saada Dedelle hintsun maturempi kroppa on entistä akuutimpi. Tahdon tosissani päästä kuvaamaan sitä kunnolla. Dede on nyt niin itsensä näköinen!
Jälleen pu-ehriä. Tässä miitissä sitä kuluikin vaatimattomat kolme kannua. Jo on markkinat jollei lähde tauti ja ikääntymisen oireet! Tämä aavikkokettu tuli miittiin aina Turusta asti. Niin söpö!
Ketun tehneen nukketaiteilijan chihuahua on ollut otoslistallani jo kauan. Tämän ihanuuden näkeminen livenä ei mitenkään vähentänyt halua saada oma neliraajainen. (Viuhka, sinua ei lasketa. Sinulla on kolme raajaparia eli kuusi raajaa etkä siis näinollen täytä nelijalkaisen vaatimustani)
Ihkauusi kikipop. Millainen hunajapupu<3
Tämä kaunotar tulee joka miittiin ihan uudessa lookissa ja aina entistäkin coolimpana ja tyylikkäämpänä.
Alisa kohtasi rahaa taloon kantavan sammakon. Pitäisiköhän tällainen hankkia kotiinkin?
Dede, Erno ja Ernon luisevan sorttinen kaveri.
Lisää Princeä. Elokuva Purple Rain ei ole ikääntynyt kovin kauniisti. Te jotka ette 80-lukua muista, tältä se pahimmillaan oikeasti näytti. En tiedä pystyisinkö enää katsomaan leffaa kokonaan edes nostalgian tähden. Ei tässä silloin aikoinaan nähnyt mitään puistattavaa. Onneksi musiikki kestää aikaa kuvia paremmin.
Yuki näyttää kiusaantuneelta kaikkien kaunottarien rinnalla. Miittiin kokeiltiin normaalisti Marettin käyttämää enkelinsinistä saparoperuukkia ja se oli aika kiva. Siitä on tulossa toiseen postaukseen lisääkin kuvia.
Miitin pientä väkeä lähempää tarkasteltuna. Näitä olisi voinut vain haltioituneena tuijotella ties miten pitkään.
Alisa ja muuta pientä porukkaa tummahipiäisen jumalattaren vaahtoavissa helmoissa.
Näiden kahden kohtaamista pelkäsin hiukan etukäteen. Olinhan haaveillut isosta Azonesta jo hyvän tovin. Ensimmäiset omistajakuvat herättivät ristiriitaisia tuntemuksia ja sama hämmennyt valtasi kun nämä näki livenä. ISO pää! Tosi iso! Mutta kun siitä pääsi ohitse niin ovathan nämä ihan mielettömän nättejä. En ole perinteisesti obitsujen ystävä, mutta nämä suuremmat eivät tunnu ihan niin heppoisilta rimpuloilta kuin pienemmät. Sitäpaitsi näille taitaa voida vaihtaa Dollfie Dreamin kehon jos niikseen tulee. Kokoero ei ole suuri.
Pahus. Minulla on pari suurta Azonea jotka miellyttävät minua erityisesti. Armeliaasti molemmat loppuunmyytyjä. Mutta saapa nähdä mitä tapahtuu jos löydän jomman kumman edullisesti käytettynä tai tulee joku jännittävä uusi julkaisu?
Kuten kuvasta näkee, miitin ainoan herrahenkilönkin mielestä isoissa Azoneissa oli paljon kiinnostavaa katseltavaa...
Okraa, vihreätä, sinistä ja valkoista. Kiitos kaikille miittailijoille, oli kivaa nähdä. Odotan kovasti omenankukkien kukintaa ja omaa hanamimiittiämme!
P.S.
Moniko tietää että Sinead O`Connorin suurin hitti Nothing Compares 2 U on Princen kirjoittama kappale?
Vau! Princellä on hyviä kappaleita enkä tosiaan tiennyt että Nothing Compares 2 U on hänen kirjoittamansa. Olen siitä kyllä tykännyt! Itse olin 80-luvulla lapsi :D mutta yhtä karmeana muistan sen ajan muodin kun itsellä ei ollut muotivaatteita. xD Voi kamala, ihan hirveätä. Pitää vielä katsoa paremmalla ajalla tuo video. Työpäivien aamuina ei oikein saa paljoa aikaseksi kun pitäisi tehdä miljoona asiaa. XD
Nukkeihin! Ihania, mahtavaa että saitte vieraita Turusta asti! On aina kiva miittailla ja mikäs sen hauskempaa kuin jos tulee eri ihmisiä ja nukkeja mukaan. Tykkään hirveästi lauseesta "Alisa ja muuta pientä porukkaa tummahipiäisen jumalattaren vaahtoavissa helmoissa." Kuulostaa niin kauniilta. :D Kaikki ihanat Neemot ja muut nuket. :)
80-luvulla oli kyllä paljon sellaista mikä silloin oli ihan normaalia mutta joka nykyään herättää halun työntää sormet kurkkuun. Olin ihan pulassa kun pari kesää sitten kasarivaatteet olivat taas muodissa ja niitä tarjottiin joka myymälässä. Niiden kanssa kyllä se yksi kerta riitti!
Nukkemiiteissä on kyllä kuin lapsi karkkikaupassa. Kaikki on ihanaa ja niin paljon on sellaista minkä tahtoisi omaksi asti. Minä herkeän aina vähän runlliseksi sen kaiken ihanuuden edessä.
Ihania miittikuvia! Tahdon niin mukaan joku kerta!
Mutta auts, tuo Prince... Pakko myöntää, että vaikka 80-luvulla toki oli monia lahjakkaita ja tuotteliaita artisteja, ei se tyyli, muoti eikä musiikki kolahda vieläkään. Inhosin 80-lukua jo silloin 80-luvulla, taidan olla enempi sellainen 50- ja 70-luvun tyttö, mistä se mieltymys sitten onkaan syntynyt. Kun muut fanittivat jotain Dingoa tai Michael Jacksonia ihan sata lasissa, minä kuuntelin mieluummin Elvistä, ABBAA, Olavi Virtaa tai vaikka kaustislaista kansanmusiikkia. ;)
Vau! Princellä on hyviä kappaleita enkä tosiaan tiennyt että Nothing Compares 2 U on hänen kirjoittamansa. Olen siitä kyllä tykännyt! Itse olin 80-luvulla lapsi :D mutta yhtä karmeana muistan sen ajan muodin kun itsellä ei ollut muotivaatteita. xD Voi kamala, ihan hirveätä. Pitää vielä katsoa paremmalla ajalla tuo video. Työpäivien aamuina ei oikein saa paljoa aikaseksi kun pitäisi tehdä miljoona asiaa. XD
VastaaPoistaNukkeihin! Ihania, mahtavaa että saitte vieraita Turusta asti! On aina kiva miittailla ja mikäs sen hauskempaa kuin jos tulee eri ihmisiä ja nukkeja mukaan. Tykkään hirveästi lauseesta "Alisa ja muuta pientä porukkaa tummahipiäisen jumalattaren vaahtoavissa helmoissa." Kuulostaa niin kauniilta. :D Kaikki ihanat Neemot ja muut nuket. :)
80-luvulla oli kyllä paljon sellaista mikä silloin oli ihan normaalia mutta joka nykyään herättää halun työntää sormet kurkkuun. Olin ihan pulassa kun pari kesää sitten kasarivaatteet olivat taas muodissa ja niitä tarjottiin joka myymälässä. Niiden kanssa kyllä se yksi kerta riitti!
VastaaPoistaNukkemiiteissä on kyllä kuin lapsi karkkikaupassa. Kaikki on ihanaa ja niin paljon on sellaista minkä tahtoisi omaksi asti. Minä herkeän aina vähän runlliseksi sen kaiken ihanuuden edessä.
Ihania miittikuvia! Tahdon niin mukaan joku kerta!
VastaaPoistaMutta auts, tuo Prince... Pakko myöntää, että vaikka 80-luvulla toki oli monia lahjakkaita ja tuotteliaita artisteja, ei se tyyli, muoti eikä musiikki kolahda vieläkään. Inhosin 80-lukua jo silloin 80-luvulla, taidan olla enempi sellainen 50- ja 70-luvun tyttö, mistä se mieltymys sitten onkaan syntynyt. Kun muut fanittivat jotain Dingoa tai Michael Jacksonia ihan sata lasissa, minä kuuntelin mieluummin Elvistä, ABBAA, Olavi Virtaa tai vaikka kaustislaista kansanmusiikkia. ;)